Miten sinä, ystäväni, vietät joulua? On monia, jotka joutuvat viettämään kristikunnan suurta juhlaa lähes yksin tai ainakin suurten juhlien ulkopuolella. Tämän joulun alla on julkaistu koskettavia tarinoita elämän syvissä vesissä käyneiden joulunvietosta. Syöpäpotilas. joka kävi läpi raskaita hoitoja, saaden lopulta ”terveen paperit”, sanoo: ”En jaksa juhlia”. Lapsensa menettäneen miete puolestaan kuuluu: ”Joulun hekuma on ollut tänä vuonna poissa”.
Niitä taas, jotka elävät puutteenalaisina, pienikin lahja ilahduttaa, ja he voivat kokea saaneensa sen itse Jumalalta.
Niin, joulua vietetään tavalla ja toisella. Mutta suhde jouluun voi muuttua, toivon mukaan kohti Sitä Oikeaa Joulua, jota moni etsii, kyllästyttyään menoon ja meteliin, herkkuihin ja lahjoihin. Ne kun eivät vastaa ihmisen syvimpiin tarpeisiin. Vaan ihmeesti alkaa kiinnostaa Jumalan sana ja joulun vieminen vähäosaisten ja kärsivien luo. ”Tule orpojen jouluun … sillä orpojen kanssa on kauniimpaa”.
Jouluevankeliumista löydämme paimenet, jotka tekivät ensimmäisen joulun aikaan raskasta yötyötä. He olivat heikosti palkattuja raatajia, jotka taistelivat petoja vastaan ja etsivät, jos jostakin löytäisi lampaille pureskeltavaa. Samankaltainen osa on monilla tänäkin päivänä.
Mutta juuri nuo paimenet saivat ensimmäisinä kuulla ilosanoman: ”Teille on syntynyt Vapahtaja!”. He riensivät talliin seimen äärelle, löysivät lapsen kapaloituna, pantuna seimeen makaamaan, aivan niin kuin enkelit olivat ilmoittaneetkin. He lähtivät kiiruusti viemään joulun sanomaa eteenpäin, kiittäen ja ylistäen Jumalaa.
Joku saattaa ihmetellä, miten noille paimenille tuli noin kiire? Paimenet uskoivat: tässä on luvattu Messias, Jumalan Poika, joka vapahtaa kansansa synnin ja kuoleman vallasta. Sanoma maailman Vapahtajasta oli niin suuri, että siitä ei voinut olla hiljaa. Näin kävi itsellenikin. Kun Jeesus löysi minut, eksyneen syntisen, ja armo kirkastui, sain ottaa vastaan jotakin valtavaa. Ja niin tieni vei Herran kokoaikaiseen palvelukseen, hänen ”tontukseen”, jos näin voisi sanoa.
Joulun viettoon liittyy monenlaisia perinteitä, satujakin. Miten on jouluevankeliumin laita? No – Raamattu ei toki ole maailmanhistorian tarkka päiväkirja, ja miten voisi tiedekään tarkasti todistaa kertomuksen historiallisuuden? Raamattuun tallennettu todistaa Jumalan pelastavista töistä tässä ajassa, tässä maailmassa. Uskomme perustan takana onkin oltava tapahtunut todellisuus. Monesti kuitenkin epäilemme, tokkohan tuo ja tuo Jeesuksen elämänvaihe on ollenkaan tapahtunut – näin erityisesti hänen ainutlaatuiseen ihmiseksi tuloonsa, kuolemaansa ja ylösnousemiseensa liittyen. Jeesuksen oli välttämätöntä syntyä ihmiseksi, ilman perisyntiä, kärsiä kuolema ristillä ja nousta kuolleista. Muuten ei ihmisen synti olisi voinut tulla sovitetuksi, eikä taivas aueta yhdellekään ihmiselle.
