Hyvät ystävät, sisaret ja veljet Kristuksessa. Ihmiskunta kaipaa rauhaa. Ihminen kaipaa sisimpäänsä rauhaa, sinä ja minä.
Mitä on syvimmiltään joulurauha? Viime päivien aikana olen itsekin toivottanut lukemattomia kertoja ystäville ja tutuille rauhallista ja levollista joulua sekä joulun rauhaa ikään kuin samalla myöntäen, että rauhaa ja levollisuutta ei lähtökohtaisesti olisi.
Reilu sata vuotta sitten jouluna 1914 elettiin Euroopassa ensimmäistä ensimmäisen maailmansodan joulua. Länsirintamalla joukot olivat hautautuneet juoksuhautoihin ja linnoittautuneet kuuloetäisyydelle toisistaan. Jouluaattona osa sotilaista alkoi sitten molemmilla puolilla laulamaan tuttuja ja rakkaita joululauluja.
Joulun sanoma Vapahtajan syntymästä yhdisti vihollisia. Enää ei oltu pelkkiä sotilaita ja vihollisia vaan tuntevia ihmisiä. Yllättäen saksalaiset ja englantilaiset sotilaat molemmilla puolilla nousivat juoksuhaudoistaan, juttelivat toisilleen, joivat yhdessä viskiä ja lauloivat yhdessä joululauluja. Joulun 1914 tulitauko kesti monissa osissa rintamaa jouluaaton ja joulupäivän ajan. Joillakin rintamaosuuksilla tulitaukoehdotukset oli toimitettu vihollisen juoksuhautaan jo hyvissä ajoin joulukuun alkupuolella. Yhden tarinan mukaan englantilaiset ja saksalaiset sotilaat pelasivat joulurauhan aikana jalkapalloa keskenään.
Sotatoimet länsirintamalla keskeytyivät jouluna 1914 yhden päivän ajaksi. Oli hetken rauha. Joulun rauha kosketti. Joulupäivän loppuessa keskiyöllä jatkettiin sotimista ja väkivalta palasi veriselle länsirintamalle. Yli neljä vuotta kestäneessä ensimmäisessä maailmansodassa kuoli lopulta noin 17 miljoonaa ihmistä. Kerran joulurauha oli kuitenkin hyvin konkreettinen. Ihmisyys ja joulun sanoma voittivat hetkeksi vihollisuudet.
Tutussa jouluevankeliumissa Betlehemin kedon paimenet saavat yllättäen ensimmäisenä kuulla ilosanoman maailman Jeesus-lapsen syntymästä. Pelko valtasi kedon paimenet. Kedolla paimenet saivat nähdä taivaallisen enkelien sotajoukon laulavan kunniaa Jumalalle:
”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:14)
Tämän ensimmäisen jouluyön enkelten laulun me saamme kuulla sydämessämme joka joulu uudelleen ja uudelleen.
Miten enkelien julistamaan rauhaan tulisi tänä aamuna suhtautua? Mistä taivaallisen sotajoukon julistamassa rauhassa on oikein kysymys?
Enkelien julistama joulurauha voidaan ajatella ainakin toiveena, rukouksena, kehotuksena, ennustuksena ja Jumalan hyvänä ja armollisena lupauksena.
Eri puolilla maailmaa sota, väkivalta ja ristiriidat ovat tänäkin jouluna totisinta totta. Monissa paikoissa maailmaa maallisesta rauhasta ja hyvästä tahdosta ei ole mitään tietoa. Uutisista tuttuja paikkojen nimiä ovat muun muassa Itä-Ukraina, Syyria, Pohjois-Korea ja monet Afrikan maat. Viha ja katkeruus tuhoavat elämää tänäänkin. Sota ja viha tuhoavat hyvän elämän mahdollisuuksia. Ihmiset kaikkialla maailmassa kaipaavat rauhaa, toivoa paremmasta ja sovintoa.
Maailmassa on moninkertaisesti aseita koko ihmiskunnan tuhoamiseen. Ainoastaan kauhun tasapaino estää tämän päivän maan mahtavia painamasta tuhon nappia. Synnin todellisuus on kovin konkreettinen ja pelottava.
Koskaan tähän mennessä maailmahistoriassa rauha ei ole ollut pysyvä olotila. Saamme olla Suomessa nöyrällä tavalla kiitollisia, että olemme saaneet elää yli 70 vuoden ajan rauhan aikaa. Suomen itsenäisyyden sadasta vuodesta kuusi on ollut sodan vuosia. Äkkiseltään kuusi sodan vuotta tuntuu paljolta. Jouluevankeliumi kehottaa meitä rukoilemaan rauhaa ja sovintoa rikkinäiseen maailmaan.
Enkelikuoron julistama rauha on tehtävä meille tämän ajan elämän polun kulkijoille. Meidän tulee mahdollisuuksiemme mukaan rakentaa rauhaa ja sovintoa. Tämä on ihan jokaisen tehtävä, omalla paikalla ja omalla tavalla. Kodit, koulut, työpaikat, yhteiskunnallinen päätöksenteko, seurakuntien elämä, herätysliikkeet, kristikunta kaikkialla maailmassa tarvitsevat rauhaa, sovintoa ja keskinäistä hyväksyntää. Jokaiselle ihmiselle rauha tarkoittaa vähän erilaisia asioita. Jollekin olisi tärkeää mielenrauha. Joku toinen toivoisi kiireen hellittämistä. Joku toivoisi paineiden ja vaatimusten kohtuullisuutta. Joku toivoo todellista sovintoa ihmissuhteisiin.
