”Haluatko olla vapaa?” Veikkaisin, että lähes kaikki vastaava tähän kysymykseen myöntävästi.
Mutta mitä vapaus tarkoittaa? Sanaa vapaus käytetään nimittäin useassa eri merkityksessä. Yksi vapauden juuri tänä päivänä ajankohtainen ulottuvuus on kansallinen vapaus. Itsenäisyyspäivänä me riemuitsemme siitä, että Suomi on maana ja kansakuntana vapaa. Me hallitsemme itse maatamme. Me suomalaiset päätämme Suomea koskevista asioista.
Jo itsenäisyytemme alkuajoista lähtien on ollut itsestään selvää, että itsenäisyyspäivänä, kansakuntamme merkkipäivänä, vietetään jumalanpalvelusta. Itsenäisyyspäivä on ainoa vuosittainen jumalanpalveluspäivämme, jota vietetään ainoastaan meidän maassamme. Se on merkille pantavaa. Kaikkia muita säännöllisiä kirkollisia juhlapäiviämme vietetään maasta ja kansasta riippumatta. Uskomme ei ole siis kansallista, vaan se on yhteistä. Jeesus Kristus, on kaikkien kansojen yhteinen vapahtaja. Mutta itsenäisyyspäivänä me suomalaiset vietämme omaa jumalanpalvelustamme. Ja siihen on hyvä syy. Itsenäisyyspäivä on Suomen oma kirkkopyhä: me saamme kiittää Jumalaa kansastamme ja sen vaiheista, maastamme, kotiseudustamme ja siitä rauhasta ja vapaudesta, jonka Herramme on meille suonut. Itsenäisyyspäivä on samalla rukouspäivä Suomen maan ja Suomen kansan puolesta.
Kansallinen vapaus. on siis yksi vapauden ulottuvuus. Toisessa merkityksessä sanaa vapaus käytetään yleisesti, kun puhutaan yksilönvapaudesta. Me ihmiset, haluamme olla vapaita, riippumattomia. Ja oikeastaan kansallinen ja yksilöllinen vapaus liittyvät varsin vahvasti toisiinsa. Meille suomalaisille Suomen vapaus tarkoittaa sitä, että tässä maassa me suomalaiset olemme vapaita tekemään omaa elämäämme koskevia päätöksiä. Tätä kuvastaa sanonta ”Suomi on vapaa maa”, jolla viitataan yleensä siihen, että yksilö saa toimia haluamallaan tavalla. Maamme vapaus turvaa maassamme asuvien ihmisten toimimisen haluamallaan tavalla, oli sitten kyse mielipiteistä, ammatinvalinnasta, koulutuksesta tai vaikkapa uskonnonvapaudesta. Suomen vapaus tarkoittaa meidän vapauttamme. Kun me tänään rukoilemme ja kiitämme Jumalaa maamme vapaudesta, me kiitämme Jumalaa meidän ja läheistemme vapaudesta.
Tämän päivän evankeliumitekstissä Jeesus puhuu siitä, mitä on todellinen vapaus. Jeesus opettaa meille toistuvasti Raamatun lehdillä siitä, kuinka vapaus on lopulta jotain aivan muuta kuin vapautta vieraiden kansojen vallasta, tai vapautta päättää itse omista asioistaan. Aito vapaus on vapautta synnistä ja kuolemasta.
Maan päällä toimiessaan Jeesus saarnasi juutalaisille. Hän toimi juutalaisen kansan keskellä. Alun perin ja ensimmäisenä, hän tuli vapauttamaan Israelin kansan synnin ja orjuuden kahleista, vaikkakin hän ylösnousemuksensa jälkeen lähetti häntä seuraavat juutalaiset viemään ilosanoman kaikille kansoille. Juutalaisille oli kuitenkin vaikea käsittää Jeesuksen puhetta, että he eivät ole vapaita. Jeesus sanoi heille, että vain totuus tekee heistä vapaita. Se oli vaikea käsittää, koska juutalaiset kokivat jo olevansa vapaita.
