Kun nykyajan kristitty lukee Raamattuaan tai kuulee tuon Jesajan ennustuksen – tai pikemminkin oraakkelilauseen – hän tulkitsee sitä Uuden testamentin näkökulmasta. Se tulkitaan ennustukseksi Jeesuksesta. Siksi se myöskin on kirkkokäsikirjassa tämän päivän tekstinä.
Tämä kristillinen tulkinta on ymmärrettävää mutta täytyy myös muistaa, ettei Jesajalla tuota kirjoittaessaan ollut mielessä joku tulevaisuuden kaukainen kuningashahmo vaan oman aikansa elävä kuningas.
Yhä uudelleen ja uudelleen juutalaiset tervehtivät jokaista uutta kuningastaan Jumalan voideltuna, messiaana, joka toisi kultaisen ajan valtakunnalleen. Tämän tavan juutalaiset olivat perineet muinaisesta Mesopotamiasta, jossa jokainen uusi kuningas julisti tuovansa rauhan ja oikeudenmukaisuuden valtakuntaansa. Jokainen kuningas kautta Lähi-idän julisti tuovansa oikeuden leskelle ja orvolle. Se oli osa tuon kulttuurin kuningasideologiaa – ja juutalaiset omaksuivat tuon saman tavan.
Vasta viimeisen daavidilaisen kuninkaan kuoltua pakkosiirtolaisuudessa tämä messiasusko kohdistui tulevaan lopunajan messiaaseen. Messiaaseen, joka tullessaan Jumalan luota täyttäisi elämällään kansan toiveet ja hallitsisi vanhurskaasti.
Siksi Jesajan profetiasta jää puuttumaan jotain alkuperäistä, jos rajoitamme sen koskemaan vain Jeesusta. Teksti toteutui Hänessä mutta se oli tarkoitettu toteutumaan jokaisessa hallitsijassa.
Jesajan teksti esittää täydellisen hallitsijan muotokuvan. Se on personoituma ominaisuuksista, joita edellytetään siltä, joka on kelvollinen hallitsijaksi. Jakeessa 2 esitetään, mitä Jumala edellyttää johtajan aseman saaneelta. Ominaisuudet esitetään kolmessa sanaparissa:
Ensiksi on viisauden ja ymmärryksen henki, eli taito tehdä oikeita ratkaisuja ja kyky ymmärtää kanssaihmisiään. On muistettava, että älykkyys tai oppineisuus eivät takaa viisautta. Viisaus on kykyä tehdä sellaisia päätöksiä, jotka lujittavat yhteisöä.
Näitä ominaisuuksia edellytettiin sekä hallitsijalta että tuomarilta. Ne eivät olisi pahitteeksi nykypäivänäkään kenelläkään johtajan tehtävissä toimivalla.
Toiseksi on taidon ja voiman henki, eli kyky muuttaa ideat käytäntöön ja kestävyyttä toteuttaa ne. Kuninkaallisena prinssinä Jesaja tiesi myös hovijuonittelujen ja pikkupolitikoinnin vaikutukset. Ajaessaan kansansa parasta hallitsijalla piti olla tarpeeksi arvovaltaa ja lujuutta voittamaan erilaiset juonittelijat, jotka etsivät vain omaa etuaan.
Tuossa tehtävässä Vanhan testamentin Jumalan miehet jäivät hyvin usein täysin yksin. Niin on usein nykyäänkin. Liian usein koko kansan tai pienemmän ryhmän kokonaisetua ajavat jyrätään eturyhmien tavoitteiden alle.
Kolmantena hallitsijan ominaisuutena on totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki. Hänen, joka hallitsee, täytyy olla eettisesti nuhteeton ja hänen tulee etsiä elämänohjeensa Jumalan Sanasta. Muinaisessa Israelissa jumalaton ymmärrettiin samaksi kuin rikollinen tai muu väärintekijä. Tuo vaatimus Jumalan Sanan noudattamisesta on nykyäänkin sikäli perusteltu, että sosiologisestikin ajatellen uskonto on kulttuurin arvomuisti. Jokainen kulttuuri tallentaa merkittävimmät arvonsa alueensa valtauskonnon oppirakenteisiin. Siten meilläkin sellaiset asiat kuin ihmisarvo tai hyvinvointivaltio nousevat pohjimmiltaan Raamatun opetuksesta.
