Jouluaatto, Luuk. 2:1-14, Hans-Christian Daniel

Tänä vuonna Espooseen saapui syyrialaispakolainen. Hän islaminuskoisena pyysi kertomaan kristityille oman tarinansa. Koulussa hän oli häpeillyt äitiään, jolla oli vain yksi silmä. Joskus kun äiti oli tullut kouluun, poika oli juossut pakoon, kun äiti oli hänen mielestään niin ruma. Nuorena aikuisena hän oli iloinen päästessään pois kotoaan, opiskelemaan ja perustamaan omaa perhettään. Hän sai hyvän ammatin ja pääsi rakentamaan hienon talon. Hän ei ollut väleissä rumana pitämäänsä äitiin. Kerran, kun vanhaksi tullut äiti tuli katsomaan lastanlapsiaan, tämä syyrialaismies kertoo ajaneensa äidin pois säikyttelemästä hänen lapsiaan. Näin vuodet vierivät, ja kerran mies meni katsomaan vanhaa äitiään, mutta tämä olikin jo ehtinyt kuolla. Naapuriin oli jätetty kirje hänelle, jossa tämä vanha äiti tervehtii häntä kertoen, että varhaisessa lapsuudessa sinulla on ollut vakava onnettomuus, jossa menetit silmän. Jottei sinun tarvitse elämässäsi häpeillä rumuutta, annoin sinulle toisen silmäni.
Miksi tämä pakolainen tahtoo kertoa tarinansa meille? Hän on kokenut häpeä, syntiä, vihaa ja avuttomuutta omaa tunnetilan edessä. Viha, sota ja vaino ovat tehneet elämän mahdottomaksi. Toivorikkaana hän on tullut maahan, jossa uhraudutaan hänen puolestaan, jossa hänet otetaan vastaan ihmisenä, ja jossa hän tietää olevan paljon kristittyjä. Hän aavistaa, että hän saa tuoda häpeänsä julki ja että hän saa synnit anteeksi. Hän saa nähdä molemmin silmin, koska äiti uhrautui hänen puolestaan, hän saa olla ehjänä, koska äiti suostui rumuuteen ja halveksuntaan.
Kun siellä Syyriassa äiti uhrasi silmänsä poikansa puolesta, kyseinen pakolaismies syvästi tietää, että me saamme elää, koska Herramme Jeesus Kristus uhrautui puolestamme. Kristus jätti taivaan, jotta meistä tulisi taivaan kansalaisia, hän suostui pakolaiseksi, jotta meillä olisi koti ja tyyssija. Hän suostui vajavaisen lapsen hahmoon, jotta meistä tulisi Jumalan lapsia. Hän kaikkensa uhrasi sulle, kun hän antoi elämänsä puolestasi kuolemalla ristillä maailman syntien tähden.
Tänä jouluna kyseisen kaupunkiimme tullut pakolainen näyttää meille, miten syvä armon ikävä on kaikissa ihmisissä on, miten sammumaton eheyden kaipuu. Kyseinen pakolaismies kaipaa armollista Jumalaa, jotta hän voisi uskoa äitinsä olevan nyt tallella siellä, tallella siellä, jossa synti on kuollut ja anteeksianto on ylösnoussut. Kun valtaväestöstä tuhannet kääntävät kirkolle selkänsä jonkun taitamattoman poliitikon lausuessa jyrkkyyksiä tai kun linja-auto on tulematta, tuollaiset suunnatonta armonikävää potevat pakolaiset tulevat opettamaan meille yltäkylläisyydessä eläville, mitä elämässä on tärkeää.
Koska meille on syntynyt Vapahtaja, Herra Kristus, Jumalan on kunnia korkeuksissa, maassa rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Ja siitä tulee ihmisille hyvä tahto. Kaukaa saapunut pakolainen tulee ja näyttää meille lähimmäisen. Hän ohjaa kulkuamme Herran Jeesuksen halvan seimen äärelle.