On mielenkiintoista, että juutalaiset kokivat olevansa vapaita, ja jopa vastasivat, etteivät he ole olleet koskaan kenenkään orjia. Tosiasiassahan juutalaiset olivat olleet historiansa aikana orjina ja pakkosiirtolaisina niin Egyptissä kuin Babyloniassakin. Ja kyseiselläkin hetkellä, Israelin kansa eli miehitettynä osana Rooman valtakuntaa. Silti juutalaiset kokivat, että he eivät ole koskaan olleet kenenkään orjia. Tätä raamatunkohtaa selitetään usein siten, että juutalaiset kokivat, että kaikesta huolimatta, he ovat aina palvelleet omaa Jumalaansa ja noudattaneet hänen antamaa lakiaan. Juutalaiset kokivat, että kun ihmisellä ja kansalla on mahdollisuus ja vapaus harjoittaa omaa uskontoaan, he ovat pohjimmiltaan vapaita.
Tässä on oma viisautensa ja voimavaransa. Vaikeissakin hetkissä ja kansan tiukoissa paikoissa turvautuminen omaan Jumalaan ja omaan uskontoon, toi Israelilla tunteen, että he ovat Abrahamin lapsina vapaita. Kansan vapaus ei välttämättä vaadi omaa suvereenia kansallisvaltiota, vaan ennemminkin vapautta elää vapaasti omien arvojen ja tapojen mukaisesti.
Mutta Jeesus tuli tuomaan vielä tätäkin vapautta kokonaisvaltaisempaa, mahtavampaa ja elämää muuttavaa vapautta. Jeesus tuli tuomaan totuuden tuomaa vapautta. Kun Jeesus sanoi juutalaisille ”totuus tekee teistä vapaita”, nuo sanat varmasti loukkasivat. Jeesus kiertoteitse ilmaisi, että juutalaisetkin ovat kaikesta huolimatta orjia. Sillä ilman Kristusta, jokainen meistä on synnin ja lain orja. Vaikka me kuinka saamme tänään olla Jumalan kasvojen edessä kiittämässä ja iloitsemassa kansamme vapaudesta, ja meidän suomen kansalaisten vapaudesta kieleen, identiteettiin ja omaan valtioon, me kaikki olemme silti orjia ilman Kristusta. Vain evankeliumin vastaanottaminen tekee meistä vapaita. Maan vapaus ei tee maan kansalaisista todella vapaita. Yksilönvapaudet ja vapaus päättää omista asioista ei poista orjuuttamme.
Vain isännällä on oikeus vapauttaa orja. Jeesus sanoo: ”Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät te olette todella vapaita.” Poika on myös perillinen. Ja perillisenä pojalla on oikeus päästää orja menemään. Juuri sinulle, synnin orjalle, Jeesus tahtoo sanoa: ”Ole vapaa. Minä olen maksanut sinusta täyden hinnan, koska minä rakastan sinua.” Jumalan rakkaus on vapauttanut meidät. Jeesuksessa kenenkään meistä ei tarvitse olla orjia. Vaikka koko valtakuntamme joutuisi orjuuteen, vaikka ihminen joutuisi pakkotyöhön, hän saa sydämessään olla vapaa kaikesta orjuudesta, kun Jeesus on lunastanut hänet.
Tästä tosiasiasta kertovat lukuisat laulut, joita laulettiin Yhdysvaltain puuvillapelloilla, kun Jeesukseen turvaavat orjat raatoivat pakkotyössään. Tähän tosiasiaan turvasivat monet tunnustavat kristityt ja messiaaniset juutalaiset kolmannen valtakunnan keskitysleireillä odottaessaan kuolemaa. Ja minun rukoukseni ja toiveeni on, että me, vapaassa maassa vapailla ihmisoikeuksilla varustetut suomalaiset saisimme heidän tavoin ymmärtää omalla kohdallamme, mitä on todellinen vapaus, vaikka meillä onkin se siunaus, että saamme elää rauhassa ja vapaassa maassa. On hieman ironistakin, että todellinen vapaus sydämessä, pääsee usein paremmin valloilleen inhimillisen kärsimyksen ja kahleiden keskellä. Silloin, kun ihminen ei inhimillisesti katsottuna ole täysin vapaa.
