Jouluaamu, Mt. 1: 18 – 24, Esko Väyrynen

”Jumalan rauha, joka käy yli ymmärryksen, varjelkoon meidän ajatuksemme Jeesuksessa Kristuksessa.”
”Elämän synty on edelleen Luojan käsissä”, sanoo Helsingin yliopistollisen keskussairalan dosentti, koeputkihedelmöityksen erikoislääkäri Aarne I. Koskimies. Hän jatkaa: ”Me emme pysty päättämään elämän synnystä. Voimme vain auttaa munasolua ja siittiösolu kohtaamaan toisensa, jos ne eivät syystä tai toisesta pysty luonnossa kohtaamaan.” Tiedemiehen asiantuntemus antaa nöyryyttä tunnustaa elämä Jumalan lahjaksi, kun hän joutuu toteamaan, että elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin biologiset edellytykset.
Joulun sanoma julistaa samaa: elämä on Jumalan lahja. Jouluna itse kaikkivaltis Jumala tuli ihmiseksi. Jumalan ihmiseksi tulo Jeesuksessa jää ihmisen järjelle selittämättömäksi samalla tavalla kuin nykyajan tiedemiehelle jää arvoitukseksi, miksi ei aina synnykään uutta elämää, vaikka munasolu ja siittiösolu kohtaavat. Mutta jos me tieteen avulla osaisimme selittää järjellä ymmärrettävästi Jumalan ihmiseksi tulon Jeesuksessa, niin se ei silloin olisikaan enää Jumalan teko. Mehän osaisimme näyttää sen koeputkessa.
Koska Joosefkaan ei ymmätänyt Jeesuksen sikiämistä Pyhästä Hengestä, niin hän hämmästeli. Sitä osoittaa Raamatun maininta, että hän aikoi salaisesti hyljätä kihlattunsa. Salaisesti hylkääminen tarkoitti sitä, että Joosef ei halunnut syyttää Mariaa uskottomuudesta. Joosefin ihmettelyyn tuli avuksi Herran enkeli. Ei ollut kyseessä Marian uskottomuus, vaan Jumalan lupausten täyttyminen, Jumalan uskollisuus omaisuuskansaansa Israelia kohtaan. Marian raskaus ei johtunut uskottomuudesta, vaan kuuliaisuudesta Herran kutsulle. Maria oli vastannut enkeli Gabrielille: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan” Lk. 1:38. Jumalan profeettojen välityksellä antama lupaus oli toteutumassa.
Järjen eli tieteen selitys Jeesuksen syntymästä on aina ollut haluttu ja houkutteleva. Ihmisen järki ei hyväksy mitään yliluonnollista, ymmärryksen yli menevää. Hyväksyessämme yliluonnollisen menetämme tilanteen hallinnan. Järki haluaa hallita kaiken. Mutta Jumlan voima ja mahdollisuudet eivät mahdu meidän järkemme rajoihin. Tiede haluaa päästä selville elämän synnystä. Raamattu sanoo sen selkeästi, ihminen on maan tomua, mutta elämä on Jumalan antama. Joosef tyytyi Jumalan enkelin välityksellä antamaan selitykseen. Se tuskin lopetti Joosefin ihmettelyä. Mutta Jumalan antamaan selitykseen tyytyminen teki Joosefista Jeesuksen isän, Jumalan valitun.
Ystävät! Olette varmaan huomanneet, että usein kirjan nimi ratkaisee valintapäätöksen. Jo pelkkä nimi vastaa meidän odotuksiimme myönteisellä tavalla. Jo profeetat olivat ilmoittaneet Jeesuksen syntyperän nimen avulla Immanuel. Immanuel käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Siis Jeesuksen nimi jo ilmaisi, että hänessä on Jumala ihmisten parissa. Joosef tiesi Jumalan enkelin ilmoituksen perusteella, että Jeesus on elämällään vapahtava kansansa heidän synneistään.
Kun me katsomme pientä vauvaa, ajattelemme, että hänellä on elämä edessään. Kun Joosef odotti Marian synnyttämää Jeesusta, hän tiesi odottavansa kansansa syntien sovittajan syntymää. Me tiedämme syntien sovituksen tapahtuneen Golgatan ristillä. Kun me vietämme seimen lapsen syntymäjuhlaa, niin tiedämme seimen lasta katsoessamme, että Betlehemin seimen yllä lepää jo Golgatan ristin varjo. Seimen lasta katsoessamme meidän tulee muistaa, että häntä odottaa KUOLEMA, jotta meillä olsi elämä ja yltäkylläisyys. Betlehemin tähti muuttuukin pääsiäisen aamuauringoksi. Seimen lapsi syntyi kuollakseen, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.
Ilman Betlehemin seimen ylle lankeavaa Golgatan ristin varjoa meidän jouluumme jäisi tyhjyyden tunne. Kokemuksesta tiedämme, että lahjojen paljous tai ruokapöydän runsaus eivät takaa jouluiloa. Jos mieltä painaa elämän tyhjyys eli tarkoituksettomuus, niin jouluilo puuttuu. Jeesuksen syntymisellä oli tarkoitus. Hän syntyi vapahtaakseen meidät synneistämme. Pääsiäinen ja joulu kuuluvat yhteen sen tähden, että meidän elämällemme tuli tarkoitus pääsiäisaamun ylösnousemuksessa. Pääsiäisenä jouluna ihmiseksi syntynyt Jeesus paljastui Jumalaksi, jota kuolema ei voinut kietoa lopullisesti kahleisiinsa.
Ystävät! Kun meitä ahdistaa epäusko, synnin kiusaukset tai elämän tuska ja kärsimykset, niin kaiken tämän vähäpätöisen elämän tarkoitus on siinä, että Jumala antoi ainoan Poikansa lunastaakseen meidät iankaikkiseen elämään. Meille oman arvottomuutemme kiusaamille, jotka voimme yhtyä sadanpäämiehen toteamukseen: ”Herra, en ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle” Mt. 8:8, meille Jumala antoi Jeesuksen syntyä jouluyönä syntiemme sovittajaksi. Juuri meidät, jotka tuhlaajapojan tavoin saamme häveten tunnustaa: ”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan” Lk. 15:19, juuri meidät Jumala lunastaa Jeesuksen ristinkuolemalla vapaiksi kuoleman vallasta.
Jeesuksen nimi Immanuel kertoo, että Jumala on meidän kanssamme, meidän keskellämme. Paavali toteaakin, ”ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” Rm. 8:38-39. Kun Jumala on meidän kanssamme Paavalin kuvaamalla voimalla, silloin meillä on rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen. Epäonnistuneina ja langenneina pääsemme Isän Jumalan rauhaan tuhlaajapojan tavoin. Kelvottomuutemme ja mahdottomuutemme kiusaamina Jumala on kanssamme, vaikka me sadanpäämiehen tavoin emme olekaan siihen kelvollisia. Jumalan antama rauha Jeesuksessa Kristuksessa poistaa tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden kiusat, koska Jumala yksin on sen voimallinen tekemään.