25.12.2011 JOULUPÄIVÄ
Jesajan profetia kansa joka pimeydessä vaeltaa on yksi Raamatun
hienoimpia ja vahvimpia kohtia.
Siinä kuoleman varjon maassa oleville luvataan kirkkaus.
Ikeen kantajille luvataan helpotus.
Sodan runtelemille rauha.
Meidän on helppo ymmärtää, että tuo vanha ennustus toteutui juuri
Jeesuksen syntymässä ja Hänen elämässään.
Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu,
joka kantaa valtaa harteillaan
– Juuri tällainen Kaikkivaltias oli tuo Betlehemin piltti.
Mutta alun perin tuo Jesajan profetia syntyi aivan toisenlaisessa
tilanteessa. Aikana, jolloin kenelläkään ei voinut olla tietoa Rooman valtakunnasta, Herodeksesta ja monesta muusta jouluun kuuluvasta asiasta.
Profeetta Jesajahan eli yli 700 vuotta ennen Kristusta.
Juudan valtakunnassa, eli siinä eteläisessä osassa jakautunutta Israelia.
Tuon ajan suurvalta oli Assyyria, jonka keskusseudut ovat siellä nykyisen
Irakin alueella, Kaksoisvirtainmaassa.
Sieltä käsin Assyyria oli levittäytynyt nykyisen Syyrian, Turkin ja Iranin alueille, Kyproksen saarelle, ja rannikkoa myöten Juudan rajoille saakka.
Tuota suurvaltaa hallitsi suurkuningas Tiglat-Pileser vuosina 745-727 eKr.
Hän oli jo alistanut Aramin ja Israelin pohjoisvaltion maksamaan itselleen veroa.
Mutta nämä kaksi suunnittelivat kapinaa Tiglat-Pileseria vastaan ja
pyysivät hankkeeseen mukaan Juudan valtakunnan ja sen kuninkaan Ahaksen.
Tuossa tilanteessa Jumala puuttui Jesajan kautta asiohin.
Juudan ei pitäisi mennä mukaan tuohon kapinaan Assyyriaa vastaan.
Jos se sen tekisi, se tuhoutuisi yhdessä Aramin ja Israelin kanssa.
Jumala sanoi: Tehkää suunnitelma! Se raukeaa. Neuvotelkaa! Ei se hyödytä. Meidän kanssamme on Jumala (Jes. 8:10).
Jumala sanoi, että noiden kahden kapinakuninkaan maat tulisivat autioitumaan.
Eikä Ahasin ja Juudan tarvitse niitä pelätä:
Herra vie kunnian Naftalin ja Sebulonin mailta, eli juuri siltä pohjoisvaltion alueelta, joka kapinoi Assyyriaa vastaan (Jes. 8:23).
Tuo oli tavattoman kriittistä aikaa Juudan valtakunnassa.
Idästä oli vyörymässä Assyyrian suurvalta kohti Egyptiä.
He tuhosivat säälimättä kaikki tielleen osuneet kansat.
Mutta toisaalta nuo kaksi naapurimaata, Aram ja Israel pyrkivät painostamaan ja uhkailemaan Juudaa, jotta se liittyisi kapinaan.
He jopa suunnittelivat Aahaan syrjäyttämistä ja oman kuninkaan asettamista
hänen tilalleen.
Tuossa puun ja kuoren välissä ei Juudalla ollut muuta mahdollisuutta kuin
huutaa avuksi Herran nimeä.
Omalla järjellä tai voimalla ei tuota tilannetta pystytty ratkaisemaan.
Pohjoisvaltio valitsi väärin ja sen asukkaat vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan vuonna 722.
Etelävaltio sen sijaan säästyi vielä 150 vuotta.
Miksi?
Koska se noudatti Jumalan profetiaa eikä noussut Assyyriaa vastaan.
Aahas säilyi vallassa ja vielä monet hänen pojistaan.
**
Tuollaiset ahdingon ajan ovat Jumalan erityisen toiminnan aikaa.
Jumalalla oli kansalle välitettäväksi lohduttava profetia.
Eli juuri tuo tänään kuultu Jesajan ennustus.
Kerran syntyisi lapsi, jolla olisi valta harteillaan.
Hän olisi Väkevä Jumala.
Vielä suurempi kuningas kuin Tiglat-Pileser.
Hän olisi myös suuri Neuvonantaja.
Vaikka kansa olisi kuinka ymmällä ja hämmentynyt, tuo Neuvontuoja
osaisi ohjata kansan oikeaa tietä.