On merkittävää, että omankin kansamme merkkihenkilöt, jotka ovat erottuneet edukseen historian siivilästä, sopivat pääpiirteittäin tuohon Jesajan malliin.
Jos erilaisissa vaali- ja valintatilanteissa edellyttäisimme ehdokkailta ja hakijoilta näitä Jesajan kuvaamia ominaisuuksia, emme kansakuntana olisi tilanteessa, jossa kansa eriarvoistuu ja turvattomuuden tunne kasvaa.
Jesaja jatkaa siitä, mitä tällaisesta hyvästä hallinnosta seuraa:
Hän ei tuomitse silmämitalla
eikä jaa oikeutta korvakuulolta
vaan antaa heikoille oikean tuomion
ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.
Vanhurskaan kuninkaan toimintatapaan kuuluu se, että hän pitää huolta erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevista. Rikkaat ja mahtavat pystyvät aina pitämään puolensa mutta maan hiljaiset jäävät usein jalkoihin. Siksi Raamattu korostaa erityisesti heistä huolehtimista.
Omaa etuaan tavoitteleville Jesajalla on vain kovia sanoja:
Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla
ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.
Vanhurskaus on hänellä varustuksena
ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.
On muistettava, että yhteiskuntamme ihanteet toteutuvat vain ihmisten kautta. Usein unohdetaan se, että kun hyvinvointivaltion ihanteet epäonnistuvat, kyse ei ole rakenteiden vääristymästä vaan niitä toteuttavien ihmisten moraalisesta kyvyttömyydestä. Amerikkalainen kansalaisoikeusjohtaja Martin Luther King sanoi aikoinaan: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.”
Jesaja antaa meille ihanteen yhteiskuntaamme varten. Ihanteen, joka on syytä muistuttaa mieleen nyt kun tuntuu, että arvomme ovat uhratut raa’an markkinatalouden alttarille.
Joulu on juhla, jossa meille muistutetaan perusarvoistamme. Jumala itse astui alas korkeudesta ja otti ihmisen muodon. Syntyi karjasuojassa köyhän rakentajan pojaksi. Joutui elämänsä alkuvuosina kokemaan pakolaisen osan Herodeksen halutessa surmata Hänet.
Meillä on kauniita ja idyllisiä seimiasetelmia, mutta tuossa ensimmäisessä joulussa ei varmasti ollut mitään idyllistä. Joulu muistuttaakin meitä siitä, että todella tärkeitä asioita ei löydy suurista palatseista eikä markkinahumusta. Se löytyy sieltä missä tuo ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika antaa suunnan elämällemme.
Jesaja antaa meille ihanteen. Jeesus pyytää meitä seuraamaan sitä. Kuitenkin tuon ihanteen edessä tunnemme vajavuutemme. Elämme synnin maailmassa ja olemme itsekin syntisiä. Emmehän me tänäänkään täällä kirkossa olisi jos olisimme täydellisiä. Eihän Jeesuksella ollut Jesajan tavoin täydellisille ihmisille kuin kovia tuomion sanoja.
Me olemme kristittyjä siksi, että tarvitsemme anteeksiantamusta. Ei erinomainen ihminen tee Kristuksella mitään – mutta me vajavaiset emme voi elää ilman Häntä.
Tiedämme ettei tämä maailmamme muutu täydelliseksi ennen kuin enkelit ottavat hoitaakseen nämä meille uskotut tehtävät. Kuitenkin meille on annettu ihanne. Voimme vain pyytää Hengen johdatusta jotta edes häivähdys enkelten julistamasta Jumalan kirkkaudesta voisi näkyä täällä ajassakin.
Meitä kutsutaan Jumalan työtovereina rakentamaan maailmaa, jossa nuo Jesajan profetian ihanteet voisivat toteutua. Me vastaamme tuohon Jumalan kutsuun nousemalla tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan…