100 vuotta itsenäisyyttä. Joihinkin muihin valtioihin nähden ei ehkä vielä kovin suuri luku. Mutta hyvä saavutus tällaiselle pienelle kansalle, suuren vieressä.
Tämä saavutus on vaatinut erityisen paljon joidenkin ihmisten kohdalla. Mitä voi antaa enemmän kuin oman henkensä. Se on totta monen ihmisen kohdalla. Ja sen jäljet jäivät moneen perheeseen. Samoin jäi aina jäljet, suuremmat tai pienemmät, vaikka mies selvisikin sodasta takaisin kotiin.
Tänään muistamme siis niitä, jotka ovat ponnistelleet maamme itsenäisyyden puolesta. Ja olleet antamassa meille tämän päivän hyvinvointia. Ja myös tämän koko juhlapäivän.
Mutta vielä enemmän on syytä muistaa Häntä, jonka käsissä kaikki lopulta on.
Kauan sitten on kirjoitettu ylös Israelin kuninkaan Daavidin sanat. Hänellä, valitun kansan hallitsijana, on tästä asiasta erityistä kokemusta. Ensimmäisessä Aikakirjassa hän sanoo Jumalasta näin:
Sinulta tulevat rikkaus ja kunnia, kaikkea sinä hallitset. Kaikki voima ja valta on lähtöisin sinulta, sinun vallassasi on tehdä suureksi ja väkeväksi kenet tahdot.
Israelin vaiheista voi selvästi nähdä, kuinka paljon kansan menestykseen vaikutti se, että hallitsija oli Jumalalle kuuliainen ja nöyrä. Se on merkittävää, koska se mitä mieltä hallitsija on asioista, siirtyy myös kansan keskuuteen. Hallitsija on esimerkki koko kansalle, niin hyvässä kuin pahassa.
Daavid siis osasi näyttää kansalle hyvää esimerkkiä. Hän antoi kunnian omasta kuninkuudestaan Jumalalle. Daavidin poika Salomo sai perintönä maan, joka nousi tämän johdosta kukoistuksensa huipulle. Mutta se mihin tämä siunaus perustui, kuuliaisuuteen Jumalalle, pääsi vähitellen unohtumaan. Ja niin tuli romahdus. Ja lopulta pakkosiirtolaisuus. Perinpohjainen häviö, josta Jumala oli varoittanut monta kertaa. Jos kansa menettää tarkoituksensa Jumalan kanssa, se menettää itsensä… eli katoaa.
Israelille Jumala lupasi kuitenkin jatkon. Niin että olisi edelleen maa, jolla on erityisasema kansojen joukossa. Jumalan valittuna kansana sen tehtävä on opettaa muita kansoja Jumalan tahdosta. Niin että toisillakin voisi olla hyvinvointi Jumalan kanssa. Raamatun lehdiltä voimme nähdä että välillä niin tapahtuikin. Naapurikansat ihmettelivät ja osasivat välillä kunnioittaa Jumalaa.
Mutta vähitellen Israel siis unohti oman tarkoituksensa, olla olemassa Jumalaa varten, ja esimerkkinä muille. Jolloin muutkaan kansat eivät enää ottaneet Israelin erityisasemaa huomioon. Kun toisilla kansoilla ei ole esimerkkiä omaa olemassa oloaan varten, niin sama tapahtuu myös niiden kohdalla. Kansakunnat eivät ymmärrä, mikä heidän tarkoituksensa on. Ja niin he alkavat ajatella olevansa olemassa itseään varten. Katoaa ymmärrys siitä, että kun Jumala luo jotain, niin sillä on aina tietty tarkoitus.
Oma planeettamme sai ensin suotuisat elinolot… ei turhaan, vaan siksi että Jumala loi ihmisen, jonka Jumala loi omaksi kuvakseen. Kun Jumala loi jotain, Hän totesi aina sen jälkeen että se oli hyvää. Sama on siis myös ihmisen tarkoitus, tehdä hyvää yhdessä Jumalan kanssa. Israel sai tähän tehtävään erityisen apuvälineen. Sellaisen josta ihminen itsekin voi heti huomata sen pätevyyden…. eli 10 käskyä, jonka avulla pahasta voi pysyä erossa. Ja siten siis elää hyvälle. Heti kun sitä tulee rikottua, niin jokainen kyllä itsekin huomaa että nyt tuli tehtyä pahoin. Valehtelemisesta ei jää hyvä olo, niin kuin ei muidenkaan käskyjen rikkomisesta. Niissä pitäytymällä Israelilla olisi ollut pysyvä siunaus.
