Itsenäinen isänmaa – iloa, syvää kiitollisuutta ja nöyrää vastuuntuntoa.
Jumalan lahjana ja edellisten sukupolvien työn tuloksena meillä on itsenäinen kotimaa. Meidän tehtävämme on nyt kantaa vastuumme ja pitää huolta, että myös tulevat sukupolvet voivat aidosti ylpeinä sanoa olevansa suomalaisia. Itsenäisyyden juhlapäivänä katsomme kiitollisina taaksepäin, palvelevalla asenteella tulevaisuuteen ja iloitsemme nykyhetkestä.
Oma sukupolveni on säästynyt niiltä kauheuksilta, mitä sota omassa kotimaassa saa aikaan. Me näemme kuvia ja kuulemme uutisia sodista, siellä jossain. Me pohdimme riittääkö hyvinvoinnistamme jaettavaksi sotaa pakoon lähteneille lähimmäisille. Me pudotamme rahaa maailmanrauhan lippaaseen ja toivomme, että emme koskaan joudu itse elämään sodan keskellä.
Nykyinen rauhanaika ja hyvinvointi on rakennettu kovalla työllä. Ei sotaajasta ole kovinkaan kauan. Omat vanhempani syntyivät sodan keskelle. Omat isovanhempani elivät sodan ja jälleenrakentamisen raskaat vuodet. He jättivät kodin Karjalaan ja rakensivat koko elämänsä uudelleen. He kantoivat monenlaisia sirpaleita ruumiissaan ja sielussaan. Taistellen, työtä tehden ja rukoillen isovanhempani, monien kohtalotovereidensa kanssa, rakensivat meille itsenäistä isänmaata. Me saamme kiitollisina iloita heidän työnsä tuloksista. Samalla saamme kiittää taivaallista Isää varjeluksesta ja johdatuksesta, jota kansamme kovina vuosinakin sai kokea. Tänä päivänä meillä on monella tavalla hyvinvoiva kotimaa, Jumalan suuri lahja meille. On hyvä välillä pysähtyä katsomaan, mitä kaikkea hyvää elämässämme on: puhdas luonto, elämisen perusturva, rauha. Ei mitenkään itsestään selvyyksiä tämän ajan maailmassa. Tästä lahjasta on syytä pitää huolta, että tulevatkin sukupolvet saavat iloita siitä.
Itsenäinen isänmaa onkin lahjan lisäksi tehtävä. Palvelevalla asenteella kysymme: ”Mitä minä voin tehdä, että tämä maa olisi entistä parempi paikka meille kaikille?” Palveleva asenne ajattelee kaikkien yhteistä hyvää. Hyvä ja turvallinen isänmaa ei ole kenenkään yksinoikeus. Hyvä on tarkoitettu yhteisesti jaettavaksi, ei vain itselle haalittavaksi. Meidän tehtävämme on etsiä niitä, jotka tänään kantavat sirpaleita ruumiissaan tai sielussaan. Ampumavälikohtaukset, leipäjonot, yksinäisyys, koulukiusaaminen… Tässä hyvinvoivassa maassa on paljon pahoinvointia. Hyvinvoiva isänmaa ei jätä ketään ulkopuoliseksi. ”Mitä minä voin tehdä, että tämä maa olisi entistä parempi paikka meille kaikille?”
Meidän tehtävämme on vaalia luontoa omilla valinnoillamme, että tulevat sukupolvetkin voivat iloita Jumalan luomasta luomakunnasta; puhtaista vesistä, raikkaasta ilmasta, vuodenaikojen monimuotoisuudesta. ”Mitä minä voin tehdä, että tämä maa olisi entistä parempi paikka meille kaikille?”
Meidän tehtävämme on omalla paikallamme rakentaa maailman rauhaa.
Rauha ei ole vain sodan poissaoloa. Rauhan rakentamista on ihmisoikeuksien kunnioittaminen,ennakkoluulojen vähentäminen, oikeudenmukaisuuden puolustaminen. Vaikkapa lahjoittamalla hyväntekeväisyysjärjestön lippaaseen tai ottamalla ystävällisesti vastaan maastamme turvaa hakevia. ”Mitä minä voin tehdä, että tämä maa olisi entistä parempi paikka meille kaikille?”
Itsenäisen Suomen 99-vuotispäivänä saamme kiittää Jumalaa siitä huolenpidosta ja varjeluksesta, jota maamme ja kansamme on saanut vuosien varrella kokea. Saamme iloita kaikesta siitä hyvästä, mitä elämässämme on. Ja taivaallisen Isän siunausta rukoillen jatkamme työtä lastemme ja lastenlastemme hyvän tulevaisuuden puolesta.