Saarnaajan kirjan alkupuolella sen tekijä kirjoittaa: ”Minä, Saarnaaja, olin Israelin kuninkaana Jerusalemissa. Minä ryhdyin etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi.” (Saarnaaja 1:12-13)
Äsken kuulemassamme tekstissä Saarnaaja pohtii sitä, miten tässä meidän maailmassamme tyhmyys useimmiten voittaa viisauden. ”Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla: Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti piirityslaitteita sen ympärille. Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä.”
Me suomalaiset olemme kuin tuo pieni kaupunki, jossa on vähän asukkaita. Pienen Suomen itsenäisyys on useaan kertaan ollut uhattuna. Mahtava kuningas, viimeksi nimeltään Stalin, hyökkäsi meidän kimppuumme ja lähetti aikansa parhaat hyökkäyslaitteet meitä vastaan. Hänen piti marssia Raatteen tietä Ouluun, katkaista maa ja kuristaa se armeijoillaan.
”Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä.”
Näin ei Suomessa onneksi viime kerralla käynyt. Pienessä kaupungissamme asui köyhä mutta viisas mies. Mutta sillä kertaa häntä kuunneltiin. Hädän hetkellä kansamme löysi yhteisvastuun. Sisällissodan aiheuttama kauna jätettiin taakse ja yhtenä miehenä ja naisena kansamme nousi vastustamaan valhetta ja vääryyttä, itsensä uhraten.
Pieni kaupunkimme löysi kummallisen toivon toivottoman tilanteen edessä. Tämä johtui siitä, että yhteinen hätä nöyryytti pyytämään Korkeimman apua. Ja uskomaan siihen, että Hän voi ja tahtoo auttaa. Sellaiset klassiset hyveet kuin kohtuullisuus, rohkeus, uhrautuvaisuus, epäitsekkyys ja sisu kasvoivat tärkeiksi. Samoin kävi myös kristillisille hyveille: uskolla, toivolla ja rakkaudella oli käyttöä.
Sillä kertaa pienen ja vähäväkisen kaupunkimme asukkaat kuuntelivat köyhää mutta viisasta miestä. Sota hävittiin, mutta hän pystyi silti pelastamaan kaupungin viisaudellaan. Evakot asutettiin ja luotiin hyvinvointivaltio, johon kuuluu mm. yleinen terveydenhoito, eläkejärjestelmä ja koulutus. Pienessä kaupungissamme on halveksittu korskaa ja arvostettu sivistystä ja rehellisyyttä.
Saarnaaja on kuitenkin paljon pessimistisempi. Hänen vertauksensa pienessä kaupungissa kukaan ei tullut ajatelleeksi viisasta miestä, sillä hän oli köyhä. Hänen viisauttaan vähäteltiin eikä hänen sanojaan kuunneltu. Kuunneltiin houkkien johtajan huutoa. Pieni kaupunki tuhoutui mahtavan kuninkaan piirityksessä.
Kuka on tuo köyhä mutta viisas mies, joka asuu pienessä kaupungissa? – Monet meistä omivat mielellään tuon tittelin itselleen ja sanovat vahingoniloisina: ”No niin, enkö minä sanonut! Miksi minua ei kuunneltu, kun tehtiin se ja se päätös?”
Mutta jos Saarnaajan kirjaa luetaan osana sitä kokonaisuutta, johon se kuuluu, eli osana Raamattua, on sanottava, että pienen kaupungin köyhä mutta viisas mies ei ole kukaan muu kuin Nasaretin Jeesus. Hän oli köyhä, hän oli maan hiljaisia: ”Ketuilla on kolonsa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.” Ja evankeliumitekstissä hän sanoo: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Hän sanoi seuraajilleen: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.” Lisäksi Jeesus on viisas. Hän on itse jumalallinen Viisaus, jolla maailma on luotu. Tästä kirjoitetaan Johanneksen evankeliumin alussa: ”Alussa oli Sana / (Logos) Viisaus. Viisaus oli Jumalan luona ja Viisaus oli Jumala. … Kaikki syntyi Viisauden voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.”
Tämä köyhä mutta viisas mies voisi pelastaa pienen kaupunkinsa. Miten? No siten, että Jeesus antaa yhteiskunnalle sen tarvitsemaa yhteisvastuuta, rakkautta ja totuudellisuutta.
Jos tätä köyhää mutta viisasta miestä kuunnellaan, yhteiskunta pitää huolta heikoistaan. Mutta silti heikot eivät jää vain yhteiskunnan vastuulle. Naapuri auttaa sairasta naapuriaan. Heikkoa vanhusta autetaan vapaaehtoisesti ja sydämestä. Niin suomalaiset tekivät vielä viime sotien aikana.
Jos tätä köyhää mutta viisasta miestä kuunnellaan, yleinen tyylitaju ei edelleenkään pidä pöyhkeilevästä kerskasta. Ihmiset suhtautuvat toisiinsa ihmisinä, eivät toisen rahoja kadehtien tai toisen köyhyyttä halveksien. He etsivät totuutta ja oikeutta ja vasta sitten menestystä.
Jos tätä köyhää mutta viisasta miestä kuullaan, ihmiset eivät niinkään vaadi oikeuksiaan kuin mieti sitä, kuinka voisivat elää oikein. He eivät suhtaudu toisiinsa kilpailijoina vaan kanssakulkijoina.
Jos tätä köyhää mutta viisasta miestä kuultaisiin, kyynisyys ja toivottomuus olisi harvinaista. Miksi? Siksi, että hän avaisi elämän iäisyysulottuvuuden. Hän opettaisi meille, että elämä ei ole vain sitä ainetta, joka näkyy silmään ja tuntuu sormiin ja jonka voi ostaa rahalla. Elämä ei olisi kiipimistä, vaan rakkautta; ei rahaa vaan Henkeä. Jos tätä viisasta mutta köyhää miestä kuultaisiin, maailma olisi Luojan luoma, ei sattuman tuotos. Siksi Luojaa myös kiitettäisiin hänen lahjoistaan eikä niiden menettäminenkään veisi epätoivoon.
Minä kuitenkin pelkään, että Saarnaajan pessimismi saattaa tällä kertaa osua meidän pienen kaupunkimme eli Suomen kohdalla oikeaan. ”Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattaa käydä huonosti auringon alla.” Miksi? Siksi, että kaupunkimme viisas mies on köyhä ja köyhän viisautta vähätellään. Hän ei kykene vastaamaan siihen ”houkkien johtajan” huutoon, joka Suomessa kuuluu yhä kovempana.
Mitä se houkkien johtaja huutaa? Hän huutaa: Tavara! Seksikkyys! Menestys! Valta! Kimallus! Kerska! Kiire!
Ja lopuksi hän huutaa: Tee itse itsesi!
Ihan viimeiseksi hän huutaa: Tee itse oma jumalasi, tai miksi häntä nyt nimitätkin!
Mikä on Saarnaajan viesti tässä tilanteessa pienelle ja vähäväkiselle kaupungille? – ”On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa.”
Noudattakaamme hänen neuvoaan. Nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme; usko, jota me emme ole itse tehneet, vaan jonka köyhä mutta viisas Nasaretin Jeesus on meille apostoliensa kautta opettanut.