Mutta sitten Jeesus Kristus syntyi tämän kansan jäseneksi… Hän eli 10 käskyn mukaan ja opetti siihen kaikkia muitakin. Jeesus yritti havahduttaa ihmisiä siihen, että Hän itse on antanut sen pysyväksi elämän tieksi. Joh. 14:21:
Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”
Jeesuksen kuolema kääntyi voitoksi toisille kansoille. Sana parannuksesta ja anteeksiantamuksesta levisi. Jumalan antama 10 käskyn laki tuli vähitellen muiden kansojen lainsäädännön perustaksi.
Monesti väitetään että Jumala katsoo sivusta kaikkea pahaa, mitä maailmassa tapahtuu. Mutta näin ei suinkaan ole. Siellä missä 10 käskyä on sisäänrakennettuna maan lainsäädäntöön, se on saanut aikaan hyvää, läpi kaikki nämä vuodet, Jeesuksen kuolemasta asti. Kun taas ilman sitä… siellä missä se ei ole käytössä, vallitsee tyrannia… kaikenlainen piittaamattomuus, hyvin kurjat oltavat. Kuinka paljon enemmän siis olisi ollut kaikkea tätä tuhoa, ympäri maailmaa, ilman Jeesuksen ristinkuolemaa. Ja siitä lähtenyttä lähetystyötä.
Jos 10 käskyä ei olisi tullut lainsäädännön perustaksi, emme voisi edes kuvitella maailmaa tänään. Jumala on siis säästänyt ihmiskuntaa paljolta pahalta. Siellä missä sitä kunnioitetaan on vakaat oltavat. Yhteiskuntarauha, ja sanan vapaus. Jumalan siunaus näkyy monella tavalla. On siis syytä kiittää, ei arvostella.
Kuningas Daavid jatkaa:
”Nyt me kiitämme sinua, Jumalamme, ja ylistämme nimesi kunniaa.
Sinulta me olemme kaiken saaneet, sinulta on tullut kaikki, minkä sinulle annamme.”
Olemme saaneet Jumalalta… mutta huomion arvoiset sanat lopussa: annamme takaisin Hänelle. Maailmassa on monta valtakuntaa. Mutta se mikä tulee Jumalalta, ja otetaan käyttöön, se on työ jonka hedelmä tulee Jumalan valtakunnan edistämiseksi. On erityinen mahdollisuus että voimme antaa takaisin Hänelle. Niin voi tulla toteen yksilön ja jopa koko kansan tarkoitus Jumalan näkökulmasta. Että Hän saa lapsia, joiden työ näkyy täällä maailmassa… ja joiden elämä jatkuu kuoleman jälkeen, Hänen kanssaan, näkemisessä.
Tänä päivänä on hyvä kiittää Jumalaa menneestä siunauksesta. Ja pyytää kansallemme viisautta tulevaan. Ja ymmärrystä siihen, mikä on kansakuntamme, ja yksittäisen ihmisen tarkoitus Hänen näkökulmastaan. Niin että ihminen ei luulisi olevansa itseään varten olemassa. Vaan Jumalaa varten. Paavali kirjoitti tästä asiasta kauan sitten Roomassa asuneille kristityille. Kuinka tärkeää on antaa itsensä Herralle:
Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.
Jeesus puhuu samasta asiasta tämän päivän evankeliumissa, mutta hieman toisesta näkökulmasta. Siitä kuinka palveleminen on suurinta, mitä on. Itse Jumala oli valmis tekemään näin, kun Hän syntyi maailmaan ihmiseksi… olemaan ja elämään toisten hyväksi. Ja jopa kuolemaan toisten hyväksi, kaikessa Hän tuli palvelemaan.
Lopuksi vielä, Jumalan kunniaksi, tämän juhlapäivän Psalmi:
Ps. 96 Laulakaa Herralle uusi laulu! Laula Herralle, maa, laulakaa Herralle, maan asukkaat! Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan. Julistakaa hänen kunniaansa, ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille. Suuri on Herra, ylistäkää häntä! Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein. Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, mutta Herra on taivaitten luoja. Hänen on loisto ja hänen on kunnia, hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus. Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herra, tunnustakaa Herran kunnia ja voima, tunnustakaa hänen nimensä kunnia! Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen pyhäkkönsä pihaan, kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen!