…maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Millaista joulua toivot itsellesi ja millaista joulua haluat toivottaa toisille?
Tämän aamun Helsingin Sanomissa on haastattelu, jossa viideltätoista satunnaisesti valitulta suomalaiselta kysytään: ”Mikä sinulle on joulussa tärkeintä? Kaksi vastausta nousee ylitse muiden: ensimmäinen on ”yhdessäolo perheen kanssa” ja toinen on ”rauha”.
Ajattelen nyt erityisesti rauhan odotuksia.
Aamun lehdessä lappeenrantalainen nuori sanoo: ”Parasta on, että saa rauhoittua” ja mies samasta kaupungista toivoo: ”Ei turhaa materiaa, vaan rauhaa.” Turkulaiselle nuorelle miehelle tärkeintä on ”rauhallinen rentoutuminen” ja vähän vanhemmalle sama asia: ”rauhallisuus ja hiljaisuus ovat tärkeintä”. Kuopiolainen, 17-vuotias nainen vastaa: ”Kun saa osallistua kauneimpiin joululauluihin kirkossa, tulee rauha. Silloin loppuu kiire ja hössötys” ja kuusikymppinen savolaismies arvioi: ”Rauha on ehdottomasti tärkeintä.”
Etusivulla myös lehden toimitus toivottaa: ”Helsingin Sanomat toivottaa lukijoilleen rauhallista joulua.”
* * *
Miksi me odotamme joulurauhaa? Miksi yleisimpiä joulutoivotuksiamme on: ”Rauhallista joulua”?
Eikö siksi, että elämä ja maailma meidän ympärillämme on niin rauhaton, levoton ja jännittynyt, täynnä huolia ja murheita. Toivomme, että joulu olisi vastakohta kaikelle muulle menolle.
Tunnemme rauhattomuutta omassa sisimmässämme. Merkillistä on, että ulkonaisen hyvinvoinnin lisääntyessä sisäinen levottomuus kasvaa. Rauhatonta sydäntä kouraisevat sisäiset uhkakuvat ja pelot.
Tunnemme rauhattomuutta läheisten ihmisten vierellä, perheissä ja kodeissa. Elämän kulku menee usein niin, että ensin vanhemmat murehtivat lapsiaan ja sitten myöhemmin lapset murehtivat vanhempiaan.
Tunnemme rauhattomuutta työpaikoilla ja velvollisuuksiemme keskellä. – Kaksi ystävää kohtasi kerran kadulla. He alkoivat suunnitella yhteistä, vähän pitempää tapaamista, jotta ehtisivät rauhassa jutella. Toinen sanoi, että juuri nyt on töissä vähän kiirettä, mutta palataan asiaan, kun tulee rauhallisempi aika. Toinen vastasi, ehkäpä omasta kokemuksestaan: Luuletko, että elämä joskus muuttuu rauhallisemmaksi?
Tunnemme rauhattomuutta myös koko maailmasta. Suomi sijoitti Euroopan unionin puheenjohtajakaudella turvallisuuden eli rauhan ylläpitämiseen kymmenen kertaa enemmän varoja kuin edellisellä puheenjohtajuuskaudella.
Tosiasia on, että ihmisten kesken ja maan päällä on pääasiassa vain rauhattomuutta. Elämä on täynnä tohinaa ja touhua, kahinaa ja kiistaa, riitaa ja rähinää, sortoa ja sotaa. Juuri sen vuoksi me kaipaamme rauhallista joulua, niin koteihimme kuin maailmaan.
* * *
Jussi Pajusen juuri lukemassa Luukkaan jouluevankeliumissa enkelit ja taivaallinen sotajoukko laulavat rauhasta: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”.
”Maan päällä rauha ihmisillä…” Parituhatta vuotta tätä enkelien laulua on kuunneltu, mutta onko sen kertoma rauha totta? Millaisesta rauhasta evankeliumi puhuu? Mistä ja miten rauha voi syntyä?
Enkelien laulu rauhasta voi merkitä kahta asiaa.
* * *
Ensinnäkin enkelit antavat meille tehtävän, tehtävän edistää rauhaa ja toimia sen hyväksi.
Rauha ei maan päällä eikä ihmisten kesken toteudu itsestään, vaan siten, että sen hyväksi toimitaan ja nähdään vaivaa. Enkelit tietävät, että rauhan eteen on tulee tehdä töitä. Heidän laulunsa on kehotus, jopa käsky, ensin Betlehemin paimenille ja sitten meille kaikille. Kaiken, mitä me maan päällä teemme, täytyy edistää rauhaa.
Suomalaisessa almanakassa Rauha on naisen etunimi. Nimi annetaan vastasyntyneelle lapselle, siis elämän alussa. Mitähän ne vanhemmat ovat ajatelleet, jotka ovat antaneet pienelle tyttärelleen nimen Rauha? Nimenvalinnan takana voi olla kahdenlaisia odotuksia, yhtäältä toive siitä, että meidän tyttäremme elämä saisi olla rauhallista, toisaalta toive siitä, että meidän oma lapsemme kasvaessaan edistäisi rauhaa.
Jotain viisautta lienee myös siinä, että Rauha on juuri naisen nimi, niin kuin myös kreikkalaisperäinen Irene, sekin rauhaa tarkoittava. Olisiko niin, että naiset ovat taitavampia sovun ja rauhan rakentajia kuin me miehet?
