Joulun sanoma on ihmiseksi tullut Jumala meidän keskellämme: Immanuel. Mitä tuo sanoma konkreettisesti tarkoittaa meidän elämässämme? Jeesuksen syntymällä on ainakin kolme eri seurausta.
Ensinnäkin: Ihmiseksitulo. Pääasia joulussa on Jumalan lihaksi tuleminen. Jouluna Jumala ei olekaan vain tuonpuoleinen ajatus, idea tai huokauksen kohde, vaan jouluna hänestä tulee lihaa ja verta – yksi meistä. Ja koska hän tuli yhdeksi meistä, hän ymmärtää mitä on olla ihminen.
Toiseksi: Liike. Sanoma ihmiseksi tulleesta Jumalasta aiheutti heti liikettä. Paimenet sanoivat enkelin viestin kuultuaan: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut”. Jouluun täytyi reagoida. Joulu aiheutti muutoksen suunnitelmiin.
Kolmanneksi: Jako. joulun evankeliumi jakaa ihmiset kahteen osaan. Heihin, jotka iloiten ottavat tuon sanoman vastaan: paimeniin ja tietäjiin, sekä heihin, joissa heräsi viha ja katkeruus ihmiseksi tullutta Jumalaa kohtaan, heitä edustaa kuningas Herodes.
Näitä kolmea teemaa: ihmiseksituloa, liikettä ja jakoa käsittelen tässä saarnassa.
Ihmiseksitulo. Riippumatta siitä, mitä ajattelemme Jumalasta, me olemme aina hänestä riippuvaisia. Koko luomakunta on hänestä riippuvainen. Yksikään kukka ei nouse maasta, ellei Jumala anna kasvua. Meidän ja Jumalan välillä on selvä jako: toinen on luoja, synnyttäjä, ylläpitäjä, sallija, kaitsija. Ja toinen on luotu ja alamainen luojalleen.
Jouluevankeliumissa tämä asetelma muuttuu päälaelleen. Kun enkeli ilmoittaa Marialle, että hänen kohdussaan kasvaa Jumalan poika, Jumala antautuu riippuvaiseksi ihmisestä. Ensin Jumala on luonut Marian, mutta sitten hän itse antaa itsensä riippuvaiseksi ravinnosta jota hän saa luomastaan naisesta. Ensin napanuoran ja sitten rinnan kautta. Jouluna Jumala murtaa itse jotain sellaista, mitä ei luonnollisella järjellä ajateltuna ole tarkoitettu murrettavaksi. Jumala ei tule maailmaan kunniassa ja kruunussa pilvien päällä miehuuden tunnossa. Jeesuksen kuninkuus ei perustu voimaan ja loistoon, kuninkuus perustuu syntyperään. Hän on isän poika. Ja siksi jo pienenä avuttomana lapsena hänen seimensä äärelle polvistutaan. Siksi hänen äidistään, tavallisesta nöyrästä teinitytöstä, on tehty niin myyttinen hahmo, Pyhä Äiti. Koska hän sai kantaa kohdussaan avutonta kuningasta. Kuningasta, joka on meidän pelastajamme, mutta joka oli täysin riippuvainen äitinsä antamasta hoivasta ja ravinnosta.
Neitsyt Maria on esimerkki siitä, kuinka Jumala luottaa ihmiseen. Esimerkki siitä kuinka Jumala käyttää ihmistä. Ilman Mariaa, ei olisi ollut Jeesus Nasaretilaista, Jumalan poikaa, joka paransi, opetti, kärsi, kuoli, nousi kuolleista ja kerran tulee kunniassaan hakemaan omansa taivaan juhlaan. Niinpä joulu on myös äitiyden juhla. Jouluseimen äärellä pysähdymme sen äärelle, kuinka lihaksi tullut Jumala, niin kuin jokainen nisäkäs, on täysin riippuvainen äidin rakkaudesta ja hoivasta.
