Tähdet liittyvät erottamattomasti joulun sanomaan ja joulun viettoon. Joulukuusen latvaan ripustetaan tähti. Tähtiä on usein myös muissa joulukoristeissa. Raamatun mukaan kirkas tähti ohjasi itämaan tietäjät Jeesus-lapsen luo.
Tänään piti lähteä matkaan raketti, joka vie ison kaukoputken avaruuteen. Mutta raketti lähtee vasta huomenna. Sillä voi tutkia hyvin kaukaisia tähtiä ja muita taivaankappaleita. Mutta jo paljain silmin katseltuna tähtitaivas herättää suuria kysymyksiä, kaipuuta, ihastusta, ihmettelyä – pelkoakin.
Psalmissa 8 sanotaan: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen” (Ps. 8:4-5). Ihminen kokee pienuutta valtavan tähtitaivaan alla. Kuka on tehnyt kaiken tämän? Miten saisin häneen yhteyden? Niin – Jumala suuri, ihminen pieni. Kuitenkin Jumala on luvannut pitää meistä huolta.
Miten se on mahdollista? Jumalahan asuu pyhyydessä ja korkeudessa, jonne ihminen ei voi mennä. Me taas olemme täällä maan päällä. Olemme heikkoja ja vajavaisia, meillä on monia vaivoja ja puutteita. Jumala kyllä tietää kaiken tämän. Mutta vakavinta on synti, joka vie eroon Jumalasta. Emme kestäisi pyhän, kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Tässä on ihmisen perimmäinen pienuus. Miten siis Jumala pitää meistä huolta?
Ihmeellistä tässä on se, että Jumala itse syntyi maailmaan pieneksi ja avuttomaksi ihmiseksi, pienen ja avuttoman ihmisen rinnalle. Näin tapahtui ensimmäisenä jouluna, kun Jeesus syntyi köyhänä talliin. Marialle, Joosefille ja vielä syntymättömälle Jeesus-lapselle kun ei ollut tilaa majapaikassa. Vuoteekseen hän sai eläinten syöttökaukalon, seimen.
Avuton Jeesus-lapsi tarvitsi äitinsä Marian ja kasvatusisänsä Joosefin hoivaa ja suojaa. Pian syntymänsä jälkeen Jeesus joutui pakolaiseksi. Aikuisena häntä pilkattiin, syrjittiin ja vainottiin. Hän koki nälkää ja janoa. Viimein hänet vangittiin, pahoinpideltiin ja naulittiin ristille. Jeesus tietää, mitä on ihmisen avuttomuus, kipu, puute ja kärsimys. Siksi hän voi meitä auttaa.
Hän voi ja tahtoo auttaa meitä vakavimmassa vaivassamme. Jeesus syntyi maailmaan kuollakseen ristillä ja noustakseen kuolleista. Ihmisenä hän kantoi rangaistuksen ihmisen synnistä ja ihmisenä kohtasi myös kuoleman. Hän sovitti meidät Jumalan kanssa ja valmisti meille ylösnousemuksen ja ikuisen elämän. Kuka ikinä uskoo häneen, saa Jumalalta anteeksi ja on matkalla hänen luokseen taivaan kotiin. Jo nyt saamme Jeesukselta uhrautuvaa rakkautta, ylimaallista rauhaa ja todellista iloa. Hän vapauttaa meidät synnin ja kuoleman vallasta. Tämän vuoksi Jeesus syntyi maailmaan ihmiseksi. Mutta Jumalan Poikana hän kävi kaiken läpi lopulta voittajana. Meille on syntynyt Vapahtaja!
Saamme ottaa vastaan kaiken hyvän Jumalan kädestä, mutta Jumalan huolenpito on ennen muuta siinä, että saamme synnit anteeksi, elämämme uudistuu ja meillä on toivo päästä kerran taivaaseen. Tämä on Jumalan mittaamatonta rakkautta. Emme ansaitse mitään hänen edessään, mutta saamme kaiken lahjaksi, kun uskomme.
Niin kuin paimenille ja tietäjille, Jeesuksen seimen luona on tilaa meille kaikille. Samoin on hänen ristinsä juurella. Taivaan kodissakaan ei ole tilasta puutetta. Mutta kysykäämme itseltämme: Onko sydämessämme sijaa Jeesukselle? Hän kolkuttaa, tahtoo tulla ja tuoda kaikki lahjansa. Hän sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän” (Ilm. 3:20). Jeesus on oikea joululahjamme. Hän tuo todellisen joulun. Silloin sydämessä on ilo ja rauha. Siellä on tilaa myös muille. Tästä kaikesta saakoon hyvä Jumala kiitoksen ja kunnian.