Evankeliumimeditaatio Loviisan kirkon jouluaaton rukouksessa:
Jeesuksen syntymän odotus
”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. ”
Haluan ravistaa kiireen hartioiltani,
päästän irti huolistani,
kaikesta mikä on kietonut minut,
odotuksista ja toiveista.
Haluan päästää irti edes hetkeksi,
ja pysähtyä ihmettelemään joulua.
Ihmettelemään sitä viestiä,
joka kerran tuli ja yllätti.
Jumala – anna minun edes hetken nähdä,
joulun ihme.
Seimen äärellä
”Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.”
Olen katsonut lasta silmiin,
olen nähnyt hymyn huulilla,
olen kuullut itkun ja jokelluksen.
Kuinka voikaan pieni koskettaa
ja riisua paljaaksi.
Syntymä ja kuolema –
kauneudessaan ja kauheudessaan –
tekee meistä ihmisiä.
”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.””
Tässä kohdassa jouluevankeliumia alan ihmetellä.
Paimenten arkisen työn keskeyttää enkeli-ilmestys.
Arkinen ymmärrykseni joutuu koetukselle.
Paimenet pelkäävät.
Se mitä tapahtuu, ylittää ymmärryksen.
Missä todellisuudessa me elämme?
Paimenet ja enkelit?!
Myyjät, huoltomiehet, toimistotyöntekijät, poliisit, sairaanhoitajat, kätilöt, putkimiehet, papit, sähkömiehet, turvapaikan halijat, insinöörit ja enkelit samassa kuvassa.
Vaikea nähdä.
Jumalan on kunnia korkeuksissa
”Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Jumalan ja ihmisyyden ylistys.
Jumala tuli ihmiseksi.
Ihmiseksi.
Lapseksi,
heikoksi,
itkuun ja iloon.
Jumala,
anna ilon tarttua,
anna uskon ja toivon tarttua,
edes ohikiitäväksi hetkeksi.
Jumala,
Sinä tulit ihmiseksi.
Siinä joulun ihme.