Itsenäisyyspäivä, Joh. 8: 31-36, Hans-Christian Daniel

Laulan: Paljon onnea vaan… Paljon onnea, Suomi, paljon onnea vaan!
Onnea 88-vuotiallepäivän sankarille! Nostettiin sinulle lippu, sinulle kansojen joukossa, ja laulettiin sinulle. Et ole vanhin etkä suurin tai arvokkain, mutta meille olet rakkain kaikista kansoista. Olemme osa sinusta, rakas päivän sankari, ja ole sinä meidän hyvä osamme, josta me tänään kiitämme Taivaan ja maan Luojaa, joka on kunnioitettu yli kaiken iankaikkisesti.
Minä viikonpäivänä päivän sankari eli Suomi syntyi itsenäiseksi valtioksi? To 6.12.1917; se oli silloin arkinen, hikinen torstai. Se torstai oli toivoa täynnä, vaikka se oli ihan tavallinen päivä eikä suinkaan juhlapäivä. Arkipäivänä se tapahtui, ja Jumalan siunaamana joka ikinen arkipäivä kantaa elämässämme ja työssämme itsenäisyyden hedelmää itsenäiselle maallemme ja kaikille, jotka tässä asuvat.
Suurilla synnytyskivuilla itsenäinen maamme synnytettiin. Silloin synnytyspolttoina olivat juuri päättynyt ensimmäinen maailmansota, jonka loppuvaiheessa Venäjän vallankumouksesta Suomi säästyi mutta joutui sitten melko pian veljessotaan. Eripuraisuus, suvaitsemattomuus, työttömyys ja köyhyys uhkasivat revetä itsenäistyvää Suomea kahtia. Silloinen rankan vihan aika on jäänyt aikaihmisten ja etenkin silloisten lasten mieleen, koska se on haavoittanut niin monia perheitä. Oikeastaan vasta talvi- ja jatkosodat lujittivat kansaa yhteen ja yhteiseen rintamaan taistelemaan itsenäisyyden puolesta.
Nyt tämä rakas Suomi on saanut nauttia rauhasta ja rauhanomaisessa rinnakkaisolossa muiden kansojen joukossa rakentaa rauhaa. Tällä hetkellä Suomi on monessa suhteessa maailman huipulla. Hiljattain tehtyjen kansainvälisten vertailujen mukaan Suomi on maailmassa se maa, jossa on suurin sananvapaus, joka on kilpailukykyisin ja jonka koululaitos tuottaa maailman parhaimpia oppisaavutuksia. Onnea voittajalle eli Suomelle ja sen lapsille! Huippusaavutukset eivät tule itsestään, vaan niiden eteen on tehty raskaasti työtä ja tehdään edelleen. Mutta kyseessä ei ole ainoastaan taitavaa ja vaativaa työntekoa, vaan myös siunaus. Itsenäinen maamme saa nauttia Korkeimman siunauksesta ja suojeluksesta, josta me tänä maamme syntymäpäivänä kiitämme.
Vapahtaja Jeesus Kristus vie meidät, vapaan maan kansalaiset, tänään vapauden kouluun. Niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, Jeesus sanoi: »Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.» Kuulijoina ovat Jeesukselle uskolliset ja häneen uskovat silloisen Israelin kansalaiset, jotka huokailivat Rooman vieraan vallan raskaasta hallinasta kaivatessa itsenäisyyttä. Jeesuksen mukaan uskollisuus hänen sanalleen on todellisen opetuslapsen tunnusmerkkinä. Uskollisuus sanalle mitataan teoissa eli sillä rakkaudella, jolla kohdataan lähimmäisiään. Vapaus Jeesuksen mukaan ei ole omaa poliittista riippumattomuutta tai itsenäisyyttä, vaan vapauden ehtona on totuuden tunteminen. Tämä totuus ei avaudu hetkessä ja kertakaikkisesti, vaan vähitellen, kun sitä oppii tuntemaan. Sen mukaan myös vapaus kasvaa.