Liike. Sanoma Jeesuksesta on tarkoitettu jaettavaksi. Kun kristillinen kirkko syntyi, oli opetuslasten tärkein tehtävä organisoida kirkko niin, että sanoma viedään Pyhän Hengen voimassa kaikille kansoille. Se oli Jeesuksen antama tärkein tehtävä – missio – jonka hän antoi ylösnousseena seuraajilleen. tuo tehtävä on voimassa tänäkin päivänä. Ja itse asiassa se on kirkon ainoa tehtävä, josta kaikki muut tehtävät ovat seurausta.
Mutta jo ennen Jeesuksen ylösnousemusta Jeesuksesta todistettiin. Jouluevankeliumissa meillä on jo ikään kuin esimakua tulevasta, kun enkeli ilmoitti evankeliumin paimenille. Evankeliumi synnytti paimenissa kiitollisuutta, se synnytti matkan kohti seimeä ja se synnytti halun kertoa tuo sanoma eteenpäin. Paimenet eivät pitäneet evankeliumia omana tietonaan, vaan he kertoivat kaikille mitä enkeli lapsesta sanoi. Paimenista tuli silmänräpäyksessä evankelistoja. Kertomus Jeesus-lapsesta on alusta alkaen tehty jaettavaksi. Eteenpäin vietäväksi. Ja me olemme tässä kirkossa tänään riemuitsemassa Jeesus-lapsesta vain sen ansiosta, että monet sukupolvet ennen meitä ovat sen tehtävän täyttäneet. Emmehän me halua olla se sukupolvi, joka katkaisee tuon viestin?
Kun Jumala valitsee avainhenkilöt sanomansa eteenpäin viejiksi, hän kerta toisensa jälkeen yllättää. Jeesuksen synnyttyä ilosanoma ilmoitettiin paimenille. Siis yötyöläisille, jotka olivat duunarien pohjasakkaa niin yhteiskunnallisen arvostuksensa kuin palkkauksenkin puolesta. Jumalalla ei ollut kiire lähettää enkeliä viemään sanoma temppeliin, jossa papit ja muut silmäätekevät pitivät uskonnollisia menojaan. Myöskin kuninkaanhovista Herran enkeli. Yölliselle matalapalkka-alan duunipaikalle sen sijaan itse arkkienkeli lähetettiin. ja näiden halveksittujen duunarien tehtävänä oli viedä ilosanoma.
Kun Jeesuksen hauta oli tyhjä, ilosanoman vienti annettiin tehtäväksi naisille. Ihmisille, joilla ei ollut oikeutta edes todistaa oikeudessa tai päättää itsenäisesti omista asioistaan. Ja kun sanoma täytyi viedä vieraiden kansojen pariin, Jeesus ilmestyi häntä vainonneelle fariseukselle, Paavalille, ja teki hänestä ilosanoman viejän vieraille kansoille. Paimenet, naiset ja vainoajat, heille Jumala antoi evankeliumin. Kuninkaat ja papit hän jätti rauhaan.
Jako. Jeesus-lapsi on seimikuvaelmissa viaton ja puhdas, helposti lähestyttävä. Huomattavasti helpommin lähestyttävämpi kuin verinen ja piinattu mies ristillä, joka kantaa koko maailman synnin harteillaan. Samasta miehestä on kuitenkin kyse. Ja suurin kysymys jokaisen ihmisen elämässä on lopulta se, miten suhtaudumme tuohon mieheen ja siihen sanomaan, jonka hän toi tähän maailmaan. Se sanoma on sanoman Jumalan valtakunnasta. Lopulta, viimeisenä päivänä, tuo mies ei tule tähän maailmaan naisesta, avuttomana ja suloisena, vaan vielä kerran hän tulee voittaneena kuninkaana. Ja silloin tämä sama seimen lapsi tulee jakamaan ihmiset kahtia: vuohiin ja lampaisiin. Viimeisellä tuomiolla tuo sama viaton Marian poika on tuomarina päättämässä, ketkä hän kutsuu mukaansa isänsä valtakuntaan.
