Kaksi lehtiotsikkoa kiinnitti huomioni viime viikolla. Ensin pompahti silmille Kylväjälehdessä ollut otsikko joka kuului ”Ei synny, voitko tulla” ja sitten torstaisen Loimaan lehden etusivulla ”Joulukuusen kestää kasvaa 12vuotta tehtävänsä mittaiseksi”.
Jo aiemmin olin pohtinut ajatusta siitä, että voiko joskus olla niin, että onko itse asiassa joulun odotus mukavampaa kuin itse joulun vietto. Koska sitten kun juhla koittaa, voi kokea että ei ole tarpeeksi valmis juhlan viettoon, on vielä odotusasteella, ei ole ehtinyt vieläkään juhlatunnelmaan asti. Joulun viettämiseen ladataan niin paljon asioita, että odottaminen voi olla onnellisempaa ja armollisempaa.
Mutta nuo otsikot. Tuossa ”Ei synny, voitko tulla”-jutussa kerrotaan tilanteesta lähetysmailla Kätilö-lähetystyöntekijä haetaan aamuyöllä synnyttämässä olevan nuoren naisen luo. Lähetystyöntekijä kuulee oven raosta huudon: ei synny, voitko tulla”. Ja niin lähdetään. Synnytys on alkanut jo edellisenä päivänä, mutta aamuyöllä se ei enää edistynytkään. Paikalla olevat kätilövaimot huoneen perällä huojuttelivat itseään mumisten yhteen ääneen: ”ei synny, ei synny…”kuin manaten onnettomuutta.Kuitenkin synnytys päättyi lopulta onnellisesti terveen poikavauvan syntymään.
”Ei synny, voitko tulla.” Jeesuksen syntymää odotettiin useita satoja vuosia. Jo syntiinlankeemuksen yhteydessä Jumala lupasi Messiaan. Tästä alkaen Jumala aika ajoin antoi lupauksia siitä, että hän lähettää Vapahtajan maailmaan. Mutta aikojen saatossa tuli monta kertaa olo, että ”ei synny, ei synny”. Milloin Jumalan lupaus oikein täyttyy, milloin se luvattu Messias tulee, voitko jo tulla.
Ja niin sitten Jeesus syntyi. ”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa.”, sanoo Paavali. (Gal. 4)
Olennaista on, että Jeesus tuli, kun aika oli täyttynyt. Eli juuri Jumalan määräämällä hetkellä Jeesus syntyi. Ei ennemmin eikä myöhemmin, vaan juuri silloin kuin piti. Jumala oli kyllä nähnyt odotuksen ja kaipauksen: ”ei synny, voitko tulla.” Jumalanäki sen kyllä ja antoi lupauksia: Messias tulee, Messias syntyy, olkaa kärsivällisiä.
Ja sitten se tapahtui. Jouluyönä enkelit eivät kerta kaikkiaan olleet pysyä nahoissaan, eivät pysyneet taivaassaan, vaan joitakin heistä Jumala lähetti maan päällekertomaan, että tänä päivänä on syntynyt Vapahtaja! Mutta mitä sitten tapahtui, kun Jeesus syntyi; kun ennustukset vihdoin ja viimein täyttyivät? Kaikki varmaanylistivät Jumalaa lupauksen täyttymisestä? Evankelista Johannes sanoo karun todestiomassa jouluevankeliumissaan : ”Hän tuli omiensa tykö, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh. 1) Ainoat juhlavieraat olivat yhteiskunnan pohjakerrokseen kuuluvat paimenet. Myöhemmin Jeesuksen luo tulivat itämään viisaat. Mutta paholainen kyllä noteerasi, että nyt on syntynyt hän, jonka on määrä pelastaa ihmiskunta synnin, paholaisen ja kuoleman vallasta. Se ryhtyi heti toimeen ja koetti kuningas Herodeksen kautta tappaa Jeesuksen.
Jeesus, Messias siis lopulta tuli. Mutta se miten hän syntyi, onkin sitten monille ongelma. Se että hän syntyi neitsyt Mariasta, voi olla vaikeaa uskoa. Niin , myönnettävähän on , että onhan se jotain aivan ainutkertaista, erikoista; se on luonnonlait ylittävä ihme ja jotain sellaista, mitä ei ole tapahtunut koskaan ennen sitä eikä tule enää koskaan tapahtumaan. Mutta tämä ainutkertaisuus johtuu vain ja ainoastaan siitä, että Jumalan Poika, Jeesus Kristus, syntyy vain kerran ihmiseksi! JaJumalan Poika ei kerta kaikkiaan voi syntyä tavallisella tavalla, muuten hän olisi perisynnin alainen niin kuin mekin eikä voisi meitä pelastaa. Ja onko Jeesuksen syntyminen neitseestä lopultakaan niin suuri ihme Jumalalle, joka on kaiken luonut. Paljon suurempi ihme on Jumalan rakkauden suuruus! Se, että Jeesus, taivaan ja maan Luoja, suostuu tähän kaikkeen, rakkaudesta meihin.
”Ei synny, voitko tulla” on myös meidän rukouksemme Jumalalle elämän eri tilanteissa. ”Tästä ei tule mitään. En jaksa enää. Tästä minun tilanteestani ei kerta kaikkiaan synny yhtään mitään, ellei Jumala auta. Jumala voitko tulla” Oletko sinä joskus ajatellut näin?