Rauhan edistäminen ei ole vain tärkeää, vaan se on myös vaikeaa, joskus jopa ylivoimaista. Enkelit varmaan aavistivat ja tiesivät, miten vaikeaa rauhan synnyttäminen ja ylläpitäminen on.
Ei ole sattuma, että vuosisatojen kuluessa on täytynyt säätää erilaisia rauhanlakeja. On pitänyt antaa käskyjä kotirauhasta, käräjärauhasta, työrauhasta ja naisrauhasta. – Lainaan vielä yhtä tämänpäiväistä otsikkoa Helsingin Sanomista: ”Hätäkeskukset toivovat kotirauhan säilymistä.”
Rauha on siitä merkillinen asia, että yhtäältä me kaipaamme sitä, mutta toisaalta emme osaa sitä edistää emmekä aina tiedä, miten sen hyväksi toimisimme. Miten usein me muutenkin toimimme sitä vastaan, mitä toivomme ja odotamme. Elämän perusjännitys: en tee sitä hyvää, mitä tahdon. Rauhaa me toivomme, mutta se tuntuu karkaavan meidän käsistämme.
* * *
Se rauha, josta enkelit laulavat, ei kuitenkaan ole vain tehtävä. Itse asiassa enkelten laulussa rauha on jotain syvempää kuin ihmisille annettu kehotus. Joulurauhan perusolemus on siinä, että se on lahja. Rauha on paitsi tehtävä myös lahja.
Palautetaanpa vielä mieleen enkelien koko laulu: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”.
Joulun rauha alkaa ja syntyy siitä, että Jumala osoittaa rakkautensa maan päällä eläville ihmisille. Jumala ja hänen hyvyytensä on siis kaiken rauhan alku ja lähde.
Jouluaattoon kuuluva Vanhan testamentin sana nimittää Jeesus-lasta Rauhanruhtinaaksi. Merkillinen ajatus: miten pieni lapsi voi vaikuttaa rauhaa ja rauhan?
Jeesuksen syntymässä ei ollut kyse vain kauniista sadusta eikä kiehtovasta kertomuksesta, vaan maailmanhistorian käänteestä. Jumalan rakkaus tuli 2000 vuotta sitten tähän maailmaan siten, että Jumala itse syntyi ihmiseksi, pieneksi Betlehemin lapseksi.
Se, että Jumala tuli tähän maailman juuri syntymällä pieneksi lapseksi, on paljon puhuva salaisuus. Tehokkuuden ja suoritusten maailmassa pieni lapsi on tuottamaton ja hyödytön. Ja kuitenkin pieneen lapseen kätkeytyy suuria lupauksia ja rohkaisevia näköaloja. Erityisesti me mummit ja vaarit olemme oppineet ymmärtämään, miten suuri lahja pieni lapsi on.
Joulurauha on kuin pieni lapsi, yhtäältä pieni, toisaalta suuri. Jumalan antama rauhakin on yhtäältä mitättömän tuntuinen, toisaalta se voi ihmisen sydämessä antaa kokonaan uuden elämän, toivon ja rohkeuden.
* * *
Jumala antaa rauhanlahjansa kaikille ihmisille. Rauhan lahja annetaan myös niille ihmisille, jotka rauhantehtävää toteuttaessaan ovat epäonnistuneet tai jääneet kesken.
Jumalan rakkaus on siitä merkillinen todellisuus, että se ei aseta ehtoja. Meille annetaan kyllä tehtävä edistää rauhaa eikä tästä tehtävästä pidä tinkiä. Mutta vaikka me emme rauhantyössä onnistuisikaan, meille kuuluu kuitenkin joulun lahja, rauha, rauha sydämiin ja rauha mieleen.
Silloin kun puhumme meille annetusta tehtävästä, meidän tulee toimia niin kuin kaikki riippuisi meidän toimistamme. Mutta silloin kun me puhumme Jumalan antamasta lahjasta, meidän tulee uskoa, ettei meillä itsellämme ole mitään osuutta lahjan ansaitsemiseen. Lahja on aina puhdas lahja, joka annetaan meille meistä riippumatta, meidän teoistamme huolimatta.
Jumala ei anna meille vain joulurauhaa, vaan hän antaa oikeastaan vielä paljon enemmän. Katsokaapa vielä aluksi lauletun lasten jouluvirren (VK 32:2) sanoja: ”Luoksesi käymme kiittäen ja laulaen ja riemuiten. Me sisaresi, veljesi nyt sinut saimme lahjaksi.”
Jouluna Jumala ei anna meille vain rauhaa ja iloa, vaan hän antaa meille itsensä. Betlehemin lapsi ei anna meille vain hyviä asioita, vaan hän antaa meille itsensä. Ajatelkaa: Taivaan ja maan Herra tulee meidän sydämeemme ja antaa itsensä meille lahjaksi. Voiko ihminen kuvitella suurempaa joululahjaa.
* * *
Joulupukki kysyy taloon tullessaan: ”onkos täällä kilttejä lapsia?” Seimen lapsi ei taloon tullessaan kysy mitään. Hän vain tulee ja tuo rauhan lahjan tullessaan. Etkö siis olisi tänä jouluna iloinen?