Millä perusteella Jeesus tuolloin tekee valintansa? Ensinnäkin, hän kutsuu kaikki mukaansa. Ei tuona päivänä, vaan jo aiemmin. sinutkin on jo kutsuttu ja viimeisenä päivänä hän kutsuu Isänsä luo kaikki, jotka ottavat tuon kutsun vastaan. Tuo kutsu ei tarkoita, että kerran sanomme Jeesukselle: ”Ai kappas sinä, hei vanha ystävä, mukava nähdä pitkästä aikaa!” Tuo kutsu tarkoittaa, että tahdomme elää tuon ystävämme kanssa jo nyt, tänä päivänä, joka päivä, Jeesus saa olla ystäväni ja tukijani kaikissa elämäni tilanteissa. Jeesus ei ole varaventtiili tai hätäjarru, josta sitten kerran on tarkoitus vetää kun tosipaikka tulee, vaan hän on ystävä, joka tahtoo elää kanssasi tänään ja huomenna. Hän ei kutsu sinua ikuiseen elämään sitten kerran, vaan hän kutsuu sinua elämään hänen kanssaan joka päivä.
Kerran eräässä koulussa vietettiin perinteistä joulujuhlaa. Esikouluryhmän tehtävänä oli esittää perinteinen joulukuvaelma. Tuohon kuvaelmaan tarvittiin tietysti Jeesus-lapsi, ja tuohon tehtävään valittiin erään esikoululaisen pikkusiskon rakas nukke. Kun joulukuvaelman aika sitten koitti, kaikki sujui näytelmän loppupuolelle asti hyvin, kunnes tuo esikoululaisen pikkusisko ei sitten enää jaksanut olla erossa rakkaasta nukestaan. Tyttö kipitti lavalle, otti Jeesus-vauvan syliinsä ja huudahti kiivaasti: ”Tää on mun!”
Siinä hetkessä, koko joulun sanoma, tuli tiivistetyksi koko juhlaväelle. Tyttö otti Jeesuksen syliin ja sanoi: ”Tää on mun”,
Enkeli ilmoitti paimenille, siis köyhille taviksille: ” Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, mitä enkeli sanoo siitä, kenelle vapahtaja on syntynyt. Enkeli ei sano: ”Maailmalle on syntynyt vapahtaja.” Hän ei sano: ”uskovaisille on syntynyt vapahtaja!” Enkeli sanoo: ”Teille on syntynyt vapahtaja”.
Vuonna 2018 joulun sanoma ei ole, että kerran Israelin kansalle syntyi vapahtaja. Joulun sanoma on sama tänään kuin silloin kerran, kun enkeli ilmoitti: teille on syntynyt vapahtaja! Sinulle on syntynyt vapahtaja. Jeesus-vauva on sinun, piinattu Jeesus ristillä on sinun. Ja kun he ovat sinun, on myös kunniassaan tuleva kuningas, joka tuomitsee elävät ja kuolleet, sinun ystäväsi. Ja hyvät ystävät, niin kuin me suomalaiset tiedämme: kaveria ei jätetä. Jeesus ei jätä silloinkaan kavereitaan pulaan.
Tänä päivänä kuulee yhä useammin sanottavan, että usko on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia. Tuo ajatus on täysin epäkristillinen. Se on kaikkea muuta, kuin mitä Raamattu uskosta kertoo. Sanoma Jeesuksesta on alusta alkaen tarkoitettu jaettavaksi, jotta jokainen meistä saisi olla Jeesuksen ystävä. Siksi myöskään me, emme voi tänä päivänä pitää ilosanomaa vain omana tietonamme, vaan Jumala lähettää meidät sanansaattajikseen tässä kaupungissa, niin kuin paimenet lähtivät sanansaattajiksi seimen luo. Kaikista hedelmällisimmin tuo sanoma menee eteenpäin, kun me rakastamme toisiamme, emmekä pidä salaisuutena sitä, kenen esimerkin mukaisesti me tahdomme rakastaa.
Hyvä ystävä, ota joulun sanoma vastaan: Sinulle on syntynyt vapahtaja! Ota hänet vastaan niin tänä jouluna kun jokaisena elämäsi päivänä. Siinä on sinun osuutesi Jumalan pelastustyöstä.