Tuo syntyvä uusi kuningas olisi myös Iankaikkinen Isä.
Hän ei olisi tämän ajan kuohunnan heiteltävissä.
Vaan hän toisi elämään tuonpuoleisen tasapainon.
Ja ennen muuta tuo syntyvä lapsi olisi Rauhanruhtinas.
700-luvulla eivät Juudan asukkaat varmaan mitään muuta niin toivoneet
kuin sitä, ettei väkivalta ja sota koskettaisi heidän maataan.
Vaan he saisivat elää rauhassa kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa varjossa.
Tuo Jesajan profetia lohdutti jo 700-luvulla ennen Kristusta.
Vaikka se ei toteutunut silloin.
Jesaja itse varmaankin luuli, että hänen elinaikanaan tulisi syntymään tuo ihmeellinen neitsyen lapsi.
Jesaja kuvitteli, että hän olisi se, joka vapauttaisi kansan Assyyrian valtakunnan uhan alta.
– Mutta näin ei ollut.
– Jumalan pyörät pyörivät joskus hitaasti
Tarvittiin vielä pitkä historia.
Juudankin kansan piti joutua pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan.
Ja he tulisivat palaamaan sieltä takaisin 70 vuoden jälkeen.
Kansan piti kokea vielä monia vaikeita aikoja Makedonian, seleukidien ja roomalaisten käsissä.
Kunnes elettäisiin jälleen samantyyppistä aikaa kuin Jesajan aikana, 700 vuotta aikaisemmin.
Nyt uhka tuli lännestä, Roomasta päin.
Ja jälleen oli niitä, jotka houkuttelivat kansaa kapinaan.
Yhdessä saataisiin Rooman joukot heitettyä pois Pyhältä maalta.
Näin ajatteli moni kapinallinen, niin kuin ilmeisesti Juudas Iskariot.
Mutta nyt oli aika tarttua taas Jesajan ennustukseen.
Sillä nyt oli tullut aika, jolloin nuo sanat kävisivät toteen.
Jotkut eivät malttaneet odottaa Messiaan syntymistä vaan tarttuivat itse aseisiin.
Se tie kuljettiin loppuun vuonna 70 jKr, kun Rooman sotajoukot tuhosivat Jerusalemin.
Sillä ihmisten oli silloin ja on edelleen HYVIN vaikea ymmärtää sitä
pelastusta, jonka Jumala toteutti.
Me ihmiset odotamme aina jotain ulkonaista ja kouriintuntuvaa.
Asiat ovat meidän mielestämme kunnossa vasta sitten, kun sodat ovat loppuneet, kun köyhyys on poistettu, kun sairauksia ei enää ole, kun kukaan ei tunne pelkoa.
– Tällaisesta näkökulmasta moni edelleenkin lukee tuota Jesajan profetiaa.
Jumalan tuoma pelastus ja apu on kuitenkin pohjimmiltaan erilaista kuin ihmiset toivovat ja odottavat. Se ei ole ensi sijassa ulkonaisten olosuhteiden kohentumista. Ulkonaisesti sodat saattavat edelleen jatkua.
Monet puutteet ja vajavuudet piinaavat edelleen ihmisiä.
Sairaus niittää satoaan ja kuolema niittää monia rakkaita ihmisiä.
Jumalan vastaus ei olekaan ulkonainen helpotus tai vapautus.
Vaan se vastaus onkin LAPSI. Jumalan Poika.
Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (Jes. 7:14).
Raamattu sanoo, että tämä on se merkki, jonka Herra itse antaa kansalleen.
Neitseestäsyntynyt vauva, jonka nimi olisi Jumala meidän kanssamme.
Hänessä Jumala olisi ihmisten kanssa.
Hänen kauttaan ihmisellä olisi yhteys maailmankaikkeuden Luojaan ja Ylläpitäjään.
Tämä Jumalan vastaus kuulostaa ja näyttää monesta nykyihmisestä aivan riittämättömältä.
Ihmiset odottavat edelleen Jumalan lahjoja, mutta eivät Jumalaa itseään,
sellaisena kuin Hän syntyi tallin seimeen.
Kyllähän jokaiselle ihmiselle kelpaa vapaus, rikkaus, terveys, rauha ja turvallisuus.
Ja monien mielestä Jumalan pitäisi ikään kuin todistaa olemassaolonsa ja voimansa sillä tavoin, että jakelisi tätä kaikkea hyvää yltäkyllin ihmisille.
Mutta hän antoikin meille Poikansa.
