Jouluaatto, Luuk. 2:1-20, Sirpa KIviniemi-Rosqvist

Maria avautui uudelle: Hän sanoi tapahtukoon sinun tahtosi mukaan. Hänen kihlattunsa Joosef aluksi tyrmistyi ajatusta uudesta, mutta yöllä unessa hän varmistui asiasta: jotain hyvää oli tulossa. Hän ei mennyt kyselemään toreille tai turuille mitä nyt pitäisi tehdä, vaan vastasi kutsuu itsenäisesti.
Niin he lähtivät yhteiselle toivon matkalle rinta rinnan.
Marialla oli tukenaan uuden odotusta vahvistamassa myös Elisabeth, joka itse koki samaa kuin Maria. Heidän yhteinen odotuksensa vahvisti molempia.
Tiellä uuteen, uudistumiseen on aina vaaroja. Milloin ne uhkaavat sisältä päin niin kuin Joosefilla tai ulkopuolelta, kun käsky verollepanoon tuli. Vaarat tulee kohdata yhdessä. Niin Joosefkin lähti Marian kanssa kohti Betlehemiä. Elämä ei jätä meitä vaaratilanteissa yksin. Mariaakin kannatteli aasi ja Joosef kulki hänen tukenaan, vaikka saattojoukko oli pieni, oli se tarpeeksi suuri.
Myöskään vastaanotto uudelle ei ollut hyvä: heillä ei ollut sijaa majatalossa. On vain oltava sitkeä ja uskottava omaan asiaansa ja vihdoin oma paikka löytyy. Heille löytyi talli, lämmin hoitava tila, jossa uusi saattoi syntyä.
Matkaa oli taivallettu, epäilyksiä voitettu ja uuden syntymä oli tosiasia. Mitä sitten tapahtui? Aivan yksinään uuden toivon salaisuutta kantaneet saivat ympärilleen yhtäkkiä ihmisiä, joilla oli ollut sama toive. Jumalan voiman vaikutuksesta he riensivät toivon pysäkille; näin tekivät paimenet, myöhemmin idän viisaat.
Näin käy myös meille. Kun jokin uusi kutsuu meitä, ensin kohtaamme vastustusta, muutosvastarinta on voimakas. Sitten taivallamme yhden tai muutaman ystävän kanssa toivoa kohti ja kas kun se on syntynyt, tulevat monet sitä kumartamaan, ottamaan siitä osansa.
Meille niin tuttu ja rakas jouluevankeliumi voidaan myös nähdä toivon kehyskertomuksena. Selviytymistarinana siitä miten toivo syntyy, kehittyy ja kasvaa kukoistukseensa.
Kun meille omassa elämässämme käy näin, kun jotain uutta syntyy maailmaan meidän kauttamme tai jotain uutta syntyy meidän elämäämme, emme ole siinä yksin. Meillä on esikuvana Pyhä perhe Maria ja Joosef, keisari Augustus, paimenet, enkelit, koko taivaallinen sotaväki, joka auttaa hyvän ilmituloa omaan elämäämme ja kauttamme myös muiden elämään.
Kun elämä vie sinut tälläiseen tilanteeseen, ota matkakumppaniksesi tämä kertomus. Kertaamalla sitä saat voimaa ja ymmärrystä missä vaiheessa kulloinkin olet ja tiedät keisari Augustuksen tai Herodeksen kohdalla, että nyt he aikovat musertaa maahan sen elävän toivon, jota sielussasi kannat. Samalla kuitenkin tiedät, että vain olemalla uskollinen sisäiselle totuudelle, voit sen synnyttää, kun aika on. Silloin huomaat, että vastustuksen sijasta koetkin ihailevaa tyrmistystä. Aivan niin kuin paimenet ja tietäjät kokivat seimen äärellä ja koko luomakunta puhkeaa ylistykseen, uusi elämä, uusi toivo on syntynyt ja luo loistetta niille, jotka sitä ymmärtävät katsoa. Amen.