Me vietämme joulua pimeänä vuodenaikana. Nyt erityisesti, kun maassa ei ole luntakaan heijastamassa valoa, niin vuodenaikamme on todella pimeä. Me suomalaiset koetamme sitten tätä pimeyttä häivyttää kiinnittämällä erilaisia valoja koteihimme, ikkunoille kynttelikköjä tai joulutähtiä, erilaisia valoketjuja puihin ja pensaisiin. Ja joulukuuseen kuuluvat tietysti kynttilät. Tällaiset valot ovat omiaan luomaan myös tunnelmaa, sen lisäksi, että näemme pimeässä hiukan paremmin.
Valo on ihmisille myönteinen asia. Nytkin me suomalaiset alamme jo puhua siitä, että on hieno asia, että saamme mennä kohti kevättä, jokainen uusi päivä on hieman valoisampi ja pidempi kuin edellinen, kun talvipäivän seisaus on ohitettu.
Syksyllä kerrottiin uutisissa norjalaisesta vuoristokylästä, joka oli niin syvällä vuorten keskellä, ettei aurinko paistanut sinne puolen vuoden ajan ollenkaan. Siellä keksittiin asentaa suuria peilejä vastapäisen vuoren rinteelle ja näiden peilien kautta auringonsäteet löysivät vihdoinkin kylän keskustaan myös pimeämpänä vuodenaikana. Sen kunniaksi kyläläiset pitivät suuret juhlat.
Näin suuri on ihmisellä kaipuu valoon. Valo on siis mielialoja kohottava asia. Meillä joitakin ihmisiä vaivaa jopa kaamosmasennus talvisaikaan, erityisesti pohjoisessa. Ja sitä voidaan häivyttää auringonvaloa jäljittelevillä kirkasvalolampuilla.
Ja toki sitten valolla on paljon muitakin hyviä puolia. Ilman valoa ei olisi lopulta mitään elämää. Kasvit tarvitsevat yhteyttääkseen eli elääkseen auringonvaloa. Ja koska kasveja tarvitaan ravinnoksi ja hiilidioksidin käyttäjiksi, niin eipä maapallolla olisi elämää ilman valoa mahdollistavia kasveja. Niinpä luominenkin alkoi siitä, että Jumala sanoi ”Tulkoon valo”. Näin luotiin edellytykset kaikelle elämälle maan päällä.
Nyt haluaisin pohtia minkä merkityksen valo saa joulun sanomassa. Joulun teksteissä tällainen pimeän ja valon vastakohtaisuus on myös esillä. Jesaja kirjoitti: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” Ja Heprealaiskirjeessä puhuttiin, että Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus. Niin myös tutussa jouluevankeliumissa oli tällainen pimeyden ja valon vastakohtaisuus: hämärällä kedolla oleville paimenia ympäröi Herran kirkkaus. Joulun teksteissä valo pyrkii kovasti esiin ja sen kautta meille halutaan puhua jotakin todella merkittävää ja oleellista.
Jesajan kirja on kirjoitettu n. 700 ennen ensimmäisen joulun tapahtumia. Silloin Israelin kansa oli pakolla siirretty Babyloniaan, jossa he elivät orjina palvellen heitä hallitsevaa kansaa. Työ oli raskasta ja elämä vaatimatonta vieraan vallan alla. Siellä tarvittiin mielialaan kohotusta, jotta olisi voinut luottavaisesti katsoa tulevaisuuteen. Sinne pimeydessä vaeltavalle kansalle luvataan profeetan kautta valoa ja kirkkauden loistoa kuoleman varjon maahan.
Myös jouluevankeliumissa tavataan paimenet, jotka tekivät varsin raskasta ja yksitoikkoista työtä yön pimeydessä. Jos ei orjina, niin ei heidän työnsä kovin arvostettuakaan ollut. Heille loisti yön hämärässä Herran kirkkaus. Vaikka näiden ihmisten välillä oli n. 700 vuotta, niin tämän luvatun valon sisältö oli sama. Pakkosiirtolaisuudessa oleville israelilaisille sanottiin: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on meille annettu.” Ja kedolle oleville paimenille sanottiin: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Eli se mistä ennustettiin satoja vuosia aikaisemmin, sai täyttymyksensä ensimmäisen joulun tapahtumissa.
Ja kun teemme hyppäyksen 2000 vuotta eteenpäin meidän jouluumme, niin tuon valon sisältö on edelleen sama. Meille tänä päivänä joulua viettäville kuuluu tuo sama sanoma ja lupaus: ”Teille on syntynyt Vapahtaja, Hän on Kristus, Herra.” Ja heprealaiskirje siis vielä tätä Kristuksen kirkkautta kuvaa sanoin: ”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva.” Ja vielä voimme lisätä tähän todistuksen Johanneksen evankeliumista: ”Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”
Raamattu piirtää kuvan Jumalan todellisuudesta kirkkauden ja valon paikkana. Siellä missä tämän elämän ja tuonpuoleisuuden verhoa raotetaan, niin sieltä tulvii valoa tälle puolelle, niin kuin paimenten kedolla tapahtui. Ja kuin alkusoittona uudelle aikakaudelle paimenille loisti Herran kirkkaus. Sillä Jeesuksessa Kristuksessa oli ja on Jumalan ilmoitus kaikelle kansalle: Jeesus tuli taivaasta kertomaan millainen Jumala meillä on ja mikä on hänen ajatuksensa ja asenteensa ihmisiä kohtaan. Se tuli julistetuksi enkelien toimesta tuolla samaisella kedolla, kun he ylistivät Jumalaa sanoen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Joulun sanoma on ihmeellinen: Jumala tuli ihmiseksi. Kristukselle olisi kuulunut tuo kirkkauden valtakunta, taivas, mutta hän luopui jumalallisesta kirkkaudestaan ja tuli ihmiseksi. Tätä salaisuutta me saamme jouluna ajatella, sitä ei ihmisjärki tajua, mutta saamme nöyrästi polvistua tämän mysteerin edessä ja antaa siitä Jumalalle kiitoksemme. Näin kun Kristus luopui jumalallisesta kirkkaudestaan, niin se kirkkaus säilyi kuitenkin hänessä sisäisesti kun hän kulki ihmisenä ihmisten joukossa. Tämä kirkkaus säilyi hänessä ja tuli ilmi ihmeteoissa ja esimerkiksi kirkastusvuorikokemuksessa opetuslastensa kanssa. Ja hän tuli taivaasta meidän keskellemme sen vuoksi, että me voisimme puolestamme päästä osallisiksi jumalallisesta kirkkaudesta. Jeesus avasi taivaan portin ja taivaan valon meille pimeydessä vaeltaville. Jumala tuli ihmiseksi, jotta me voisimme tulla osalliseksi Jumalan todellisuudesta.