Kuitenkin on suuri siunaus saada elää vapaassa maassa, jossa saa harjoittaa uskontoaan, kulttuuriaan ja tapojaan vapaasti. Tänään on aika kiittää Jumalaa siitä Jumalan lahjasta ja siunauksesta. Mutta ihan viime vuosina ovat valitettavasti olleet nousussa voimat, jotka pyrkivät meidänkin maassamme rajoittamaan tuota vapautta. Valitettavan moni on alkanut kokea, että uskonnonvapaus, mielipiteenvapaus, ilmaisunvapaus kuuluu kyllä minulle, mutta samalla tavalla se ei kuulu sinulle, jos olet erilainen. Tällaiset arvot, eivät ole niitä arvoja, joiden pohjalle tämä maa on rakennettu. Tämä maa on rakennettu demokratian ja vapauden pohjalle.
Tuntuu, että välillä monet kristitytkin haaveilevat maasta, jossa minun uskontoni ja tapani olisivat yhteiskunnan silmissä arvokkaampia kuin jonkin toisen. Koen vahvasti, että evankeliumin asiaa tällainen asenne ei edistä. Kaikissa yhteiskunnissa, joissa on lähdetty rajoittamaan jollakin tavalla uskonnon tai kulttuurin ilmauksen vapautta, on lopulta alettu rajoittamaan aidon kristillisen evankeliumin eteenpäinviemistä. Olen vakuuttunut siitä, että vapaa, avoin ja suvaitsevainen maa on paras mahdollinen maa, julistaa aitoa kristillistä evankeliumia synnit sovittaneesta ja ylösnousseesta Kristuksesta.
Mihin perustan tämän väitteeni? Ajattelen, että kun maassa on vapaus ilmaista uskoaan ja julistaa mitä tahansa vakaumustaan vapaasti, ei kukaan ole vahingossakaan kahlitsemassa Pyhän Hengen työtä. Saamme luottaa siihen, että Pyhä Henki vaikuttaa sen, että vapailla katsomusten ja uskontojen markkinoilla aito evankeliumi oikein julistettuna tuottaa hedelmäänsä Jumalan voimasta. Suomi, sellaisena avoimena, kansainvälisenä ja suvaitsevaisena itsenäisenä maana kuin minä sen olen 90-luvun lapsena oppinut sen tuntemaan, on hyvä maa julistaa puhdasta evankeliumia Kristuksesta. Rukoukseni tänä itsenäisyyspäivänä on, että kansastamme löytyy rohkeita ilmaisun- mielipiteen- ja uskonnonvapauden puolustajia myös näinä aikoina, kun epäluuloisuus, vihamielisyys ja muukalaisvastaisuus nostaa päätään myös meidän kristittyjen keskuudessa. Ja samalla rukoilen, toivon ja rohkaisen itseäni ja teitä kaikkia hyödyntämään sitä vapautta, jonka isämme, isoisämme ja isoisäisämme ovat tähän maahan taistelleet: Se on vapautta julistaa kirkasta Kristuksen evankeliumia demokraattisen, vapaan, turvallisen ja suvaitsevaisen yhteiskunnan huomassa.
Moniarvoisen ja epäyhtenäisemmän kulttuurin mukanaan tuovan tulevaisuuden edessä, meidän ei tule ahdistua, käpertyä itseemme tai alkaa vaatia kontrolloitua ja suljettua ”kristillistä” yhteiskuntaa. Sen sijaan, meidän kristittyjen tulee astua esiin: Meillä on vapaa maa, jossa saamme julistaa evankeliumia. Meillä on vapaa maa, jossa me saamme osoittaa Pyhän Hengen voimassa rakkautta kaikille tässä maassa. Iloitaan tuosta vapaudesta, toimitaan tuossa vapaudessa, ja toimitaan kaikin voimin sen hyväksi, että olemme tulevaisuudessakin vapaita niin valtiona, yksilöinä kuin ennen kaikkea Kristuksen vapauttamina armahdettuina syntisinä.