Rauhan rakentaminen ei tarkoita vain ja ainoastaan kansojen välisen rauhan rakentamista. Kestävää ja todellista rauhaa rakennetaan lopulta parhaiten arjen teoin. Tämä on meidän yhteinen tehtävä. Kysymys on lopulta siitä, miten me suhtaudumme toiseen ihmiseen.
Maailmassa on paljon rauhattomuutta ja kovuutta toista ihmistä kohtaan. Ensimmäisen jouluyön enkelten viestissä täytyy olla kysymys jostain aivan erityisestä rauhasta.
Ihmisellä voi olla rauha ja levollisuus levottoman ja kuohuvan maailman keskellä. Sodan taistelujen keskellä ihmisellä voi olla rauha, luottamus Jumalan turvaan. Vaikka mitä tapahtuisi, Jumala ei hylkää.
Joulurauha on hyvin kokonaisvaltainen olotila. Voi ajatella ja uskoa, että kaikki on hyvin. Jumala ei ole hylännyt. Joulurauha voi näkyä onnellisuutena, turvallisuuden tunteena, levollisuutena ja esimerkiksi paremman huomisen toivona.
Itselleni koittaa joulurauhan hetki, kun jouluyön hämärässä istun olohuoneen sohvalle ja kaikessa rauhassa katselen joulukuusta ja pöydällä olevaa seimiasetelmaa. Saa kokea, että edes hetken ajan kaikki on hyvin. Minulta ei odoteta mitään. Minun ei tarvitse tehdä mitään. Saan vain rauhassa katsella ja ajatella elämää. Saan katsella seimen lasta. Pelko on poissa. Huolet ovat edes hetkeksi pois mielestä. On hyvä olla.
Todellinen joulurauha on Jumalan hyvä lahja meille jokaiselle, sinulle ja minulle. Joulurauha on lahja. Joulurauhaa ei voi mitenkään itse ansaita. Joulurauhan saa lahjaksi ilman mitään omia ansioita, tekoja, ajatuksia ja jouluvalmisteluja.
Taivaan enkelten laulun perusteella rauha on ihmisillä, joita Jumala rakastaa. Ketä Jumala rakastaa? Ketä Jumala ei rakasta?
Voiko Jumala olla niin julma, ettei rakastaisi luomaansa ihmistä? Jumalan rakkaus on syvimmiltään Jumalan armoa ja moninaista hyvyyttä. Onko joku ihminen sitten kokonaan Jumalan armon ja hyvyyden ulkopuolella? Jumalan armo ja rakkaus on aina enemmän kuin ihmisen elämän vajavaisuus ja synti.
Kun ihmisellä on rauha, saa olla oma itsensä. Saa olla turvallisella mielellä Jumalan kasvojen edessä omana itsenä. Saa kokea olevansa Jumalalle rakas ja tärkeä.
Joulu on rauhan ja rakkauden juhla. Taivaan Isä lähetti Jeesuksen Kristukseen maailmaan meidän vuoksemme. Jumala rakastaa juuri sinua ja minua.
Kun katsomme seimessä nukkuvaa pientä Jeesus-lasta, näemme omin silmin Jumalan rakkauden ja Jumalan rauhan. Pienessä seimen lapsessa meillä on puhtaasti lahjana Jumalan moninainen hyvyys, rakkaus ja rauha, iankaikkinen rauha ja joulurauha. Jouluyönä maailman pimeyteen syntyy pieni Jeesus-lapsi, joka lahjoittaa sovinnon ja rauhan syntisen ihmisen ja pyhän Jumalan välille.
Jouluna 1914 joulurauha hiljensi sodan melskeen päivän ajaksi, minkä jälkeen länsirintamalla taistelut ja verenvuodatus jatkuivat vielä vuosien ajan.
Voisiko tämä joulu olla muutoksen hetki jättää viha taakse? Voisiko tämä joulu olla hetki nähdä seimen lapsessa juuri minulle lahjana annettu Jumalan moninainen hyvyys? Ja sen hyväksyminen, että tämä Jumalan hyvyys on tarkoitettu samalla tavalla ihan jokaiselle. Jumalan hyvyys ei tunne raja-aitoja. Ja meidän tehtävämme ei ole näitä aitoja pystytellä. Olisiko muutoksen hetki vihdoin ja viimein nyt?
Kerran saamme osaksemme iankaikkisen rauhan Jumalan hyvänä lahjana. Kristuksen ristinkuoleman tähden osanamme on kerran iankaikkinen elämä taivaan kodissa. Silloin on hyvä olla. Silloin on rauha.
Taivaallisen sotajoukon julistama rauhan viesti on vahva lupaus kerran koittavasta iankaikkisen rauhan ajasta. Tässä enkelien viestissä on meidän turvamme niin elämässä kuin kuolemassa. Ei tarvitse pelätä. Taivaan Isä on lähellä.
Seimen lasta katsoessamme me saamme yhtyä psalminkirjoittajan kiitollisiin sanoihin:
”Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.” (Ps. 118:23)