”Hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla.”
Tällaisia kansojen herroja ja maan mahtavia on aina ollut. Jeesuksella lienee ollut mielessä oman aikansa hallitsijat. Herodes oli yksi heistä. Hän oli julma ja väkivaltainen ruhtinas jonka valta perustui Rooman legioonien voimaan.
Juutalaisten joukossa oli halua päästä irti Rooman vallasta. Herodes kukisti kuitenkin väkivaltaisesti kaikki itsenäisyyspyrkimykset. Ehkä muistat kertomuksen miten hän antoi vaimonsa tyttärelle lahjaksi vadilla Johannes Kastajan pään.
Alistamiseen, pelkoon ja väkivaltaan on perustunut sittemmin monien hallitsijoiden valta. Jotain tällaista ihmisestä piittaamatonta kylmyyttä on viime aikoina huokunut niistä kuvista joissa Syyrian hallitsija al Assad on ollut sotilaidensa ympäröimänä. Viattomien siviilien henki Aleppossa ei paljon paina kun vain oma valta pysyy.
Maailmassa on monenlaisia hallitsijoita ja herroja. Mutta eivät suinkaan kaikki ole tyranneja. Omaa kansaamme on siunattu monella viisaalla johtajalla.
Presidentti Tarja Halonen puhui aikanaan usein kansainvälisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja otti kantaa myös kotimaamme asioihin. Vuosi sitten hän puolusti naisrauhaa TV- haastattelussa.
Halonen vaati naisille rauhaa kaikenlaiselta ahdistelulta ja muistutti, että poliisin ja muiden viranomaisten resurssien tulee olla riittävät turvaamaan kansalaisten turvallisuus.
Nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö on puolestaan ottanut kantaa kiusaamista vastaan. Hän asettui lukiolaisen Liisi Laitilan tueksi koulukiusaamista vastaan. Tämä haluaa lopettaa kiusaamisen entisessä yläkoulussaan Kotkan Karhulassa.
– ”Minä olen mukana”, presidentti Niinistö kirjoitti kannustavasti blogissaan.
Sekä Halosella että Niinistöllä on ollut viranhoidossaan sellaista palvelumieltä, josta Jeesus puhuu: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.” Presidentit ovat antaneet taitonsa koko kansan hyväksi.
Jeesus ei kiellä pyrkimistä johtajan asemaan. Mutta motiivin pitää olla muu kuin vallanhalu. Vapahtaja antaa oman mallin johtamiseen: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan.”
Ihmisen Poika. Se oli juutalaisen messiaan titteli. Hän oli hallitsijakuningas, josta jo Vanhan Testamentin profeetat puhuivat.
Jesajan kirjassa on kuvaus messiaan tehtävästä (luku 61):
Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Tähän Jesajan messiaskuvaukseen Jeesus viitasi, kun hän määritteli oman tehtävänsä (Luuk. 4). Ja vielä enemmän. Ihmisen Poika tuli antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.
Tekstimme jälkeen on kertomus siitä, miten Jeesus tapasi tien varrella kaksi sokeaa. Nämä huusivat: ”Armahda meitä, Herra, Daavidin Poika!”
Jeesus kysyi heiltä: ”Mitä haluatte minun tekevän teille?” Nämä pyysivät, että voisivat nähdä.
Jeesus kosketti sokeiden silmiä, ja niihin tuli näkö.
Ihmisen Poika, Kristus oli tällainen Herra. Kun hän kohtasi ihmisiä, hän pysähtyi ja kysyi: Mitä tahdot? Ja Vapahtaja auttoi, missä kykeni. Hyvä malli jokaiselle johtajaksi aikovalle.
Viisas johtaja kysyy Jeesuksen tavoin: ”Mitä haluatte minun tekevän teille? Miten voin auttaa?”
Usein johtajalta odotetaan, että hän ratkaisee riidat. Siihen harva pystyy, mahtikäskyllä tai väkivallalla ei pysyvää rauhaa synny. Tämän on aiempi presidentti Martti Ahtisaari opettanut. Riidan tai sodan osapuolten on suostuttava istumaan saman pöydän ääreen. Heidän on nähtävä toistensa kasvot. Kasvokkain he voivat puhua toisilleen. Välittäjä pitää huolen, että kaikki osapuolet saavat puhua ja jokainen tulla kuulluksi.
