Jouluyö, Luuk. 2:1-20, Hans-Christian Daniel

Hans-Christian Daniel
Espoonlahti

Tutussa joulunajan pienoisoopperassa pojat laulavat: Synti suuri surkea kun särki taivahan. Nuoret näyttelijät osoittavat maailman menojen mahdottomuutta ja ihmisten avuttomuutta selviytymään omin avuin itse aiheuttamista pulmistaan.
Synti suuri surkea kun särki taivahan. Tänä syksynä tämä pieni lause on osoittautunut profeetallisen oikeutuksensa. Neljä lentokonetta täynnä matkustajia ohjattiin varmaan tuhoon aiheuttaen tuhansien kuoleman. Ja miksi näin tehtiin? Muka hyvän ja armahtavan jumalan nimissä ja muka paratiisiin pääsemiseksi. Väärää käännetään oikeaksi ja pahuudelle annetaan uskonnollisen hyvän saavuttavia ulottuvuuksia.
Toinen runoilija luonnehtii ihmisen oloa toteamalla: Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain. Hän valittaa ihmisen mielen ja sielun vankeutta synnin alhaisuudessa. Joulu joutuu luonnon lain vääjäämättömyydellä, niin kuin joka vuonna, ulkonainen joulu, joka näkyy siitä, että kalenterissa lukee joulukuun 24. pv. Mutta tämä ei pääse sisälliseksi ihmisrintaan, kun ihmissuhteemme kärsivät, kun synti sulkee sielun häkin ja vääristää myös uskonnollisen hyvän.
Tiernapojan osoittavat tämän maailman menon laulamalla sydäntä koputtavalla rytmillä: Synti suuri surkea kun särki taivahan. Maailma ja taivas menee rikki. Ihmisen pahuus ei hajota ainoastaan maailmaa, vaan myös taivaan eli uskonnon ja sielun pelastuksen. Viisaat pojat tarttuvat klassiseen tragedian keinoon, kun kääntyvät katsomaan, mitä vastakohdaksi ylhäältä käsin tapahtuu, kun täällä alhaalla kaikki näyttää mahdottoman synkältä: vaan täytyi alas astua jo Herran Jumalan.
Pojat osoittavat jouluyön tapahtumia todeten, että itse Herra Jumala astui alas ja tuli ihmiseksi. Niin mahdottomaksi on mennyt, ettei ole enää muuta keinoa: täytyy, on pakko. Kun meillä itsellämme kaikki särkyy ja hajoaa käsiin, jää vain ja ainoastaan yksi pelastus. Ja tämä pelastus on viattomasti eläimen ruoka-astiassa makaava lapsi, ihmiseksi tullut Jumala, lihaksi tullut Sana: Teille on syntynyt Vapahtaja. Tämän piltin hartioilla se herruus lepäilevi. Hän kantaa sen maailman synnin, sen synnin suuren surkean kun särki taivahan. Hän pienillä ja viattomilla käsillään voi avata sen häkin, joka sulkee sirkuttajamme. Kun Kristus pääsee avaamaan, se vangittu sirkuttaja rupeaa laulamaan kotimaan sointuja muukalaisuuden kaipuussa elävälle.
Joulu tulee tänäkin vuonna, ja tämäkin suuren synnin surkea vuosi osoittautuu armon vuodeksi, kun Jumalan kirkkaus valaisee yöllisen pimeyden ja julistaa jouluna maailman rauhaa, joka lepää Jumalan mielisuosiossa. Suloinen on tämä evankeliumi, tämä suuri lahja koko ihmiskunnalle. Emme voi hankkia Jumalan mielensuosiota, ei pommin, ei pahoilla eikä hyvillä teoillamme. Mutta alas astunut Herra Jumala lahjoittaa juuri meille syntiin langenneille ihmisille mielisuosionsa ja rauhansa. Kristuksen seimi on rauhan tyyssija myös sinun elämäsi kamppailuun, rauhan kaipuun, joulun odotukseen.
On lapsi syntynyt meille, ja Poika annettu on. Hänestä elämän löysin, Jumalan suosion. Suokoon Kolmiyhteinen Jumala meille jouluiloa ja joulurauhaa elämää kantavaksi voimaksi.
Nikean uskontunnustus.