Itsenäisyyspäivä, Lk. 21: 25 – 33, Esko Väyrynen

Tevetuloa Tuomaan syntymäpäiville 6.12- klo 10.00. Tällaisilla sanoilla alkaneella kirjeellä meitä on kutsuttu tähän jumalanpalvelukseen. Tämä on siis Tuomaan (Sellmer) 10-vuotisjuhlajumalanpalvelus. Siitä tarkemmin hetken päästä.
Tänään on myös itsenäisen Suomen 75-vuotissyntymäpäivä. Tämän päivän 10-vuotiaitten isovanhempien vanhemmat ovat silloin evankeliumin sanaa mukaillen ne, jotka ovat ehneet työn.
10-vuotiaitten isovanhemmat puolestaan ovat tehneet sen työn, minkä viime sodat vaativat kaatuneina ja invalideina vapautemme säilyttämiseksi.
10-vuotiaitten vanhempien taakkana on tämän päivän onnettomuus, ennätysvaikea talouslama ja sen aiheuttama korkea työttömyys.
Me olemme menneille sukupolville syvässä kiitollisuuden velassa. Kiitollisuutemme syvenee, kun muistamme, että valtiolliseen itsenäisyyteen ja vapauteen liittyy myös henkinen ja hengellinen vapaus kokoontua kansallisena juhlapäivänä jumalanpalvelukseen.
Tämän sunnuntain jumalanpalveluksen aihe on joulun läheisyys, Vapahtajamme syntymäjuhlan odotus. Maailma on muutaman viime vuoden aikana kokenut uskomattomia mullistuksia. Jumalankielteisyyteen perustuva pakkovalta on romahtanut. Ihmiset ovat kokeneet ajattelun vapauden.
Kauhun tasapainoon perustuvasta kilpavarustelusta on luovuttu keskinäisen luottamuksen ja yhteisymmärryksen saavuttamiseksi sovittelun ja neuvottelun tietä. Sotateollisuudesta luopuminen on tuonut hämmästyttävänä seurauksena maailman laajuisen laman ja työttömyyden. Tämän päivän vastuunkantajat ovat saaneet kokea yllättävän maailman tilanteen muutoksen. Se on jotakin samaa, jota me aavistelemme tapahtuvan Kristuksen tulemuksessa. Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Mutta jos me odotamme seimessä makaavaa pientä avutonta vauvaa, me petymme pahasti.
Adventti kehoittaa meitä valmistautumaan herrojen Herran, Kaikkivaltiaan ja kuoleman kukistajan tuloon. Kun Kristus ilmestyy valtansa täydessä kunniassa, silloin kaikki lankeavat kunnioituksesta kasvoilleen. Tämän päivän poliittisilta johtajilta vaaditaan kykyä ennakoida tulevaa kehitystä. Evankeliumi kehoittaa meitä ennakoimaan iankaikkiseen elämään ulottuvia tapahtumia, niin että olisimme valmiina kunnian Kuninkaan saapuessa.
Ihmisen valmistautuminen iankaikkiseen elämään alkaa kasteesta. Siinä Pyhä Jumala ottaa lapsen omakseen ja sitoutuu antamaan Kristuksen saapuessa hänelle taivasosuuden. Jokainen syntymäpäivä on meille uusi mieliinpalautus siitä, että me olemme syntymän perusteella määrätyn perheen jäseniä ja kasteen perusteella Jumalan lapsia.
Kun meitä kutsuttiin tähän juhlajumalanpalvelukseen, niin samalla pyydettiin anteesksi sitä, että erilaisten yhteensattumien vuoksi Tuomas joutuu olemaan pois omasta juhlajumalanpalveluksestaan. Mutta valitettavien yhteensattumien varjoon jää se ilo, että päivän epistolaa mukaillen on ihmisiä, jotka suostuvat ottamaan todesta heille uskotun vastuun lasten kristillisestä kasvatuksesta.
Kun vanhemmat haluavat juhlistaa lapsensa syntymäpäivää jumalanpalvelukseen osallistumalla, silloin he osoittavat olevansa Kristuksen palvelijoita, joiden huostaan on uskottu Jumalan lapsikseen kasteessa ottamia iankaikkisen elämän perillisiä. Jokainen kasvatusvastuuta kantava lapseen myönteisesti suhtautuva on esirukoilija, joka näin kylvää Jumalan anteeksiantamuksen evankeliumia tulevien polvien sydämiin. Kummin vastaus luottamuksen osoitukseen on esirukous.