Jouluaatto, Luuk. 2: 1–14, Seppo Apajalahti

Seppo Apajalahti
Loviisa

JEESUKSEN SYNTYMÄN ODOTUS

”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. ” Luuk. 2: 1–5

Herra,
milloin täyttyy minun odotukseni?
Milloin kaipaus saa vastauksensa.

Sinä tulit kerran.
Tulit tiettynä aikana,
tiettyyn kaupunkiin,
tunnettuun perheeseen.

Tule Herra,
tule luokseni.
Tule keskellemme.

SEIMEN ÄÄRELLÄ

”Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.” Luuk. 2: 6–7

Jos olisit tullut juhlahumussa,
torvien soidessa
ja kansan riemuitessa kaduilla,
olisin tunnistanut sinut.

Sinä tulit itkien,
vastasyntyneenä,
köyhään kotiin.

Tulit yhtä alastomana,
yhtä pienenä
kuin me muutkin.

En tiennyt,
että sinut olisi pitänyt ottaa vastaan.
Jäit ulkopuolelle.
Syöttökaukaloon.
Oljille.

Jumala.

TEILLE ON SYNTYNYT VAPAHTAJA

”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.”” Luuk. 2:8-12

Valkon satamassa,
voimalaitoksella,
raatihuoneella,
kauppakeskuksessa,
kouluissa,
virastoissa,
pankeissa,
maatiloilla,
tietyömaalla,
rekan nupissa,
rakennuksilla,
terveyskeskuksessa,
palvelutalossa,
kotona..
missä sitten töissä vain ikinä voidaan olla
– tai missä muuten eletään ihmisen arkea…
sinne kuuluu sama uutinen,
jonka paimenet kuulivat kedolla:
”Teille on syntynyt Vapahtaja.”

Tulkaa katsokaa.
Hän makaa seimessä.
Kaipaa äitinsä rinnoille.
Itkee.
Jumala on tullut ihmiseksi.
Ihmeellistä.
Käsittämätöntä.
Tämä ylittää ymmärrykseni.

JUMALAN KUNNIA KORKEUKSISSA

”Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

— Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Luuk.2:13-14

Herra,
minun iloni on hiljainen.

Se ei kaiu kuin enkeleiden laulu
öisellä kedolla.

Herra,
minun iloni on hiljainen,
se on vain kuiskaus:

Vapahtaja on syntynyt.

Kiitos!