Vuosi on vaihtunut. Alkoi itsenäisyytemme juhlavuosi. Suomi täyttää sata vuotta joulukuun kuudes päivä. Juhlavuoden teema on yhdessä ja se sopii hyvin seurakuntaan. Yhteinen usko ja yhteys kristittyjen välillä kantavat seurakuntaa eteenpäin.
Vapaassa isänmaassamme hulmuaa siniristilippumme puhtaan valkoisin ja sinisin värein. Lipussa on sananmukaisesti ristin muotoinen kuvio, joka muistuttaa meitä Jeesuksen ristinkuolemasta ja syntien anteeksiantamuksesta. Jumalaan on kansamme turvannut niin ilon kuin surun päivinä. Varsinkin hädän hetkellä ovat kirkot täyttyneet rukoilevista ihmisistä. Rukousta maamme puolesta tarvitaan juuri nyt, että sen kansa uskoisi, eikä kääntyisi pois Jumalasta. Monet lait, joita valtiovalta on säätänyt tai harkitaan säädettäviksi, asettavat meidät syvien kysymysten eteen.
Eikö elämää tule suojella eikä tuhota? Eikö kristillinen avioliitto ole Jumalan säätämä? Monet kysymyksenasettelut muuttuvat jälkimodernissa ajassamme, joka on moniarvoinen, arvojen sekamelska.
Pyhäpäivän psalmitekstissä (Psalmi 8) kuningas Daavid pohtii kenties palatsinsa katolla hallintotoimiensa ja sotakamppailujensa välillä avaruuden suunnatonta suuruutta ja ihmisen pienuutta. Tässä maailmassa rahtusen aikaa elävän ihmisen ja kaikkivaltiaan Jumalan välillä on suuri ero. Tämä meidän on hyvä muistaa mitatessamme aikaa ja pohtiessamme omia saavutuksiamme.
Ihminen elää vain hetken mutta miten suuren vallan hän on luomakunnassa saanut. Ihmisen olisi tunnettava vastuunsa perheestään, kanssaihmisistään koko luomakunnasta. Daavid ylistää psalmissa Jumalan nimen suuruutta kautta koko maailman. Kaiken Jumala on luonut, maapallon, sen maat ja meret, kasvit ja puut, eläimet ja lopulta ihmisen. Jumala loi kaiken hyväksi. Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen.
Ihminen luopui Jumalasta syntiinlankeemuksessa. Jumalan kuva pilaantui silloin. Ihminen on rikkonut Jumalan luomistyötä. Sen todistaa maapallon saastuminen, sodat ja kauhuteot, piittaamattomuus hädänalaisista. Maailma, jossa elämme, on epätäydellinen. Siksi meidän on etsittävä yhteyttä Jumalaan. Vain Hänen yhteydessään löytyvät totuus ja oikeat elämänarvot.
Yhteyttä Jumalaan etsi aikanaan kirkkoisämme Luther. Reformaation juhlavuonna voimme muistaa kuinka Luther viisisataa vuotta sitten joutui naulaamaan omat teesinsä Wittenbergin kirkon oveen, koska katolinen kirkko myi aneita. Aneen katsottiin lievittävän ihmisen tuskaa kuoleman jälkeen kiirastulessa ja auttavan pelastumisessa.
Luther korosti, että ihminen pelastuu yksin armosta Kristuksen sovitustyön tähden. Eivät mitkään teot tai ihmisen oma ansio johda pelastukseen. Sen sijaan usko Jumalaan synnyttää hyviä tekoja. Ihminen on vastuussa siitä, kumpaa hän palvelee, Jumalaa vai Paholaista.
Vain Jumalan yhteydessä ihminen saa rikkomuksensa anteeksi ja voi vastustaa pahaa. Paha aiheuttaa itsekkyyttä, juonittelua, ahneutta, ylenmääräistä ja vääristynyttä nautinnonhalua, väkivaltaa, kaikenlaista sortoa ja lopulta sotia.
Kysyt, eikö ihminen voi tehdä hyvää, vaikka ei uskoisikaan Jumalaan. Kyllä voi. Ihminen voi toteuttaa Jumalan tahtoa tietämättään. Ja ihminen, joka uskoo Jumalaan, tekee toisinaan pahaa. Molemmat tarvitsevat syntien anteeksiantamusta, hän, joka uskoo ja hän, joka ei usko. Vain Jumalan yhteydessä tehdyt teot kantavat lopulta hyvän ja kestävän hedelmän elämässä.
Meillä on uutena vuonna tapana tehdä lupauksia. Teitkö sinä? En kehota sinua kalenterin mukaiseen lupauksien tekemiseen. Pyydän sinua sen sijaan pohtimaan: oletko läsnä itsellesi, oletko läsnä muille, mikä on sinulle tärkeintä elämässäsi?
Viime aikoina olen miettinyt, miten paljon annan Jumalan johtaa elämääni. Pohdin, voisinko lakata itse yrittämästä ja pyytää Jumalalta johdatusta elämässäni niin pieniin kuin suuriinkin kysymyksiini. Sen jälkeen voin tehdä ratkaisuja ja toimia asiassa kuin asiassa.
Tehkäämme parannus ja kääntykäämme Jumalan puoleen! Johtakoon Jumala meitä, sinua ja minua, elämän pienissä ja suurissa kysymyksissämme itsemme ja muiden parhaaksi!