Entisaikaan kotiväki kokoontui pirtissä valkean ääreen. Tulen loimutessa istuskeltiin ja kerrottiin tarinoita menneiltä ajoilta. Iso tulisija vastasi nykyajan televisiota tai tietokoneen näyttöpäätettä, jonka ääressä niin helposti moni jää surffailemaan internetiin. Tuli on koonnut ihmisiä yhteen jo ammoisista ajoista. Valkea sytytettiin tuomaan lämpöä ja karkottamaan petoeläimiä ympäriltä. Entisajan puuhella tai iso avotakka toimi patterina kotona. Keittiön lämmössä valmistettiin ruokaa, vaihdettiin kuulumiset ja tehtiin puhdetöitä talviaikaan.
Edelleen takkatulen äärellä voi antaa ajatusten lentää, muistella menneitä, pohtia elämän merkitystä, ajatella läheisiä ihmisiä, jotka eivät enää ole keskuudessamme. Joulun lähestyessä moni kaipaa rakkaitaan, jotka ovat jo ajan rajan takana. Mieleen palaavat myös lapsuuden joulut. Aattoilta oli jännittävä. Joulupukkia odoteltiin ja syötiin hyvää jouluruokaa, kuunneltiin joululauluja.
Joulua vietämme Suomessa vuoden pimeimpänä ajankohtana. Joulu on valon juhla ja juuri siksi sitä vietetäänkin keskellä pimeintä vuodenaikaa. Adventtipyhinä syttyvät kynttilät yksi toisensa jälkeen. Ensimmäinen adventtikynttilä on toivon kynttilä. Virsi kuusisataa on Dietrich Bonhoefferin tekemä virsi. Hän sävelsi ja sanoitti virren keskellä koko Eurooppaa ja maanpiiriä järisyttävää toisen maailmansodan aikaa ollessaan itse keskitysleirillä. Virressä näkyy silti toivon sävy. Virressä laulamme: ”Suo Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo”!
Ensimmäinen joulu syntyi hyvin arkisissa olosuhteissa Marian ja Joosefin ollessa poissa kotoa Nasaretista, veroasioita hoitamassa Betlehemissä. Arjen keskelle syntyi Jeesus-lapsi majatalon ulkorakennukseen eläinten syöttökaukalon, seimen toimiessa kehtona. Pimeyden keskellä, Rooman miehitysvallan alla elävät juutalaiset odottivat Messiasta, pelastajaa tulevaksi. Vanhan Testamentin Joulun profetiassa Jesajan kirjassa ennustettiin Messiaan, Jeesuksen tulosta.
Juutalainen kansa odotti vapauttajaansa. Juutalaiset itse asiassa odottivat maanpäällistä kuningasta, mutta Jeesus oli toisenlainen kuningas. Ensimmäinen seurakunta koostui läheiseltä kedolta saapuneista paimenista, tallin kotieläimistä ja evankeliumissa Matteuksen mukaan myöhemmin paikalle saapuneista hiukan oudoista itämaan tietäjistä, jotka olivat astrologeja ja joukosta enkeleitä. Arjen keskellä loisti taivaallinen valo, joka valaisi pimeää maailmaa. Jeesus, Kristus tuli maailmaan valoksi, poistamaan pimeyden. Hän tuli pelastamaan Jumalan luota pois kulkeneen, syntisen ihmisen. Jeesus vapautti ihmisen synnin kahleista ja lahjoitti elämän. Valo, joka hänestä loistaa, on taivaallista valoa.
Joulun sanoma on siis paljon syvempi kuin sen ulkonaiset puitteet, jotka nekin ovat monille tärkeitä. Joulun sanoma on sanoma vapautuksesta, ilosta ja rakkaudesta. Jeesuksessa, Kristuksessa Jumalan todellisuus astui tämän maailman todellisuuteen. Saksalainen teologian tohtori Dietrich Bonhoeffer ilmaisi asian:
Yksikään pappi, yksikään teologi ei seissyt seimen äärellä Betlehemissä. Ja kuitenkin kristillisellä teologialla on juurensa ihmeistä kaikkein suurimmassa: Jumala tuli ihmiseksi.
Meidänkin aikamme ihminen kaipaa tuota hyvää sanomaa. Miten moni meistä kamppailee työelämän vaatimusten, epävarman tulevaisuuden keskellä. Kaipaatko sinä hyvää sanomaa Vapahtajasta, joka on tullut sinunkin tähden maailmaan tuomaan valon ja pelastuksen? Jos kaipaat, avaa sydämesi Hänelle ja saat jotain pysyvää, joka kestää maailman myrskyjenkin keskellä. Kun kutsut Jeesuksen, Kristuksen kotiisi, niin silloin joulu tulee sinulle kokonaan ja aidosti.
Kun sytytät kynttilät jouluna kotonasi, voit ajatella: toivoa, rauhaa, iloa ja rakkautta, jotka Jeesus lahjoitti omalla ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan sinulle. Jeesus toi toivon vuoden jokaisen päivään. Valkeus loistaa pimeydessä, elämä ja ilo, toivo ja pelastus!
Hyvää uutta vuotta, toivon vuotta sinulle!