Joulupäivä, Luuk. 2:1-20, Hans-Christian Daniel

Perhekirkossa
Kiltti setä tuli eläinten talliin. Hänellä oli iso heinätuppo sylissään. Se oli tarkoitettu eläimille. Eläinten ruoka-astian eli seimen luo tullessaan hän hämmästyneenä pysähtyi. Seimi olikin jo täytetty. Seimessä makasi pieni vauva. Mitä kumma, hän ajatteli: seimi on jo täytetty. Entäs mitä minä sitten teen näillä heinillä? Omat eläimet tuntuvat ihmeen rauhallisilta. Tavallisesti ne mylvivät ja kuopivat rauhattomina, kun havaitsevat askeleeni ja tuoreen heinän tuoksun. Mutta nyt ne vain katselevat tuota lasta, jolla seimi on täytetty. Kiltti setä ihmetteli.
Ihmettelevän kiltin sedän lailla hämmästelen joulun ihmettä. Jouluna Jumala syntyy, paras Poika pakkasella. Jouluna Jumala täyttää eläimen ruoka-astian. Hän, joka on luonut taivaan ja maan, syntyy ihmiseksi. Hän täyttää tyhjän ja ala-arvoisen eläimen ruoka-astian. Hän täyttää sen itsellään, eli hän itse tulee sen sisällöksi. Hän sanoi maallisen elämänsä viimeiseksi Se on täytetty (Joh.19:30).
Jouluna eläimen ruoka-astia on täytetty Jumalalla. Hän, joka on niin suuri, ettei hän mahtuisi tähän kirkkoon eikä edes koko maailmaan tai koko avaruuteen, hän jouluna tulee niin pieneksi, että hän mahtuu pieneen lapseen. Hän, joka täyttää taivaan ja maan, makaa pikkuisena ihmislapsena seimessä. Tämä pikkuinen on täytetty Jumalalla, koko Jumalan pyhä olemus täyttää tämän pienen lapsen. Seimi on täytetty Jumalalla.
Ah herra, joka kaikki loit, kuin alentaa noin itses voit ja tulla halpaan seimehen heinille härkäin juhtien! (Virsi 21:5) Kun kerran Jumala syntyy kovaan ja peräti sopimattomaan seimeen, kuinka paljon enemmän hän tulekin ihmiseksi pienessä ihmissydämessä, jota vaatimaton heikko usko valmistaa hänelle huoneeksi! Jouluna ihmissydän on täytetty, koska Jumala täyttää sen: täynnä iloa, täynnä valoa, täynnä Jumalaa. Kun kerran hän tyytyy kovaan ja epämukavaan seimeen, miten paljon enemmän hän täyttääkin kovan ja niskoittelevan sydämemme.
Jumalan kova ja pyhä laki on tarpeen, koska sydämemme muuten ei kelpaisi edes eläimen ruoka-astiaksi. Syntimme erottaa meidät Jumalasta ja lähimmäisestämme. Siksi Jumalan laki kasvattaa meidät Kristusta varten. Jouluna toivomme, että valkoinen lumipeite kätkisi mustan maan, ja pieni kynttilä valaisee kylmää pimeyttä. Jouluna syntyy lain täyttymys tallin seimeen. Jouluna anteeksianto syntyy, niin että Jumalan pyhä laki on täytetty. Joulu on täytetty Jumalalla.
Voi, jospa tämän voisi ymmärtää ja pitää mielessään! Jospa Kristus aina täyttäisi elämämme. Mutta meidän on suotu vain aavistaminen, ja meidän on tyydyttävä uskon pieneen valoon, joka loistaa pimeydessä. Itsensä Jumalan kasvoja saamme nähdä vasta tämän elämän pimeyden valjettua uudeksi aamuksi.
Kiltti setä oli ihan unohtunut ajatuksiinsa. Hän havahtui mietteistään, kun heinäkorsi isosta tupsusta hänen sylissään kutitti nenää. Hän oli seissyt hievahtamatta käsivarsillaan puristaen heiniä rintaansa vasten. Nyt hän aivasti ja rupesi miettimään, että mitä mä näillä teen. Hän hymyillen kääntyi pois täytetystä seimestä. Hänellä oli ihmeen helppo olo. Hän meni viemään heinät naapurin elikoille. Naapuri oli näet valittanut heinän puutetta.
Joulu on täytetty Jumalalla. Uskon kautta Jumala itse valmistaa itselleen sijan meidän elämässämme. Kolmiyhteinen Jumala muovaa meidät seimekseen, jonka hän täyttää uskona ja toivona ja rakkautena. Näin Jumala täyttää joulumme ja tekee meistä joululahjan toisillemme. Vastaanottaaksemme hänet joulun ja koko elämän täyttäjäksi, nouskaamme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.