Hän on se kompastuskivi, johon suurin osa ihmisistä kaatuu.
Eihän tuo nyt riitä!
Mitä se Jeesus muka auttaa?
Maailmassa on valtavasti kärsimystä, vaikka Jeesuksen syntymästä on jo 2000 vuotta. Ei hän pystynyt mihinkään
Mutta Jumala päätti pelastaa ihmiset julistamalla tätä hullutusta.
Sitä, josta jo Jesajakin ennusti.
Joka sen uskoo, pelastuu.
Joka kumartuu tallin matalasta ovesta sisään, polvistuu seimen ääreen ja huutaa avukseen tuota ihmiseksi tullutta Jumalan Poikaa, hän saa avun.
– Ylpeät kulkevat nokka pystyssä ohi.
– Minä en tuommoiseen suostu enkä usko
Mutta samalla he jäävät ilman sitä pelastusta ja apua, jonka Jumala on kätkenyt juuri Poikaansa Jeesukseen.
Mikä se apu on?
Me löydämme sen jo Jesajan profetiasta, kun luemme sitä evankeliumin lävitse.
Synnin ja rangaistuksen pimeydessä eläville ihmisille tulee Jeesuksessa
suuri valo.
Heidän ei enää tarvitse jäädä syyllisyyteensä ja odottamaan sitä oikeudenmukaista tuomiota ja kadotusta, joka heitä odottaisi ilman Jeesusta.
Ikeet ja valjaat on nostettu pois hartioilta. Meidän käskijämme, saatanan, sauva on murskattu.
Kuoleman varjon maassa elävien ei enää tarvitse vain odottaa pelokkaana elämän hiipumista ja sammumista. Elämä ei kulje vain kukoistuksesta kuihtumiseen, vaan Jeesuksen ansiosta nousee maasta kerran uusi, kirkastettu elämä. Ylösnoussut ruumis, joka ei enää koskaan voi kuolla.
Silloin he iloitsevat Jumalan edessä niin kuin elonkorjuulla tai saaliinjaolla.
Sato on korjattu talteen. Voitto on saavutettu. Vaikeudet on voitettu.
Suuri juhla-ateria odottaa Siionin vuorella. Herkkuruokien ateria, valioviinien juhla, ydinrasvalla maustettuja herkkuja näin Jesajan profetia sitä kuvaa.
Ja kaikkein tärkeintä siellä on, että kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä (Jes. 25:8).
Sinä päivänä sanotaan: Tämä on meidän Jumalamme. Häneen me panimme toivomme ja hän pelasti meidät (Jes. 25:9)
**
Kaikki tämä sisältyy siihen Poikaan, joka syntyi Betlehemin talliin.
Hän tuli vastaukseksi ihmisen kaikkein syvimpiin tarpeisiin ja perimmäisiin kysymyksiin:
Kuinka vapaudun omasta pahuudestani ja sen seurauksista?
Kuinka voin voittaa kuoleman vallan, joka tuhoaa elämääni?
Kuinka pääsen saatanan otteesta, joka vetää minua kohti helvettiä?
Miten voisin olla todella vapaa?
Mikä on elämäni päämäärä ja kuinka voin sen saavuttaa?
Mikä on elämän tarkoitus?
Kaikkiin näihin kysymyksiin toi vastauksen se, että Jumalan syntyi ihmiseksi.
Hän otti meidän elämämme.
Jotta meidän elämästämme voisi tulla Hänen elämäänsä:
puhdasta, vapaata, tasapainoista, Jumalan tahdon mukaista, ikuista elämää.
Kristus on tullut meille elämäksi.
Ei vain elämän antajaksi.
Ei edes vain ikuisen elämän antajaksi.
Vaan Kristus tahtoo olla minun elämäni sisältö.
Kristus minussa.
Enää en elä minä vaan Kristus elää minussa.
Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän,
Elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua
Ja antoi henkensä puolestani (Gal. 2:20)
Jeesus ei siis tullut vain maailmaan, vain keskelle ihmiskuntaa.
Hän ei tullut vain jakamaan ihmisten osaa.
Ei, vaan Jeesuksen syntymä ja kuolema tähtää siihen,
että Hän saisi elää myös minussa ja jokaisessa ihmisessä.
Siksi evankeliumia julistetaan.
Siksi sakramentit toimitetaan.
Siksi sinuakin kutsutaan tänään uskoon ja ehtoollispöytään.
Joulun Herra Jeesus Kristus tahtoo asua sinussa.
Ja jäädä sinuun niin kauan kuin elät vielä tässä ruumiissasi.