Näin Ahtisaari sai aikaan rauhan ja sovinnon Namibiassa ja Indonesian Acehissa. Tästä työstä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. Entisten vihollisten sovinto ja yhteiselo on mahdollinen.
Tämän tyyppinen kunnioittavan keskustelun menetelmä otetaan käyttöön kirkossa vaikean avioliittokysymyksen kohdalla, kun tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan maaliskuun alussa.
Eri lailla ajattelevat työntekijät ja seurakuntalaiset tulevat samaan tilaan. He kertovat toisilleen näkemyksensä ja miksi niin ajattelevat. Kukaan ei yritä käännyttää toista vaan ymmärtää häntä. Tällaista kunnioittavan keskustelun menetelmää käytämme, kun etsimme tietä eteenpäin tässä kirkkoa jakavassa kysymyksessä. Ei ole muuta tietä kuin keskustelun ja keskinäisen kunnioituksen tie.
Itsenäisyyspäivän evankeliumissa Jeesus kehottaa olemaan ”orja” ja ”palvelija”. Pitääkö meidän suostua tähän, olemaan toistemme orjia ja palvelijoita, antamaan itsemme lunnaiksi kaikkien puolesta? Vastaus on kyllä ja ei.
Evankeliumi ei tarkoita alistumista ja suostumista vääryyteen ja hyväksikäyttöön. Se ei tarkoita kaiken sietämistä ja kynnysmatoksi ryhtymistä. Se ei tarkoita heikkoa johtajuutta ja sitä, että antaa johtajana vallan ja siihen kuuluvan vastuun toisille. Se ei tarkoita luopumista ihanteista ja kamppailusta oikeaksi katsomiensa arvojen puolesta.
Toisten palvelijana oleminen tarkoittaa rakkauden tekoja muiden hyväksi ja parhaaksi. Se tarkoittaa, että osaa ottaa muut huomioon ja nähdä kokonaisuus niin, että koko yhteisö voi hyvin. Se on sitä, että osaa tarttua vaikeisiin tilanteisiin ja puolustaa heikkoa ja apua tarvitsevaa. Se on sitä, että arvostaa itseään niin, ettei omalla toiminnalla tarvitse kerjätä muiden hyväksyntää olemassaololleen.
Kun Suomi taisteli olemassaolonsa ja itsenäisyytensä puolesta, niin toisten palveleminen tarkoitti myös henkensä alttiiksi antamista muiden puolesta. Se tarkoitti uhria lähimmäisen parhaaksi. Tänään, itsenäisyyspäivänä saamme erityisesti kiittää siitä panoksesta, jonka monet sodassa olleet, sotaveteraanit, lotat, naiset ja miehet kotirintamalla sekä sodan aikana lapsuuttaan eläneet ovat antaneet isänmaamme vapaana säilymisen ja jälleenrakentamisen puolesta.
Monelle antoi rohkeutta Jeesuksen esimerkki puolustaa oikeaksi katsomiaan arvoja ja asettua ihmisen puolelle väärää vallankäyttöä vastaan.
Kristus, Ihmisen Poika koko maailman Herra, tulee edelleen luoksemme kaikkien palvelijana. Kristillinen suuruus on hiljaisuutta ja oikeaa nöyryyttä, ihmiseksi suostumista.
Kun ihminen tulee omalle oikealle tasolleen, silloin on suostuttava heikkouteen ja keskeneräisyyteen. On suostuttava siihen, että Jumalan arvoasteikot eivät ole samat kuin meidän ihmisten. Paavali ei varmasti sattumalta sanonut, että ”heikoissa Kristus on väkevä”. Joka on sairastunut vahvuuteen, ei tätä ymmärrä.
Kristuksen kanssa eläessä viimeiset tulevat ensimmäisiksi. Vapahtajan rinnalla löytyy palvelijan mieli. Pienuuden sietämisestä kasvaa viisaus. Me tarvitsemme koko elämän, että oppisimme kunnioittamaan pientä, heikkoa ja särkyvää. Sillä todellinen voima on itse asiassa hyvin haurasta ja todellinen elämä hyvin haavoittuvaa. Siksi saamme myös tänään pyytää, että kaikkivaltias, Pyhä Jumala varjelisi meitä tulemasta liian vahvoiksi ja ohjaisi meitä ja kansaamme sovinnon ja keskinäisen kunnioituksen hengessä.