Ei ollut helppoa Jeesuksellakaan! Hän puhui seuraajilleen totuudesta. Jeesus sanoi: Totuus tekee teistä vapaita. Hetihän siinä heräsi muutosvastarinta. Aikuiset ihmiset nostivat päät kenoon ja inttivät vastaan. Me olemme Abrahamin jälkeläisiä. Emme ole koskaan olleet kenenkään orjia. ”Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?”
Jeesus lisäsi pökköä pesään: ”Jokainen joka tekee syntiä, on synnin orja.” Jos Jeesus olisi käynyt tämän keskustelun nykypäivän Suomessa, hän olisi saattanut vielä lisätä: Repikää siitä! Abraham ei käynyt sen paremmin vapauden kuin totuudenkaan takuumieheksi. Oikeastaan ei ollut kysymys vain sanailusta. Jeesus tahtoi piirtää näkyviin oikean horisontin: Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te joko seuraatte minua tai ette seuraa!
Synnin orjuus ja armo tihentyvät kysymykseen: ”Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Ja vastaus kysymykseen saammeko tehdä syntiä, on selkeä: ”Emme toki!” (Rm 6:15). Näin Paavali taittoi peistä Rooman seurakuntaa opettaessaan. Jos valitaan synnin tekemisen vapaus, valitaan vapauden sijaan orjuus! Paavalin huudahdus ”Emme toki” sisältää sen, ettei pidä tehdä syntiä tahallaan.
Joka on kokenut jotain armosta tietää, että armosta seuraa vapaus tehdä hyvää. Kristinoppimme opetti tämän selkeästi: pelastettu ihminen on pelastettu palvelemaan: ”Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Osoittakoon hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa.” (Jaak. 3:13). Tekoja tarvitaan, ei vain puheita.
Tänään, Suomen itsenäisyyspäivänä, on kysymys siitä, miten elämme kristittyinä ja miten elämme toistemme kanssa kansakuntana. Jeesuksen kuulijat tiesivät oman kansansa historiasta, mitä orjuus on. Nehemia tiivisti kansan valituksen: He hallitsevat mielensä mukaan meitä. Suuri on meidän ahdinkomme. (Neh. 9:37). Synti ei ole vapautta vaan oman tahdon luovuttamista pois.
Johannes kertoi päivän evankeliumissa Jeesuksen käyttäneen kovia sanoja niitä vastaan, jotka pää kenossa väittivät olevansa Abrahamin lapsia ja siten ärtyivät Jeesuksen totuus-puheesta. Matteus kertoi samanlaisesta sananvaihdosta vielä tiukemmin sanankääntein. Johannes Kastaja paasasi:
”Älkää luulko, että voitte ajatella: Olemmehan me Abrahamin lapsia. Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä.” (Mt 3:9). Tämäpä olikin selvää sanaa. Nyt puhutaan Kaikkivaltiaasta Jumalasta! Hänestä, joka on uskon ja myös uskontunnustuksemme lähtökohta. ”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen.”. Hänestä on kysymys, hänen tahdostaan – ei enää vain Abrahamista.
Muutosvastarinta oli niin Johanneksen kuin Jeesuksenkin läheisyydessä ymmärrettävää. Tulossa oli uutta. Muutos edellyttää avartumista kohti suurempaa. Oman sisimmän on avarruttava: Vapaus ja totuus eivät saa palvella itsekkyyttä. Tätä hyvää sanomaa tarvitsemme Rääkkylässä. Tätä hyvää sanomaa tarvitsemme isänmaassamme.
Vapaus ja totuus ovat itsenäisyyspäivän sanoja. Ne eivät kuitenkaan tarkoita samaa kuin päivän uutisten muotisana neutraali. Esimerkiksi käyvät kunnanjohtajamme lukemat Mooseksen kirjan ohjeet (2. Moos 23:1-9). Mooses antoi ohjeet, koska niille oli tarvetta. Ne sopivat myös niin nykypäivän Rääkkylän kuin isänmaammekin juhlapäivään. Älä levitä perättömiä huhuja, äläkä suostu auttamaan väärintekijää. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa. Älä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. Pysy erossa väärästä asiasta. Älä sorra muukalaista! Jos näet vihamiehesi härän tai aasin kuljeksimassa karkuteillä, vie se takaisin vihamiehellesi. Siinäpä ohjeet! Näin toimitaan oikein!