Itse olen ainakin monta kertaa ollut täysin Jumalan avun ja armon ja rakkauden varassa. Ellei hän auttaisi ja olisi minua auttanut, en olisi tässä ja moni asia olisi myös toisin, olisi paljon huonommin. Vaikka en ole saanut Jumalalta kaikkea mitä olen rukoillut, olen saanut Jumalalta paljon enemmän kuin olen toivonut tai kuvitellut saavani. Jumala on johdattanut maalista käsin, ikuisuusnäkökulmasta käsin, ei lyhyeltä tähtäimeltä käsin, niin kuin me ihmiset tekisimme.
Tärkeintä on siis kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää: Voitko tulla, sillä ilman sinua, Herra, ei ole toivoa, ilman sinua tästä ei synny mitään hyvää. Kun pyydämme, hän tulee varmasti. Ja Jumalalla on valta ja voima kääntää vaikeakin asiammesiunaukseksi ja voitoksi.
Entä tuo toinen otsikko, tuo Loimaan Lehden etusivun otsikko joulukuusesta, jossa sanottiin: ”Joulukuusen kestää kasvaa 12vuotta tehtävänsä mittaiseksi.”
Niin Jeesus sitten syntyi ajallaan. Mutta monet ovat aivan kautta aikain loukkaantuneet siihen, että Jeesus Messias syntyy pieneksi vauvaksi; että Jeesuksellatodella kesti 30vuotta otsikon sanoja lainaten ”kasvaa tehtävänsä mittaiseksi”, ennen kuin hän aloitti julkisen toimintansa. Messias ei siis lopultakin tänne tullessaanollutkaan heti valmis pelastustöihin, niin kuin toivottiin, vaan hänellä kesti todellakin30vuotta ennen kuin hän ne aloitti.
Ja sitten kun hän ne aloitti, vain sen 3,5vuotta hänen tehtävänsä kesti. Jeesuksentyöuralla ei eläkettä olisi tainnut kertyä.
Oliko se Jeesuksen 30ensimmäistä vuotta sitten turhaa aikaa, aikaa jolla ei ollut mitään merkitystä meidän kannaltamme? Sekin oli tärkeää aikaa; olihan Jeesus täysi ihminen täällä ollessaan, joten hänellä piti olla aivan tavallinen lapsuus, nuoruus ja aikuisuus kaikkine niine asioineen, mitä meilläkin on 30 ensimmäisen elinvuoden aikana.
Mutta miksi Jumala ei suunnitellut pelastusta niin että olisi ollut eräänlainen pikamessias, vahva ja voitokas. Joka tulla tupsahtaa taivaasta aikuisena miehenä, viikon verran ehkä opettaa ja parantaa ja sitten menee ristille ja nousee kuolleista.
Siksi ei voinut, koska pikajuoksut , pikavoitot ja supermiehet ja itsessään kauniit ja rohkeat eivät kuulu Jumalan toimintaperiaatteisiin. Eivät ole koskaan kuuluneet eivätkä kuulu edelleenkään.
Kyse on vain siitä, kuinka kauan meillä itsekullakin vie aikaa kasvaa tehtävämmemittaiseksi. Muistellaan vain Raamatunkin pyhiä, esim. Mooses oli jo 80vuotias kun hänen tehtävänsä johdattaa kansa pois Egyptistä alkoi. Jumalalla on siis aikaa.
Jumalalla edelleen riittää aikaa ja kärsivällisyyttä kasvattaa ja harjoituttaa meitä, mutta meillä ei yleensä ole niitä kumpaakaan. Me haluaisimme oppia heti tai ainakin mahdollisimman pian, jos nyt omassa kuvitellussa, suuressa viisaudessamme yleensä edes oppia juuri mihinkään tarvitsemme. Pieneksi kasvetaan, se on hengellisen elämän laki. Jumalan silmissä matkanteko eli siihen omaan tehtävään kypsyminen ja omaksi itsekseen kasvaminen, on oleellisinta. Koska tärkeintä on se, mitä sydämessämme on, mitä siellä syntyy ja tapahtuu, ei se mikä ulospäin näkyy. Ja juuriyritysten ja erehdysten kautta kasvamme ja opimme, niin kipeältä kuin se välillä tuntuukin. Monesti pettyneenä itseemme puhkumme että minussa ei synny mitään hyvää, aina teen virheitä ja aina epäonnistun, ja joskus jopa niissä samoissa asioissa lyömme päätämme seinään. Viisas oppii toisten virheistä, vähemmän viisas omistaan, mutta entä se, joka ei opi niistäkään, saatamme pohtia turhautuneena.
Mutta saakoon kaikki mitä meille elämässä tulee, yhä enemmän meitä pyytämään”Herra, ei synny, Herra, voitko tulla ja eikä vain tulla, vaan myös jäädä elämääni.”
Ja vielä: odotus voi joskus loppua kesken, kun juhla jo tuleekin. Mutta ei joulun tarvitse olla ulkoisilta puitteiltaan täydellinen ollakseen hyvä joulu. Ei tarvitse olla sisäisesti valmis voidakseen sitä viettää. Ensimmäisen joulun puitteet olivat erittäin karut; Maria ja Joosef olivat kaukana kodistaan, olo saattoi olla turvaton ja orpo,mutta silti silloin tapahtui jotain äärettömän merkittävää. Se oli uuden alku. Joulun sanoma on juuri keskeneräisiä varten.