Tasan 100 vuotta sitten Jumala antoi Suomelle itsenäisyyden. Kaksi päivää aikaisemmin Svinhufvudin senaatti oli antanut Suomen itsenäisyysjulistuksen. Suomen eduskunta hyväksyi sen 6. joulukuuta 1917 äänin 100–88. Näin 108 vuotta Venäjän keisarikuntaan kuulunut Suomen autonominen suuriruhtinaskunta julistautui itsenäiseksi. Ensimmäisinä Suomen itsenäisyyden tunnustivat Venäjä, Ranska, Ruotsi ja Saksa.
Tänään 100-vuotisjuhlapäivänämme annamme kaiken kunnian itsenäisyydestämme Jumalalle! Jos Suomi ei olisi turvautunut Häneen, itsenäisyytemme olisi jäänyt reiluun 20 vuoteen. Sillä vaikka Suomen armeija oli sotien aikana aseineen ja sotilaineen puolustamassa itsenäisyyttämme, oli vastassa niin ylivoimainen vihollinen, että inhimillisesti katsottuna sitä ei olisi pystytty torjumaan. Siksi Jumalalle kuuluu kaikki kunnia – Hän antoi maamme pysyä itsenäisenä. Isä kiitos kansallisesta vapaudesta, kiitos itsenäisestä Suomesta!
Siis ilman rukousta emme viettäisi tänään itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa. Kiitos kaikille niille jo edesmenneille Jumalan herättämille rukoilijoille, jotka täyttivät sen tehtävän, jonka Jumala oli heille antanut. He rukoilivat väsymättä sodan aikana, että Jumala varjelisi maatamme ja että säilyttäisimme itsenäisyytemme. Näitä maan hiljaisia ei ainakaan nykyään muisteta juhlapuheissa. Mutta he saavat palkkansa Taivaassa. Jumala lupaa psalmissa 37: ”Nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan.” (Ps. 37:11)
Erityisen kiitollisia saamme olla kaikille niille sotilaille ja Lotille, jotka antoivat henkensä meidän puolestamme, jotta saisimme elää vapaassa maassa. Noin 95 000 nuorta miestä ja kolmisen sataa Lottaa kuoli puolustaessaan itsenäisyyttämme sotiemme aikana. Lisäksi 2000 siviiliä kuoli sotien johdosta. Yli 200 000 haavoittui ja yli 400 000 menetti kotinsa. Se oli kallis hinta.
Koskaan Suomi ei pysty maksamaan sotiemme veteraaneille täysin heidän uhrauksistaan. Mutta ei pidä vähätellä sitä, mitä moni tavallinen ihminen on tehnyt heidän hyväkseen. Pari viikkoa sitten kuulin, että seurakuntamme neulekerhossa on kudottu saattohoidossa oleville sotaveteraaneille viitisenkymmentä paria sinivalkoisia villasukkia Suursuon sairaalaan. Yksi sukkien kutojista sanoi minulle näin: ”Koska veteraanit ovat meidän takiamme palelluttaneet varpaansa rintamalla, saavat he lähteä täältä lämpimät sukat jalassaan viimeiselle matkalleen.” Vaikka tuo lahja ei ole mitään sen kauheuden rinnalla mitä he ovat kokeneet, niin nämä naiset haluavat osoittaa lähimmäisen rakkautta veteraaneille niillä käden taidoillaan, jotka Jumala on heille antanut.
