Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu. Tämä lause on yksi jae psalmista 16. Uskon, että moni suomalainen allekirjoittaa nuo psalmin sanat. Suomi on hyvä maa elää. Meillä on rauha ja itsenäisyys. Yhteiskunnassamme pidetään huolta kansalaisista sekä heistä, jotka muuttavat maahamme työn tai turvapaikan haun myötä. Koulutusjärjestelmämme on usein saanut kiitosta maailmalla ja jatkossakin on hyvä kiinnittää huomiota, että koulu antaa hyvän tieto- ja taitopohjan erilaisille oppijoille.
Kun katsahtaa ympärilleen, voi nähdä Suomen upean luonnon. Meren, järvien ja jokien rannat, metsät, niityt, pellot ja tunturit ovat kaunista katseltavaa ympäri vuoden. Kauniista luonnosta voimme ammentaa voimia ja iloa elämäämme. Niin monesta asiasta voimme olla kiitollisia. Samalla on hyvä pitää mielessä, että mikään asia ei ole itsestäänselvyys maassamme ja elämässämme. Hyvien asioiden eteen on tehty paljon työtä ja luonnosta meidän on pidettävä huolta, jotta se tulevaisuudessakin voisi hyvin.
Historiansa aikana Suomi on joutunut useiden koettelemusten ja haasteiden eteen, mutta niistä on selvitty. Tässäkin ajassa on omat haasteensa. Taloudelliset huolet painavat monia, ilmastonmuutos on vakava uhka sekä muualta maailmasta kantautuvat sodan uutiset ja levottomuudet vaikuttavat koko maailmaan. Vaikeuksien edessä tarvitaan yhdessä ponnistelemista hyvän eteen. Sovun ja yhteisymmärryksen etsimistä ja löytämistä.
Rauha on pohja, jolle elämä rakentuu. Itse olen saanut elää koko elämäni rauhan aikana, mutta teidän seurakuntalaisten keskuudessa on ihmisiä, jotka ovat eläneet sodan aikana. Joku on ollut puolustamassa isänmaatamme tai elänyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan sodan aikana ja juuri sen jälkeen. Sodan ajan eläneet ihmiset ovat todistaneet rauhan menettämistä ja sitä, millaista pelkoa sota aiheuttaa ihmisissä. Sodan jälkeen he ovat saaneet kokea jälleen rauhan ja ovat nähneet, miten rauha luo hyvät ja turvalliset puitteet elämälle. Se on edellytys ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Tämän sunnuntain evankeliumi liittyy mielestäni oivallisesti yhteiskunnan hyvinvointiin ja rakentamiseen. Siinä on kehotus kuulijoille: Olkaa toistenne palvelijoita. Talvisodan syttyessä miehet ja naiset taistelivat ja ponnistelivat isänmaan puolesta rintamalla ja kotirintamalla. Sotien vuoksi kymmenet tuhannet ihmiset menettivät henkensä ja vielä useammat haavoittuivat. Olkaamme kiitollisia, jokaiselle ihmiselle, joka on ollut puolustamassa maatamme. He osoittivat suurta isänmaan rakkautta ja palveluhenkeä. Toivottavasti Suomi ei enää koskaan joudu kokemaan sodan kauheuksia. Rauhaa rukoilemme niin koti-Suomeen kuin kaikkialle maailmaan.
Toinen asia, mistä saamme olla kiitollisia, on Suomen jälleenrakentaminen sotien jälkeen. Sodan päätyttyä alkoi valtava jälleenrakentaminen. Sotien myötä oli syntynyt paljon tuhoa maassamme. Oli rakennettava koteja menetettyjen tilalle, oli korjattava julkisia rakennuksia, teitä ja siltoja, 430 000 karjalaista tarvitsi uuden kodin rajan taakse jääneen tilalle. Sodan aiheuttamien tuhojen lisäksi valtiolla oli suuret sotakorvaukset maksettavanaan Neuvostoliitolle. Kaiken aineellisen ja fyysisen tuhon lisäksi moni kantoi sisällään sodan aiheuttamaa tuskaa ja surua. Suomi oli suurien haasteiden edessä. Miten pieni valtio voisi selvitä tästä kaikesta? Nyt tiedämme, että Suomi selvisi hyvin.