Kun lapsi tai nuori rimpuilee annettuja ohjeita vastaan, hän ei ole vielä kypsä vapauteen. Vasta autokoulun käynyt voi saada ajokortin, jolla hän voi vallitsevien sääntöjen mukaan vapaasti mennä. Vapauden ehtona on aina totuuden tunteminen. Vasta tiettyyn ikään tultua lapsi ja nuori siirtyy aikuisuuden vapauteen. Ja vasta täysi-ikäisenä käsittää, että se aikuisen vapaus ei olekaan niin ihanaa, vaan täynnä itsenäisen elämän vaatimuksia, täynnä työntekoa leivän eteen, täynnä kamppailua heikon elämän puolesta. Itsenäisen elämän kilvoituksessa moni lankeaa vapauden houkutuksiin ja tahtomattaan joutuu synnin orjuuteen, joka tahtoo aina vain tavoitella omaa etuaan, nautintoja ja itsensä toteuttamista. Näennäisessä itsenäisyyden tunnossa saatetaan torjua Jeesuksen vapauden kutsun silloisten kuulijoiden tavoin: Me olemme itsenäisen Suomen kansalaisia, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?
Meille kaikille Vapahtaja sanoo: »Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.»
Maailman huippusaavutukset sananvapaudessa eivät voi syntyä synnin orjuudessa, vaan ainoastaan keskinäisen kunnioituksen ja ihmisarvon ilmapiirissä, totuudessa. Valhe ei vie sanavapauteen, vaan orjuuteen ja pelon ilmapiiriin. Huipputulokset kilpailukyvyssä eivät esiinny omanedun tavoittelussa, vaan yhteistyökyvyssä ja toisten huomioimisessa sekä naisten ja miesten keskinäisen työtoveruuden ja kunnioituksen ilmapiirissä. Huippulaatuiset oppimistulokset edellyttävät totuuden henkeä, joka siunaa tiedonhalua ja ohjaa opettajia kunnioittamaan oppilaita ja johtaa oppilaita nöyrtymään opettajien neuvon alle vapaana orjuuttavasta rangaistuksen pelosta.
Vuonna 2003 ilmestyi venäläisen lehti- ja televisiotoimittajan kirjailija Anatoli Gordijenkon teos Kuoleman divisioona (Gummerus), joka perustuu sotakirjeenvaihtaja, politrukki N. I. Klimovin talvisodan aikaiseen päiväkirjaan. Lemetin motissa helmikuun viimeisenä 1940 mukana ollut venäläinen Klimov kirjoittaa päiväkirjaansa vihollisista eli suomalaisista: ”Eivät he ole taikinaa, he ovat harmaata luonnonkiveä, vastaan aina. Mainitsisin ensimmäisenä työteliäisyyden. Ja sitkeyden, peräänantamattomuuden, suomeksi sisu. Luotettavaa väkeä kaikissa töissä. Tekevät kaiken, mihinkä ryhtyvät. Heillä on kultaiset kädet, vaalea pää, sydän … Millainen sydän heillä on? Hyvä? En ole varma. He eivät päästä jokaista vastaantulijaa lähelleen. Valehtelijoita, pettureitako? Ei. … Hiljaisia. Eivät kaikki. … Rakastavatko he naisia? Rakastavat, mutta jotenkin omalla tavallaan, karusti, ilman krumeluureja … Lapsia eivät hutki, vaimoja eivät pieksä.” (Lainaus Espoon Sotaveteraanit ry: julkaisusta Perinneviesti, Itsenäisyyspäivä 2005, s. 7).
Kun kerran vihollinen suostuu antamaan näin totuudellisen kuvan suomalaisista, täytyy todeta, että he kansana taisivat ennen olla Vapahtajan totuuden koulussa. Ja rauhanaikaiset huippusaavutukset osoittavat mielestäni tämän totuuden koulun edelleen jatkuvan. Muinainen roomalainen historioitsija Tacitus toteaa suomalaisten ”pelkäämättä jumalien vihaa ja ihmisten ahneutta hankkineen maailmassa harvinaislaatuisimman hyvän: onnellisen riippumattomuuden kohtalosta”. Tämä riippumattomuus kohtalosta osoittaa siniristilippumme, joka tänä päivänä maatamme ja sen kansalaisia siunaa. Se risti kertoo Vapahtajan sovitustyöstä, kertoo siitä, että olemme hänen omiaan, olemme kristittyjä. Emme ole kohtalon orjuudessa emmekä elä synnin orjuudessa, vaan vapaina saamme kohota päämme ja rehellisesti katsoa jokaista silmiin. Ja kuitenkin saamme nöyränä painaa päämme kiittämään Jumalaa isiemme työstä ja uhrista vapaan isänmaan puolesta. Saame kiittää siunauksesta, joka on tullut osaksemme ja saamme nöyrästi pyytää, että Jumala Jeesuksen Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä edelleen siunaisi meitä ja työtämme isänmaan ja lähimmäistemme parhaaksi uskossa, toivossa ja rakkaudessa.