Olisi niin ihana puhua vain sulosanoja Suomelle, sillä Suomi on kaunis maa, ja moni asia on todella hyvin maassamme. Silti yksi oleellinen asia on tänään huonommin kuin itsenäisyyden alkuvaiheissa tai sotiemme aikana, ja sen mukana kaikki. Kansakuntamme on kääntänyt selkänsä Kaikkivaltiaalle Jumalalle! Tekniikan huiman kehittymisen ja hyvinvoinnin keskellä kuvittelemme, ettemme tarvitse Jumalaa. Tämän päivän Vanhan testamentin lukukappaleessa sanotaan näin:
”Kun syötte itsenne kylläisiksi, kiittäkää Herraa, Jumalaanne, siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut. Varokaa unohtamasta Herraa, Jumalaanne. Noudattakaa aina hänen käskyjään, lakejaan ja säädöksiään, jotka minä teille nyt annan…Älkää siis kuvitelko, että olette omin voimin ja omilla kyvyillänne hankkineet itsellenne tämän vaurauden.” (5. Moos. 8:10-11, 17)
Tämä on aivan yhtä ajankohtaista nyt kuin noin 3500 vuotta sitten. Ihminen ei ole muuttunut mihinkään. Niin helposti me unohdamme Jumalan, kun maassa vallitsee rauha. Koulut sulkevat ovensa Jumalan Sanalta, samoin päiväkodit. Eduskunnassa säädetään Jumalan tahdon vastaisia lakeja. Oma kirkkomme on luopumassa Jumalan Sanasta. Sinänsä eihän tämän pitäisi meitä yllättää, sillä kaikki on jo Raamatussa kerrottu:
”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee.” (2. Tim. 4:3)
Maamme on kulkemassa kohti ateismia, joka merkitsee maamme ja kansamme tuhoa! Ns. vapauden nimissä kansaamme yritetään viedä kohti kadotusta. Me kuvittelemme olevamme vapaita. Vaikka maamme on vapaa, kansamme ei sitä ole, sillä me elämme nyt vahvasti synnin orjina. Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: ”Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.” (Joh. 8:34)
Roomalaiskirjeessä sanotaan: ”Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.” (Room. 6:16) Jumalalla olisi tähän ratkaisu, mutta me emme halua kansana ottaa sitä vastaan. ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1)
Kaikkien aikojen kallein uhraus tapahtui Golgatan ristillä, kun armollinen Jumala antoi oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolla meidän syntiemme tähden, koska Jumala ei halua kenenkään joutuvan kadotukseen. Hän toi suurimman mahdollisen vapauden – vapauden synnin ja pahuuden vallasta! ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Room. 5:8)
Todellinen vapaus on siis elää vapaana ilman sielunvihollisen siteitä ja kahleita, noudattaa Jumalan antamia rakkaudellisia käskyjä, jotka on meille annettu, että saisimme elää rauhassa, vapaina Jumalan lapsina, iloiten ja luottaen Hänen täydellisen hyvään tahtoonsa ja Hänen täydelliseen viisauteensa, sillä Hän on viisauden lähde ja Hänestä on lähtöisin kaikki viisaus mitä jokaisella ihmisellä on!
Suomalaisten on opittava tuntemaan Totuus, sillä vain Totuus tekee meistä vapaita! Meidän tulee niin kansana kuin yksilöinäkin tehdä parannus ja kääntyä Jumalan puoleen. Meidän kristittyjen on herättävä uskomaan totuus ja uskallettava sanoa se ääneen, vaikka saisimme pilkan osaksemme. Älkää pelätkö ihmisiä! Psalmissa sanotaan: ”Herran pelko on viisauden alku, viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää. Kaikukoon Herran ylistys ajasta aikaan!” (Ps. 111:10)
Nyt on aika Suomen kristittyjen nousta rukoustaisteluun ja sanoa Jeesuksen nimessä synnille omassa elämässään SEIS! ”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” (Joh. 8:36)
Jos katsomme kansamme vaikeisiin aikoihin, talvi- ja jatkosotiin, niin näemme mitä suomalaiset silloin tekivät. Vaikeina aikoina kansamme turvautui Jumalaan ja kokoontui kirkkoihin rukoilemaan. Itsenäisyyspäivänä vuonna 1939, kuusi päivää talvisodan alkamisesta presidentti Kyösti Kallio rukoili maamme puolesta. Vaikka emme ole tänään sodassa naapurimaamme kanssa, niin tämä sama rukous on vähintään yhtä ajankohtainen. Rukoillaan yhdessä:
Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen.
Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa.
Siksi rukoilemme sinua Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua.
Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.
Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan,
jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen.
Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkivaltoja vastaan,
joiden vaikutukset ovat joka päivä sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä.
Herra, Sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat.
Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme Sinun nimeäsi niiden ylitse.
Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset saatanalliselta eksytykseltä.
Herra armahda meitä.
Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme
taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti.
Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapauttavasta armostasi.
Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi.
Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.
Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme sinun kauttasi.
Siihen me uskomme. Armahda meitä. Aamen.
Niin – Jeesus sanoo ”Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:5) Siksi me emme luovu Jumalasta ja Hänen tahdostaan, vaan haluamme nousta siihen asemaan, minkä Jumala on meille antanut. Herra on jo karkottanut yön uhan pois. Vielä on Suomen kansalla toivoa. Kunhan me heräämme synnin unesta valvomaan ja rukoilemaan. Herra sanoo meille tänään: Nouse Suomi, herää minun valittu kansani!
Finlandia-hymni kvartetin laulamana