Suomalaisella sisulla ja yhteisvastuulla Suomea jälleenrakennettiin. Suuret sotakorvaukset saatiin maksettua Neuvostoliitolle kokonaan syksyllä 1952. Sotakorvausten myötä Suomen teollisuus kehittyi nopeasti, ihmisillä oli työtä ja yhteiskunta vaurastui. Sotien aiheuttamien tuhojen ja tuskan jälkeen koitti rauha ja toivo paremmasta huomisesta.
Päivän evankeliumin kutsu palvella koskee myös tätä päivää ja meitä kaikkia. Ajattelen, että tänä päivänä tarvitsisimme sellaista yhteishenkeä, jota koettiin sotien aikana ja välittömästi sotavuosien jälkeen. En väitä, etteikö Suomessa olisi yhteishenkeä ja tahtoa rakentaa yhteiskuntaa. Sitä on paljon, mutta on myös sellaista toimintaa ja äänensävyjä, jotka repivät rikki ja eivätkä edistä yhteistä hyvää.
Jeesus peräänkuulutti jokaisen ihmisen palveluhenkeä. Jokainen voi kysyä itseltään, miten minä ihmisenä voin olla palvelemassa yhteiskuntaa ja lähimmäistä? Mitkä ovat minun lahjani ja taitoni? Elämänvaiheet ja – tehtävät vaihtelevat. Moni on jo tehnyt pitkän työuran, kasvattanut lapsia ja toiminut kenties vapaaehtoisena. Toisilla nämä ovat edessäpäin tai parhaillaan menossa. Aina elämä ei mene niin kuin on miettinyt ja toivoisi. Ehkä ei ole työtä, jota tehdä tai ei ole saanut perhettä, jonka toivoisi saavansa. Joskus omat voimavarat ovat vähissä ja silloin on levähdettävä ja pidettävä itsestä huolta. Yhteiskunnassamme tarvitsemme kannustavaa ilmapiiriä, mutta myös armollisuutta. Voimme luoda toivonnäköaloja, jotka kantavat erilaisten elämänvaiheiden yli.
Minulle itselleni on jäänyt elävästi mieleen yläasteaikaisen uskonnonopettajan latinankielinen lause, jota hän meille oppilaille teroitti lähes jokaisella uskonnontunnilla. Se kuului näin: ”Ora et labora” eli rukoile ja tee työtä. Tuo sanonta sopii hyvin tämän saarnan sanomaan. On hyvä pitää yhteyttä Jumalaan ja samalla palvella täällä maan päällä. Olemme saaneet hyvän mallin palvelemiseen itse Jeesukselta. Pidetään mielessä kaikki se, mitä hän opetti ihmisenä ja lähimmäisenä olemisesta. Muistetaan, mitä Jeesus teki meidän syntisten puolesta. Jeesus palveli viimeiseen asti antamalla oman henkensä meidän puolestamme, jotta meillä olisi rauha. Rauha sisimmässämme. Yhdessä ponnistelemme sen eteen, että meillä on yhteiskunnassa rauha ja rauha ihmissuhteissa. Aina se ei toteudu täydellisesti, mutta aina voimme jokainen yksilönä pyrkiä rauhaan ja rukoilla, että saisimme säilyttää rauhan maassamme tulevaisuudessakin.
Vaikka me ihmiset voimme tehdä paljon maamme ja lähimmäistemme eteen, ajattelen kuitenkin, että elämämme on Jumalan varassa. Hän on se, joka antaa tulevaisuuden ja toivon. Hänen rakkautensa ja armon varassa vietämme 100-vuotis itsenäisyyspäivää ja iloitsemme hyvästä isänmaasta. Erityisesti itsenäisyyspäivänä, mutta myös muina elämämme päivinä kohottakaamme katseemme ja kiittäkäämme. Voimme kiittää elämästä ja tuoda kiitoksen Jumalalle rakkaasta isänmaastamme.