Evankeliumeista Johannes katsoo Jeesuksen elämää ylhäältä, hänen jumaluudestaan käsin. Hän todistaa Jeesuksen syntymän Jumalan syntymisenä ihmiseksi, sanan lihaksi tulemisena. Matteus, Markus ja Luukas puolestaan korostavat Jeesuksen ihmisyyttä.
Luukkaan evankeliumissa on erityisen historiallinen ote. Hän on ankkuroinut todistuksensa aika- ja maamerkeillä: Jeesus syntyi Augustuksen ollessa Rooman keisarina ja Quiriniuksen Syyrian käskynhaltijana. Tapahtumapaikkoina mainitaan Galilea, Nasaret, Juudea ja Betlehem.
Luukas kirjoittaa jouluevankeliuminsa monin yksityiskohdin; veronkanto, majapaikan löytyminen tallista, Jeesus-lapsen syntymä, paimenet todistajina ja enkelit sanansaattajina. Näin ollen tämä teksti on erityisen otollinen joulunäytelmiä varten. Sellaista saimmekin katsella ja kuunnella eilen tässä kirkossa. Jokaisella yksityiskohdallakin on oma viestinsä, joka avautuu uskomme keskuksesta, rististä käsin.
Pelkkänä pään tietona tämä ei kuitenkaan vielä auta. Mutta joulun tapahtumilla, niin kuin kaikella Raamattuun kirjoitetulla, on merkityksenä ja vaikutuksensa jokaiseen päivään – mitä, se avautuu meille uskossa.
Betlehemin majatalo pysyi suljettuna Joosefilta, Marialta ja vielä syntymättömältä Jeesus-lapselta. Myöhemmin Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana monet muutkin maailman ovet sulkeutuivat hänen edessään: Jeesuksen vastustajat pilkkasivat, vainosivat ja pahoinpitelivät häntä. Monesta itseriittoisten yhteydestä hänet suljettiin ulos, ja lopulta hänet surmattiin kaupungin muurien ulkopuolella, ”ulkopuolella leirin”.
Jos katsomme vain omiin mahdollisuuksiimme, on olemassa yksi huone, johon meiltäkin on evätty pääsy – taivaan majatalo. Synti on katkaissut tien ja yhteyden Jumalaan. Tästä ennustaa jo profeetta Hesekiel: ”Tämä portti pysyy suljettuna. Sitä ei ole lupa avata, eikä kukaan saa kulkea siitä”. Mutta on yksi, joka saa tulla: ”Vain ruhtinas saa tulla porttirakennukseen”. Jeesus, Rauhan ruhtinas, on tullut maailmaan siksi, että meilläkin olisi hänen kanssaan pääsy Isän Jumalan luo. Jeesus on välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä. Jeesus on tie. Jeesus on portti. Häneen uskovina mekin pääsemme, Jumalan yhteyteen nyt ja kerran taivaan kotiin,. jossa riittää tilaa kaikille.
Juuri siksi Jeesuksen täytyi astua kirkkaudesta ja kunniasta alas maailmaan, syntyä ihmiseksi, ihmisruumiissa sovittaa ihmisen synti, nousta kuolleista, ensimmäisenä kuolonuneen nukkuneiden joukossa ja astua ylös taivaan Isän luo. Hesekielin ennustuksen sanoin: ” Hänen kuuluu tulla porttirakennukseen eteishallin kautta, ja pois hänen on mentävä samaa tietä”.
Tuossa avuttomassa Joulun Lapsessa Jumala itse tuli lähelle meitä. Hän tuo rauhan sisimpään, vakuudeksi siitä, että kelpaamme Jumalalle. Mutta Jumalan sanan lupaukset pysyvät, tuntuu juuri nyt miltä tuntuu. Näiden armolupausten varaan saamme aina jäädä.
”Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa, hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, enkelit saivat hänet nähdä, hänestä saarnattiin kansoille, häneen uskottiin maailmassa, hänet korotettiin kirkkauteen” [1. Tim. 3:16].