Tänään on itsenäisyyspäivä. Juhlimme isänmaamme vapautta ja itsenäisyyttä. Liputamme juhlan kunniaksi, sankarihaudoilla on pidetty muistohetkiä, illalla sytytämme kaksi kynttilää ik-kunalle. Muistamme kiitollisina niitä, jotka ovat luoneet poh-jan kansamme itsenäisyydelle. Jo kauan ennen maamme it-senäistymistä oli suomalaisia, jotka näkivät itsenäisyyden mahdollisuutena. Heillä oli näky ja he tekivät työtä tuon näyn toteutumisen puolesta.
Muistamme kiitollisina myös niitä, jotka ovat sodissa puolus-taneet maamme itsenäisyyttä. Monet menettivät henkensä, monet terveytensä, monet nuoruutensa. Moni myös joutui jättämään kotiseutunsa, lähtemään evakkoon ja rakentamaan uuden kodin vieraiden ihmisten keskelle.
Muistamme kiitollisina myös niitä, jotka monin eri tavoin ovat rakentaneet maatamme ja huolehtineet sen kehityksestä, hy-vinvoinnin lisääntymisestä. Näinä aikoina joudumme tosin surullisina toteamaan, että läheskään kaikki eivät voi käyttää lahjojaan ja kykyjään ainakaan palkkatyössä yhteiskuntamme rakentamiseen. Saamme olla kuitenkin kiitollisia myös kaikesta vapaaehtoistyöstä lasten ja nuorten parissa, urheilun ja kulttuurin saralla, vammaisten, sairaiden ja vanhusten auttamisek-si ja mitä kaikkea ihmiset joko järjestäytyneesti tai ihan omin päin tekevät toinen toisensa hyväksi.
Kiitämme myös Jumalaa hänen johdatuksestaan ja varjeluksestaan. Ilman Jumalan siunausta ei meidän ihmisten työ voi tuottaa hedelmää, niin kuin ei maakaan anna satoa, ellei Jumala anna siunaustaan. Koko elämämme on Jumalan varassa, niin myös maamme vapaus ja itsenäisyys. Ellei Jumala olisi tahtonut sallia meille vapautta ja itsenäisyyttä, emme sitä olisi voineet ottaa.
Äsken luettu evankeliumi puhui myös vapaudesta. Siinä oli kyse ihmisten vapaudesta suhteessa Jumalaan. On hyvä muis-taa, että Jumalan edessä emme ole vapaita. Emme voi itse itseämme pelastaa. Autuutemme suhteen olemme täysin riippuvaisia Jumalasta. Tahtomme ei ole vapaa suhteessa Jumalaan, suhteessa pelastumiseemme.
Nyt vietämme kuitenkin kansamme itsenäisyyspäivää. On kansallinen, ei varsinainen kirkollinen juhlapäivä, kuten esimerkiksi pääsiäinen, helluntai tai joulu. Itsenäisyyspäivä on kuitenkin jumalanpalveluspäivä. Se kertoo siitä, että kirkkona arvostamme maamme vapautta ja itsenäisyyttä.
Kristittyinä puhumme toisinaan vapaasta tahdosta. Sanoin, että suhteessa Jumalaan ja suhteessa pelastumiseemme emme ole vapaita. Nyt emme kuitenkaan puhu vapaudesta ja itsenäisyydestä suhteessa Jumalaan vaan kyse on ajallisista asioista. Liikumme pitkälti ensimmäisen uskonkappaleen alueella. Us-konkappaleistahan puhumme uskontunnustuksemme pääosien yhteydessä. Ensimmäinen uskonkappale käsittelee maailman luomista. Siinä sanomme uskovamme Jumalaan nimenomaan Luojana, taivaallisena Isänä. Hän on elämän antaja ja ylläpitäjä.
