Ajattelepa tilannetta, jossa kaikki tuntuu menevän vaikeimman kautta. Matka on pitkä ja vaivalloinen, varsinkin kun kihlattu odottaa lasta, ja odotus on lopuillaan. Hotellivarausta ei tietenkään ole ollut mahdollista tehdä, ja kun lopulta saavutaan perille, ei tilaa löydykään, kun kaikki huoneet on jo varattu. Tuskastumista, kinastelua, ehkä puolisoiden välistä syyttelyä. Lopulta löytyy paikka, mutta ei kovin häävi – eläinten suoja, talli, vähän niin kuin navetta tai läävä. Vitsit ovat vähissä, kun siinä alkaa lapsikin syntyä. Onneksi kaikki menee sentään siltä osin hyvin, kun joku hyväntahtoinen ihminen on tarjoutunut kätilöksi. Lapsi syntyy siinä tuskastumisen ja ahdistuksen keskellä. Hänelle annetaan parasta mitä löytyy – eläinten syöttökaukalosta näppärä emäntä saa hyvän vuoteen lapselle. Pieni ei myöskään paljon peitettä tarvitse kapalokseen.
Tämä kertomus sykähdyttää meitä suomalaista. Vaikeuksista selvitään. Periksi ei anneta. Aina löytyy jokin tie eteenpäin. Tässä puhuttelee myös se, että kaikki on silti ”korkeammassa kädessä.” Jumala tietää kaiken, hän on mukana, vaikka ei siltä tunnukaan. Jumalan läsnäolo ei riipu tunteista, eikä siitä, että kaikki menisi mallikkaasti. Hän on läsnä ihan sinä tavallisen elämän keskellä.
Joulun aika on vuoden pimeintä aikaa. Meillä ovat lumiset hanget, joskus jopa korkeat nietokset, on pakkaset, on tuimat tuulet. Sellainen on maailmamme joulun aikaan, ehkä muulloinkin. Siihen pimeän ja kylmän keskelle syntyy valo, tulee lämpö, loistaa rakkaus. Hyvyys ja lämpö ovat hoivattavina maailman kylmyyttä ja kovuutta vasten. Kun kastekynttilän ojentaa vanhemmille, he ymmärtävät, että heidän tehtävänsä on pitää liekki palamassa. He varjelevat liekkiä – he suojelevat lasta – pitävät huolta, antavat turvaa ja hoivaa. Myös Jumalan elämää meissä on hoivattava. Se on kuin arka kyyhkynen – niin helposti se lennähtää pois.
Me pidämme yllä tulta, me kohennamme hiillosta, jotta lämpö säilyisi. Rakkautta hoivataan eteenpäin sukupolvesta toiseen. Jeesuskin syntyi tähän sukupolvien ketjuun. Hän tuli apua tarvitsevaksi – hän, joka itse antaa elämän kaikille. Hän sai kokea Marian äidinrakkauden ja Joosefin isällisen huolenpidon. Sen kautta hän kasvoi ihmiseksi. Sai rakkautta ja oppi rakastamaan. Lämpöä ja rakkautta mekin tarvitsemme – toistemme syliä, helliä sanoja ja kosketusta.
Jumala tuli ihmiseksi. Se antaa arvon meidän olemisellemme. Kun kerran Jumala tuli ihmiseksi, ihmisyyden täytyy olla jotakin hyvin arvokasta. Kun Jumala eli ihmisen elämän, elämällämme täytyy olla suuri merkitys. Elämällään hän myös näytti, mihin kaikkeen elämässämme pystymme, myös sen mikä on elämässä tärkeintä. Meidät on tarkoitettu elämään yhdessä toistemme kanssa – antamaan ja saamaan rakkautta.
Kaikki lähtee sydämestä. Voimme sulkea sydämemme tai avata sen. Joulun kertomus ja Jeesuksen elämä rohkaisee meitä avaamaan sydämemme. Yksi suosituimpia joululauluja on: ”Varpunen jouluaamuna.” Siinä on juuri tämä sydämen avaamisen näkökulma – kohtaamme Jeesuksen kaikissa luoduissa. Kun palvelemme heitä, palvelemme itseään Jumalaa. Kristittyinä haluamme avata sydämemme. Haluamme antaa Jumalan rakkauden mennä eteenpäin. Suljettu sydän käpertyy itseensä, suljettu sydän ei näe suurta merkitystä, ei osaa antaa rakkautta. Sydän ei kuitenkaan aukea väkisin, ei vaatimalla tai painostamalla, ei uhkailemalla eikä lahjomalla. Jumalan kosketus saa sydämen avautumaan. Niin kuin valo ja lämpö saa kukan kukkimaan, niin myös Jumalan rakkaus saa sydämen avautumaan.
Elämässä on hetkiä, jolloin voi kokea Jumalan kosketuksen. Se voi tapahtua kirkossa, mutta usein se tapahtuu jossakin aivan muualla. Ihan vain yhtäkkiä saatat tuntea, että sinut ympäröi suuri rakkaus. Että sinut tunnetaan, että sinun elämälläsi on merkitys. Paimenet kohtaavat Jumalan kirkkauden työnsä keskellä. Siitä kosketettuina he tulevat katsomaan lasta. Herran enkeli saa heidät liikkeelle. Se on kuin ketjureaktio. Paimenet vahvistavat nuorta paria sanoillaan, ja ennen kaikkea Mariaa, joka tallettaa kaiken sydämeensä. Ollaan sittenkin Jumalan suunnitelmissa, ihan siinä tavallisten kommellusten keskellä.
Voit kokea Jumalan kosketuksen elokuvan kohtauksessa tai kirjaa lukiessasi. Et vain voi mitään sille, että silmäsi kostuvat – on vain niin hyvä olla. Koet olevasi Jumalan suunnitelmissa. Olet osa jotakin suurempaa. Olemme kaikki samaa perhettä, niin arvokkaita ja kallisarvoisia juuri sellaisina kuin olemme.
Olet tullut tänne kirkkoon jouluyönä. Saat levähtää ja uskoa, että juuri sinulle on syntynyt Vapahtaja. Ei elämä ole ponnistelua, että pääsisi kerran taivaaseen. Elämä on lahja, ja Jumala rakastaa sinua ilman mitään vaatimuksia tai ehtoja. Ole siis turvallisella mielellä, ja lepää vain kaikessa rauhassa siinä mitä hän on jo tehnyt puolestasi. Olet hänen työtoverinsa. Rakkauden lähettiläs tässä maailmassa.