Jumala
Riemuitkaa, iloitkaa, kiittäkää näistä päivistä, ylistäkää, mitä Korkein on tehnyt!
Jättäkää pelko ja valitus, virittäkää riemu ja ilo! Palvelkaa Korkeinta ihanilla lauluilla, kunnioittakaa Valtiaan nimeä!
Mistä – mistä kaikki alkoi? Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Hetkinen, hetkinen… miten niin Jumala, eikös maailmankaikkeus syntynyt alkuräjähdyksestä ihan vaan sattumalta? Niin kai koulussa opetetaan. Koulussa varmasti opetetaan alkuräjähdyksestä,
mutta siitä, onko sen takana Jumala vai sattuma, ei tiede voi sanoa mitään. Anteeksi nyt vaan, minä uskon kyllä moniin asioihin, mutta se mihin minä en usko – on sattuma.
On aivan eri asia uskoa siihen, että maailma olisi syntynyt sattumalta, kuin siihen, että maailma on syntynyt alkuräjähdyksestä. Tällä hetkellä vallitsevan tieteellisen teorian mukaan maailma on syntynyt alkuräjähdyksestä n. 17 miljardia vuotta sitten – näin voi hyvinkin olla. Mutta että kyseessä olisi sattuma – tuskin. Minä uskon, että alussa Jumala loi taivaan ja maan – ehkä sitten alkuräjähdyksen kautta. Mielestäni oleellista ei ole se, kuinka maailma syntyi, vaan oleellista on se, että Jumala on tämän kaiken takana. Mitä se kertoo Jumalastamme?
Jumalan Sana
Katsokaa, tuolla pimeässä tallissa makaa hän, jonka herruus on kaikkialla!
Siellä, mistä karja muinoin etsi ruokansa, siellä neitsyeen lapsi lepää
Mistä – mistä kaikki alkoi? ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala… Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan… Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:1,9,14) Maailman luominen ei ole siis ainoa alku.
Toinen tärkeä alku on se, kun Jeesus syntyi tänne maailmaan.
Se, että Jeesus syntyi vaatimattomasti eläinten tallissa, eikä kuninkaan palatsissa, kertoo meille hyvin paljon siitä, millainen meidän Jumalamme on. Se kertoo, ettei Jumala ole sellainen hallitsija, joka vaatii alamaisiltaan ehdotonta kunnioitusta ja pakottaa siihen.
Ei – vaan Jumala palvelee meitä – omia luotujaan, auttaa, elää meidän keskellämme ja lopulta kärsii ja kuolee puolestamme.
Ei Jumalan olisi tarvinnut kärsiä, jos hän ei olisi halunnut – hän halusi, hän haluaa. Jumala kärsii mieluummin itse,
kun antaisi meidän kärsiä ikuisesti. Jeesuksen syntymän perimmäisin tarkoitus on siis siinä, että hän syntyy – kuollakseen meidän puolestamme. Äkkiseltään se saattaa kuulostaa jopa ahdistavalta, mutta kun sen oikein ymmärtää, on se osa Jumalan suurta suunnitelmaa.
Jokaisessa rippikoulussa Suomen kirkossa opetetaan ns. pienoisevankeliumi. Se kertoo meille jotain tästä Jumalan suuresta suunnitelmasta: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Ja mikä parasta: Jeesus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti. Mitä se kertoo Jumalastamme?
Jumalan Henki
Koita, oi kaunis aamunkoi, ja anna taivaan valjeta! Sinä paimenjoukko, älä pelästy, sillä enkelit sanovat,
että tämä hento poikanen on meidän lohtumme ja ilomme. Hän voittaa pahan vallan ja tuo lopulta rauhan!
Mistä – mistä kaikki alkoi? ”Jumalan henki liikkui vetten yllä.” (1. Moos. 1:2) ”Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.” (Matt. 1:20) ”Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin.” (Ap.t. 2:17)
Pelastuksen aika alkoi ensimmäisestä joulusta. Pelastaja syntyi maailmaan, siitä alkoi armon aika. Me elämme siis armon aikaa – Jumalan armon aikaa. Jeesus lähetti meille Pyhän Hengen, ja siitä alkoi myös uusi aika. Me emme ole maailmassa yksin,
vaan Jeesus on kanssamme Pyhän Hengen välityksellä. Kun ihminen uskoo Jumalaan, on se Pyhän Hengen työtä.