Itsenäinen ei todellakaan tarkoita vaikutuksetonta tai puolueetonta eli neutraalia. Itsenäinen toiminta on kannanotto. Nykypäivän uutisten sanat sukupuolineutraali tai katsomusneutraali ovat hämääviä. Ei ole oikein tekeytyä sellaiseksi, joka ei olisi minkäänlainen eikä vaikuttaisi mihinkään eikä mitenkään.
Mooseksen ohjeet ovat kaukana neutraalista. Sanoin, että Mooses antoi ohjeet, koska niitä tarvittiin. Ihmisten luonnolliseen käyttäytymiseen, itsekkyyteen nähden ne siis tulivat ikään kuin tämän luontaisen maailman tuolta puolen. Niin juuri on. Elämäntapamme tarvitsee taivasta. Tarvitsemme kurssin kääntämistä! Meidän on otettava kantaa totuuden ja vapauden puolesta!
Perinteisesti olemme käyttäneet sanontaa ”elää maailmassa mutta ei maailmasta”. Raamattu sanoo tämän näin: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:2). Jeesus sanoi, ettei hän pyydä, että hänen seuraajansa otettaisiin pois maailmasta. Päinvastoin! Meidät, hänen seuraajansa, Jeesus lähettää maailmaan.
Kun puhumme uskonnollisessa kielessä pyhittämisestä, niin on hyvä muistaa tämä. Jeesus rukoili, että hänen seuraajansa pyhitettäisiin totuudessa. (Joh. 17:13-19). Siksi tänään, itsenäisyyspäivänä: vapaus ja totuus!
Elämme hämmentävää aikaa. Keskustelut aaltoilevat ja mielipiteet sinkoilevat. Mielipiteitä heitellään sinne tänne. Uskomme ei kuitenkaan ratkea mielipiteisiin. Usko on elämän matkaa. En minäkään ajattele nyt kuten ajattelin vaikkapa 18 vuotiaana. Usko on henkilökohtainen matka, jolla on mahdollisuus muutokseen.
Yhteiskunnassa puhutaan siitä, ovatko hankkeet perustuslain mukaisia. Tämän ajattelutavan voimme omaksua uskoonkin. Meidän ei tarvitse ahdistua ja hämmentyä erilaisista mielipiteistä Uskolla on oma ydin ja perustuslaki.
Kuulimme tänään Johanneksen kertoman evankeliumin katkelman. Sen mukaan Jeesus teroitti kuulijoilleen, että totuus tekee vapaaksi. Johannes kertoi evankeliuminsa loppupuolella, mikä hänen tarkoituksensa oli, kun hän ryhtyi kirjoittamaan kertomustaan Jeesuksesta. Kirjoittaminenkaan ei ollut yhtä helppoa kuin nykypäivän läppärillä. Johannes kertoi asian näin: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh. 20:31).
Tässä on perustuslaki, uskomme ydin! Kaikki muu on vähäisempää. Meille on tarjolla elämä. Hanki elämä Kristuksessa!
”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” ( Gal. 5:6 ) Rakkautena vaikuttava usko on yhtä kuin elämä Kristuksessa. Siinä kohtaan henkilökohtaisesti hänet, jonka varassa ovat niin elämän ilo ja luottamus kuin iankaikkisuuskin. ”Käännä mielemme ottamaan vastaan rakkaus, jota osoitit meille Vapahtajamme sovitustyössä.” (synnintunnustus 708).
Uskontunnustuksemme sanat Jumalasta, Isästä, Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä eivät ole vain mielipiteitä. Tunnustamme uskontunnustuksemme sanat kiitoksena Jumalan hyvyydestä.