Aivan Raamatun alussa on luomiskertomus. Sen osana on myös kertomus ihmisen luomisesta: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se val-taanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” (1.Moos 1:27-28)
Kuvaus ihmisen luomisesta avaa kaksi näkökulmaa: ensinnäkin ihminen on tarkoitettu Jumalan yhteyteen hänen kuvanaan ja toiseksi Jumala on antanut hänelle tehtävän luomassaan maailmassa. Kirkko on olemassa ennen muuta siksi, että me kristityt yhdessä tuemme toinen toistamme, jotta pysyisimme Jumalan yhteydessä ja siksi, että kutsuisimme yhä uusia ihmi-siä Jumalan yhteyteen. Maallinen valtio on taas ennen muuta ajallisia asioita varten. Kyse ei kuitenkaan ole mistään vähä-pätöisestä asiasta. Itse Jumala antoi meille ihmisille myös nämä ajallisia asioita koskevat tehtävät. Jumala käski meidän ottaa maa valtaamme.
Onko siis niin, että tänään voimme unohtaa hengelliset ja keskittyä maallisiin? Nythän vietämme valtiollista juhlaa, itsenäisyyspäivää.
Tiukka jako hengellisiin ja maallisiin taitaa olla ennen muuta meidän luterilaisten harha. Ajattelemme, että ihminen ja elämä ovat jaettavissa erilaisiin sektoreihin tai tasoihin. Yhtäällä on iankaikkisen elämän asiat, tuonpuoleiset, suhde Jumalaan. Näitä asioita olemme tottuneet sanomaan hengellisiksi. Usein koemme ne sunnuntaiasioina. Ne eivät välttämättä kosketa tavallista arkea. Ne ovat jotakin kirkon seinien sisälle kuuluvaa. Usko, pelastus, synti, anteeksiantamus ja monet tällaiset sanat kuuluvat tuohon hengelliseen todellisuuteen.
Maallisia asioita ovat arki ja työ, raha ja muu omaisuus. Niitä ovat asuminen, vapaa-aika ja harrastukset, järjestötoiminta ja politiikka. Maallisiin asioihin kuuluvat perhe ja ystävät. Näinhän me usein ajattelemme.
Raamatun kuva ihmisestä ja maailmasta on kuitenkin toinen. Ihminen on kokonaisuus. Raamatun alun toisessa luomiskertomuksessa puhutaan ennen muuta ihmisen luomisesta. Kerrotaan, kuinka Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen: ”Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (1.Moos 2:7) Edellisen raamatunkäännöksen mukaan ihmisestä tuli elävä sielu. Sanoimmepa elävä sielu tai nykykäännöksen mukaan elävä olento, joka tapauksessa kyseessä on yksi kokonainen ihminen.
Ajatus ihmisestä toisaalta henkisenä tai hengellisenä ja toisaalta ruumiillisena, maallisena on aika tavallinen. Se ei kuitenkaan vastaa sitä, miksi Jumala luomisessa ihmisen tarkoitti. Ei ihmistä voi jakaa osiin. Ihminen on kokonaisuus. Tämähän on totuus, jonka nykyaikainen lääketiedekin joutuu myöntämään. Ei riitä, että hoidetaan jotain ihmisen sairautta. Koko ihmisen on saatava apua, jotta ihminen paranisi. Ja toisaalta erilaiset surut ja mieltä painavat asiat vaikuttavat ennen pitkää myös ihan ruumiillisina kipuina tai sairauksina. Ja kun ihminen sairastaa fyysisesti, se vaikuttaa hänen mielialaansakin enemmän tai vähemmän.
Kuinka siis on, kun puhumme kansallisesta itsenäisyydestä ja vapaudesta. Voimmeko sanoa, että näissä maallisissa asioissa meillä on vapaa tahto? Meillä on Jumalan antama järki, voimme järjestää maalliset asiat parhain päin ja huolehtia, että kaikilla on ulkoisesti hyvin. Olemmeko siis vapaat toimimaan hyvin?
Ihmisen perusolemukseen kuuluu itsekkyys. Haluamme itsellemme. Toinen on helppo syrjäyttää ja unohtaa. Tässä suhteessa me ihmiset olemme hyvin samankaltaisia kansallisuudesta, rodusta ja uskonnosta riippumatta. Ihmisen itsekäs luonto tulee kyllä esiin kaikkialla.