Mitä se kertoo Jumalastamme?
Kaikki on osa Jumalan suunnitelmaa
Me laulamme sinulle enkelien kera kaikin voimin kiitosta, ylistystä ja kunniaa,
koska Sinä, oi kauan odotettu vieras, olet nyt saapunut.
Elämällä on tarkoitus – jokaisen meidän elämällämme on jokin tarkoitus, vaikka me emme sitä aina itse tietäisikään. Jokaisella kohtaamisella on jokin tarkoitus, vaikka toisensa kohdanneet eivät sitä aina ymmärtäisi. Kun kaksi ihmistä kohtaa, kaksi erilaista maailmaa kohtaa toisensa. Mutta kun ihminen ja Jumala kohtaavat, kohtaavat taivas ja maa. Taivas tulee maan päälle.
Kaikella on siis tarkoituksensa. Ei se ollut sattumaa, että Maria ja Joosef eivät löytäneet sijaa majatalosta. Ei se ollut sattumaa, että paimenet tulivat katsomaan vastasyntynyttä. Ei se ollut sattumaa, että vauva sai nimen Jeesus, joka tarkoittaa – Jumala pelastaa.
Ei se ollut sattumaa, että Pelastaja syntyi maailmaan.
Joka joulu – ”Jeesus lapsi syntyy uudelleen” – jokaisessa kirkossa, mitä maa päällään kantaa. Ja kirkko – kuvainnollisesti – kantaa pientä Jeesus-lasta. Kirkko on kuin seimi, jossa vastasyntynyt Jumalan Poika makaa täysin riippuvaisena ympärillä olevista ihmisistä. Kaikkivaltias antautuu ihmisten hoidettavaksi. ”Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12:9)
Me kristityt kokoonnumme joka joulu kirkkoihin, jotta näkisimme sydämellämme pienen Jeesus-lapsen, jotta saisimme kokea jotain tätä maallista elämää suurempaa, kokea Jumalan armoa ja rakkautta. Jouluna pienimmistä pienin onkin suurimmista suurin.
Eikö se jos mikä kerro meille jotain Jumalastamme.
Mutta toisin kuin silloin kerran, me emme tuo lahjoja Jeesukselle, vaan Jeesus lahjoittaa täällä itsensä meille sanassa, ehtoollisessa ja koko messussa. Niin – kyllähän mekin voimme tuoda oman lahjamme hänelle, sen ainoan lahjan, mitä me voimme antaa – oman sydämemme.
Oi rakkain Jeesuksein, tee itsellesi puhdas, pehmeä vuode
levätäksesi aarteena sydämessäni, jotta en koskaan unohtaisi Sinua.
Mistä kaikki siis alkoi
Mistä – mistä kaikki siis alkoi? Kaikki alkoi Jumalasta. Kaikki alkoi Jumalan Sanasta. Kaikki alkoi Jumalan Hengestä. Kaikki alkoi siis Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Kaikki päättyy Jumalaan, sillä Jumala on alku ja loppu. Kaiken – kaiken Jumala teki meitä varten. Mitä se kertoo Jumalastamme?
Se kertoo meille, että meidän Jumalamme on rakastava taivaan Isä, joka yhä uudelleen ja uudelleen ottaa meidät vastaan niin kuin Jeesuksen vertauksessa isä otti tuhlaajapojan rakastavasti vastaan. Taivaan portit eivät sulkeudu edestämme, oli syntimme mikä tahansa, sillä se mitä tapahtui aikanaan Betlehemissä, toi Jumalan valtakunnan keskellemme.
Jos syntimme ovat pimeämpiä kuin pimein yö, loistaa Jumalan armo kirkkaammin kuin yksikään tähti
– ja mitä pimeämpi yö, sen kirkkaammin tähdet loistavat.
Iloitkaa aina, koska teidän Vapahtajanne on Jumala ja syntynyt ihmiseksi.
Hän, monien valittu, on Herra ja Kristus Daavidin kaupungissa.
Laulettuna: Oi Beetlehem, sä pienoinen!
(Kursivoidut tekstit ovat suomennoksia Bachin Jouluoratoriosta.)