Joku saattaa kysyä miksi tämä teksti on valittu itsenäisyyspäivään. Siinähän ei puhuta isänmaasta tai kansallisesta juhlasta.
Ehkä teksti on valittu tähän Suomemme juhlapäivään siksi että siinä puhutaan vapaudesta. Vapaus nimittäin varmasti mainitaan jokaisessa juhlapuheessa tänään. Ja armeijan paraateissa nuoret varusmiehet laulavat kaikille armeijan käyneille tuttua laulua vähän mahtipontisesti: ”Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus. Tääl’ on suorana seistä ja kaatua joka miehellä oikeus.”
Me suomalaiset liitämme vapauden ja itsenäisyyden erityisesti tänä päivänä yhteen. Meitä edeltäneet sukupolvet ovat päättäneet että kansallamme on oikeus itsenäisyyteen tasavertaisesti toisten kansojen rinnalla. Monet vanhempamme ja isovanhempamme ovat puolustaneet oikeutta itsenäisyyteen ja vapauteen.
Oma isäni lähti 75 vuotta sitten talvisotaan sinne jonnekin. Sotahommissa kului viisi vuotta. Viimeisissä taisteluissa tuli räjähtävä luoti reisiluuhun ja murskasi sen. Jalka saatiin pelastettua mutta loppuelämän isäni kulki 10 senttiä lyhemmän jalan kanssa, hoiti kivikkoista itäsuomalaista maatilaa. Äitini kanssa hän huolehti meistä 9-lapsisesta perheestä. Muistan tänään heitä ja kaikkia jotka ovat olleet sodassa ja tehneet mitä tehdä piti jotta voisimme olla vapaita ja itse päättää asioistamme. Näin voimme vapaasti puhua omaa kieltä. Voimme vapaasti uskoa Jumalaan tai olla uskomatta. Vapaus on keskeinen meitä kaikkia yhdistävä arvo.
Myös evankeliumitekstissä vapaus liitetään kansalliseen identiteettiin. Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia.” Juutalaiset olivat kansa jossa vapauden uskottiin siirtyvän veren perintönä. Muistamme Raamatun alkukertomuksista miten Jumala sanoi Abrahamille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.” Kehotusta seurasi lupaus: ”Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus.”
Kantaisä Abrahamin jälkeläiset uskoivat olevansa luvattua kansaa. He olivat jotain erityistä, vapaita miehiä ja naisia. Kukaan eikä mikään voinut heitä orjuuttaa. He uskoivat olevansa vapaita syntyperänsä perusteella, jopa muiden kansojen yläpuolella.
Jeesus siirsi vapauden pohdinnan syntyperää ja kansallisuutta laajempaan raamiin. Hän kysyi mitä todellinen vapaus on. Jeesus opetti että vapaus tulee muualta kuin ulkoisista tekijöistä. Edes kuuluminen luvattuun kansaan ja Abrahamin perintö eivät tuoneet todellista vapautta. Myös Abrahamin jälkeläiset rikkoivat käskyjä. He eivät noudattaneet rakkauden kaksoiskäskyä rakastaa ennen muuta Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseä. Kukaan ei ollut vapaa pahasta, vaan kaikki olivat synnin orjia.
Ennen tätä tekstiä Johanneksen evankeliumissa on vaikuttava kertomus Jeesuksen ja huonomaineisen naisen kohtaamisesta. Juutalaiset olivat valmiit kivittämään naisen koska hänet oli saatu kiinni aviorikoksesta. Niin ankaraa rangaistusta vaati Mooseksen laki.
Jeesus asettui puolustamaan naista ja kysyi kiviä kädessään pitäviltä miehiltä: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Tuli hiljaisuus. Yhtäkään kiveä ei heitetty. Naisen syyttäjät poistuivat yksi toisensa jälkeen.
Jeesus päästi naisen menemään ja sanoi: ”Minäkään en sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.” Nainen sai anteeksi. Hän oli todella vapaa.
Tätä kertomusta vasten vapaus saa uuden ulottuvuuden. Se on vapautta ihmistä orjuuttavista voimista. Se on vapautta pahasta, elämää ja ihmisten välisiä suhteita rikkovista voimista. Tämän vapauden saattoi vain Jeesus antaa. Hän sanoi: Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.”
”Totuus tekee vapaaksi.” Mitä tämä Jeesuksen sana josta on tullut lentävä lause, mahtaa tarkoittaa?
Eräs mies ajoi reilua ylinopeutta tutkaan. Tutka näytti niin korkeaa lukemaa että edessä oli kortin ottaminen hyllylle. Mies mietti voisiko jotenkin luikerrella ulos tukalasta tilanteesta. Viisas ystävä antoi neuvon: ”Jos muu ei auta, kokeile vaikka että puhut totta ja kannat seuraukset. Se voisi auttaa.”
Sanotaan että totuus ei pala tulessakaan. Edelleen: Tosiasioiden tunnustaminen on tie viisauteen.
Tämä oli totta edellä kertomani miehen kohdalla. Tosiasioiden tunnustaminen ja toden sanominen auttavat myös kotona, työpaikalla, ystäväpiirissä.
Totuus tekee vapaaksi, mutta se saattaa olla ankara ja armoton. Sitä ei voida vääntää toiseksi tai muuttaa. Totuus saattaa joskus olla liiankin kova. Oman elämänsä kohtaaminen rehellisesti saattaa johtaa jopa epätoivoon. Miten voin vapautua piinaavasta syyllisyydestä? Miten voin päästä eteenpäin?
Jeesuksen ja huonomaineisen naisen kertomus osoittaa että syyllisyyden ja pahan orjuudesta voi päästä vapaaksi. Tarvitaan totuuden näkeminen. Mutta sen lisäksi tarvitaan armoa. Anteeksiantamus ja armo avaavat oven vaikka se näyttäisi olevan lukittu eikä ulospääsyä näyttäisi olevan. Tämän Jeesuksen kohtaama nainen sai kokea.
Johanneksen evankeliumin kirjoittaja toteaa Jeesuksesta: ” Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Kuten vapauden, Jeesus laajentaa totuuden käsitettä ja siirtää näkökulman ihmisestä Jumalaan.. Toisaalla Johanneksen evankeliumissa hän toteaa: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”
Jeesus on Jumalan totuus. Totuus tuli hänessä ihmiseksi ja asui meidän keskellämme. Jumalan totuus on löydettävissä Jeesuksesta, hänen opetuksistaan ja teoistaan.
Jeesuksessa yhdistyi armo ja totuus. Hän saattoi tehdä vapaaksi. Ja jonka Kristus vapautti, oli todella vapaa.
Rakkaat kristityt. Tänään juhlimme kotimaata, isänmaata. Olemme kiitollisia vapaudesta joka kansallamme on. Kiitämme rauhasta, siitä että mikään vihollisvalta ei meitä uhkaa. Kiitämme hyvinvoinnista, jonka isänmaa meille tarjoaa. Tänään kiitämme myös kristityn vapaudesta. Se on vapautta sisäisistä vihollisista, pahasta, syyllisyydestä ja epätoivosta. Tämän vapauden Jumala tahtoo Jeesuksessa meille antaa. ”Jonka Poika vapauttaa, on todella vapaa.”