Jos me edes näissä ajallisissa asioissa voisimme olla vapaita, varmaan rakentaisimme omasta maastamme ja miksei koko maailmasta ihan jokaiselle ihmiselle hyvän paikan asua. Jos haluaisimme, voisimme jakaa maailman varallisuuden niin, että jokaisella olisi riittävästi eikä olisi kenelläkään yli tarpeen. Ruokaa, vaatteita ja lääkkeitä riittäisi jokaiselle. Kenenkään ei tarvitsisi olla yksin. Vanhuksia ja sairaita ei jätettäisi heitteille vaan heikoista pidettäisiin huolta. Eikä tässä olisi vielä kyse mistään kristillisestä rakkaudesta tai erityisestä hyveellisyydestä. Kyse olisi vain siitä, että me ihmiset käyttäisimme vapaata tahtoamme ja Jumalan luomisessa meille antamaa järkeä oikein, järkevällä tavalla. Olisihan ihan järkevää huolehtia maapallon ja koko ihmiskunnan kestävästä kehityksestä. Se takaisi rauhan. Se takaisi luonnonvarojen paremman riittämisen myös tuleville polville. Ja se vaatisi siis vain hyvää tahtoa ja järjen käyttöä.
Näemme kuitenkin niin läheltä kuin kaukaakin, että tällaista hyvää tahtoa ei ole. Emme käytännössä ole edes ajallisten asioitten suhteen vapaita. olemme sidoksissa itsekkyyteemme. Synti kietoo meitä. Ei synnissä ole kyse vain jostakin mielen sisäisestä liikkeestä. Ei kyse ole vain jostakin minun ja Jumalan välisestä asiasta. Synti on kovaa todellisuutta, joka ohjaa meidän ihmisten arkisen elämän ratkaisuja.
Tänään kuitenkin juhlimme itsenäistä Suomea. Moni tosin sanoo, että Euroopan Unioniin liittyminen merkitsi kalliisti hankitun itsenäisyyden myymistä halvalla. Pian menetämme oman kansallisen rahammekin, siltä näyttää. En ota kantaa EU:n puolesta tai sitä vastaan. Totean vain, että olimmepa jäseninä tuossa yhteisössä tai ei, joka tapauksessa olemme monin tavoin sidoksissa kansainvälisiin sopimuksiin ja kansainvälisen talouden ja kaupan moniin lainalaisuuksiin. Halusimmepa tai emme, esimerkiksi maailmankaupan suhdanteet heiluttelevat Suomen taloutta ilman, että pystymme kovin paljon asiaan vaikuttamaan.
Suomalaisina meillä on kuitenkin paljon aihetta tyytyväisyy-teen, jopa ylpeyteen. Meillä on kaunis maa. Meillä on rauha. Taloudelliset ongelmat, ennen muuta työttömyys voisivat olla aiheuttamassa levottomuuksia, mutta niiltä on ainakin toistaiseksi vältytty. Ehkä pitkälti on kyse siitä, että meillä on kuitenkin toiminnassa monia turvajärjestelmiä, jotka tasoittavat ongelmia. Meillä on järjestetty terveydenhuolto, joka on vähävaraisenkin ulottuvilla. Meillä on monentasoisia sosiaaliturvan palveluja. Meillä on hyvin järjestetty koulutus. Kaiken tämän takana on asia, jota useinkaan emme tule ajatelleeksi. Taustalla vaikuttaa kristillinen mielenlaatu. Koko meidän lainsäädäntömme ja yhteiskuntarakenteemme on pitkälti rakentunut monien raamatullisten periaatteiden varaan.
Kun siis tänään juhlimme maamme itsenäisyyttä, saamme ennen muuta muistaa Jumalaa, taivaallista Isää. Hänen tahdostaan koko maailma on olemassa, elää ja kehittyy. Hän on an-tanut meillekin elämän lahjan. Ilman hänen siunaustaan ei myöskään maatamme olisi. Ilman hänen hyvää tahtoaan, emme kansakuntana voisi olla vapaa ja itsenäinen.