Jouluaamu, Luuk. 2:1-20, Hans-Christian Daniel

Tänä vuonna vanha Eurooppa joutui haukkomaan henkeä, kun välimeren yli työntyi kokonainen kansanvaellus etelästä pohjoiseen, sodan ja vihan runtelemista Keski-idän maistan sellaisiin Euroopan maihin, joista toivottiin uusia kotimaita, sellaisia maita, jotka hyväksyisivät heidät ihmisinä. Monet kokivat, ettei oma uskontokaan enää hyväksyisi heitä ihmisinä. Monet rynkyttävät kirkon ovia tahtoen tulla kristityiksi. Pakolaisten joukossa tänä jouluna moni lapsi syntyy kodittomuuteen, mierolaislapsiksi.
Tuo ihka ensimmäinen joulu reilusti 2000 vuotta sitten alkoi kodittomuudessa, kun loppuun uupuneelle susiparille ei löytynyt sijaa kunnollisten ihmisten luota. Ovet paukkuivat kiinni. Hylkäys oli kuin kadotustuomio. Juuri siihen, majatalon rauhan ja levon ulkopuolelle Kristus syntyi. Sellaisen elämän keskelle Kristus tuli, ja tulee. Moraalisen kelpaamattomuuden, kodittomuuden ja pakolaisuuden kokemuksesta, mierolaisena, muukalaisena ja halveksittuna olemisesta tuo ensimmäinen joulu lähti liikkeelle. Se oli silloin itsessään kaikkea iloa ja tunteilua vailla. Mutta juuri siihen Jumala itse, taivaan ja maan Herra, tahtoi tulla. Jumalan pyhät sanansaattajat eli enkelit antoivat sille ihka ensimmäiselle joululle sen merkityksen: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä … Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Lk. 2:10-14
Joulu on pieni sana ja suuri sisältö. Ensimmäinen joulu liikutti maailman. Jokainen kirjoittamamme vuosiluku – pian se on 2016 – pitää sisällään AD-merkinnän, anno domini, Herran vuosi eli Vapahtajan vuosi, armon vuosi, Herraansa odottavan kristikunnan aikaa. Jokainen vuosi kirjoitetaan Jeesuksen syntymästä alkaen. Ensimmäinen joulu liikutti maailman.
Joskus on mielenkiintoista katsella, mikä sana puuttuu jouluevankeliumista. Siinä olisi tietenkin pitkä lista (mopo, televisio, kinkku, glögi, joulukuusi …). Minua erityisesti ilahduttaa, että sana jos puuttuu tyystin. — Siinailla Jumala sanoi Jos te pidätte nämä käskyt, jos elätte oikein, minä siunaan teitä (kymmeniä kertoja VT:ssa; ks. esim. 5. Moos. 7:12; 11:13, 17, 22; 13:13; 14:29; 15:18; 28:1, 9, 15, 58; 30:16 ). Jouluevankeliumissa sen sijaan ei ole sanaa jos, vaan ilo, joka on tuleva koko kansalle, kaikille kansoille, maailmalle, ilman ehtoja. Missä ei ole ehtoja, ei voi olla sivullisia. Ehdotonta iloa kaikille!
Jouluna eläimen ruoka-astia on täytetty Jumalalla. Hän, joka on niin suuri, ettei hän mahtuisi tähän kappeliin eikä edes koko maailmaan tai koko avaruuteen, hän jouluna tulee niin pieneksi, että hän mahtuu pieneen lapseen. Hän, joka täyttää taivaan ja maan, makaa pikkuisena ihmislapsena seimessä. Tämä pikkuinen on täytetty Jumalalla, koko Jumalan pyhä olemus täyttää tämän pienen lapsen. Seimi on täytetty Jumalalla.
Joulu on täytetty Jumalalla. Uskon kautta Jumala itse valmistaa itselleen sijan meidän elämässämme. Kolmiyhteinen Jumala muovaa meidät seimekseen, jonka hän täyttää uskolla ja toivolla ja rakkaudella. Näin Jumala täyttää joulumme ja tekee meistä joululahjan toisillemme. Joulusta voimaa ja työnäkyä saaneena Suomi muiden Euroopan maiden joukossa pystyy hoitamaan tykömme tulleen pakolaisvirtaa inhimillisesti. Näin meistä kristityistä tulee lahja maailmalle. Saksan liittokansleri Angela Merkel totesi: ”Wir schaffen das”. — Mekin teemme sen, kun Herra Jumala Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä auttaa. Jumala auttoi silloin ensimmäisenä jouluna. Toki hän auttaa tänäänkin. Jumala, auta! Aamen.