Joulun lapsessa Jeesuksessa, valo tulee keskellemme ja myös meitä kutsutaan kulkemaan tuossa valossa. Johannes kirjoittaa: ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme, ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” Valoon tuleminen tarkoittaa sitä, että Jumala saa valaista meitä ja silloin meistä paljastuu epätäydellisyyttä, puutetta ja syntiä. Mutta tämä ei tapahdu siksi, että meidän pitäisi jäädä epätoivoon, vaan Jeesuksen tähden saamme uskoa, että syntimme annetaan anteeksi, niin kuin Johannes kirjeessään vakuuttaa.
Meitä ei ole kutsuttu pelkoon, vaan iloon, niin kuin enkelitkin puhuivat paimenille: ”Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon kansalle.” Jumalan Jeesuksen kautta tuoma valo ei ole siis alas painavaa, vaan se on rohkaisevaa ja lohduttavaa valoa. Se kutsuu luottamaan Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon jokapäiväisessä elämässä. Se kutsuu kulkemaan luottavasti kohti tulevaisuutta, vaikka tämä päivä tuntuisikin pimeältä ja vastoinkäymiset kestämättömiltä. Joulun sanoman kautta Jumala rohkaisi orjuudessa olevia israelilaisia ja raskasta yötyötä tekeviä paimenia. Ja hän tahtoo rohkaista ja nostaa meitäkin löytämään joulun lapsen luota sellaista valoa, jossa pimeys väistyy. Jossa toivottomuuden tilalle tulee toivoa, epäluottamuksen tilalle luottamusta, pelon tilalle rohkeutta, ja turvattomuuden tilalle turvallisuutta.
Tämä Jeesuksen tuoma valo kutsuu uskomaan, että kaikki ei ole siinä mitä näemme näillä silmillämme. Kaikki ei olekaan siinä mitkä inhimillisesti katsottuna koemme olossamme, vaan taivaallisen maailman verhoa meille raotetaan, ja sieltä tulvii kirkkaus, joka auttaa jaksamaan eteenpäin. Joulu kutsuu siis valoon, rauhaan ja rakkauteen. Se on hyvä päämäärä, johon Jumala sanassaan myös ohjaa. Jumalan sana on meille ohjeistus, niin kuin psalmissakin sanotaan: Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.
Mutta tapahtuuko hyviä asioita edelleen tässä maailmassa? Kun on lukenut uutisia tässä joulun alla, niin kyllä sieltä hyviäkin asioita nousee esille: koskettavaa oli se kun 17-vuotias poika löysi kaksivuotiaan metsästä, siinä oli johdatus! Tai kun Venäjän presidentti on armahtanut mielipidevankeja. Tai lastensairaalalle on saatu kerättyä varoja. Tällaiset tapahtumat saavat uskomaan, että jouluna peräänkuulutettu ihmisten hyvä tahto tapahtuu. Ja ei vain joulurauhan julistus muistuta niistä ihmisiä. Ihmiseen on sisäänkirjoitettu hyvän tekemisen idea ja kun häntä siihen rohkaistaan, niin hyviä asioita myös tapahtuu.
Joulun lapsi Jeesus tulee meille voimaksi ja motivaatioksi hyvän tekemiseen. Hän itse etsi kaikessa ihmisen parasta ja toteutti sitä myös käytännössä. Sitä valoa ja hyvää tahtoa, hyvää rakkauden ilmapiiriä saa aikaan keskellämme tapahtuvat valon teot ja niihin joulun lapsi meitä johdattaa. Ja kun sellaisia tapahtuu, niin se on omiaan lisäämään luottamusta elämää ja tulevaisuutta kohtaan. Eikö meissä silloin liikahda jotakin ja hyvä mieli virittyy, kun näemme hyviä asioita tapahtuvan tässä maailmassa. Jouluna syntynyt Jeesus kutsuu meitä, ei vain näkemään hyvyyttä tässä maailmassa, vaan kutsuu meitä mukaan tähän rakkauden hyvään virtaan.
Herramme Jeesus Kristus, maailman valo,
loista kirkkaasti ja poista pimeys maailmasta.
Loista kirkkaasti meidänkin sydämiimme niin
että mekin heijastaisimme sinun kirkkauttasi ympärillemme.
Siunaa Jeesus joulumme. Aamen.