Hyvät ystävät
Olemme kuulleet juuri Raamatun kaikkein tunnetuimman kohdan, missä keisari Augustus käskyllään saa Joosefin ja Marian lähtemään vaikeakulkuiselle matkalle Betlehemiin. Olemme kuulleet kertomuksen jokaisena jouluna kenties useammankin kerran. Mitä me oikeastaan ymmärryksellämme jouluevankeliumien sanoista? Ovatko ne vain kuin runollista helinää? Sijoitummeko itse kuulemaamme tapahtumaan?
Mitä tästä kaikesta on iloa meille tänään? Toivon tänä yönä voivani herättää henkiin tuon evankeliumin tuhansien vuosien takaa – edes jotakin siitä. Teen yksinkertaisen kysymyksen. Mitäpä jos Jeesus olisikin syntynyt Suomessa? Ollessani viikko sitten Porin Isomäessä katsomassa harrastaja teatterin joulukuvaelmaa mieleeni tuli ajatus. Jospa joulukuvaelma sijoitettaisiin ei vain suomalaiseen maisemaan vaan myös suomalaiseen todellisuuteen: esimerkiksi Kainuun korpeen Kalle Päätalon lapsuuden maisemiin. Tällainen kuvaelma voitaisiin esittää vaikkapa Köyliön Tuiskulassa, koska heillä on siellä hieno kesäteatteri ja sen lavastukset sopisivat mainiosti aiheeseen.
Tällaisessa tapauksessa tarina olisi monin paikoin toisenlainen kuin se, jonka tunnemme Luukkaan evankeliumista. Mutta toivon, että kuitenkin, että lähdet matkalle viime vuosisadan alun vaatimattomiin oloihin.
Köyhä piika ja renki ajetaan ulos talosta laittoman raskauden tähden. He astelevat ryysyissään ulos pakkaseen ja jossakin syrjäisessä heinäladossa syntyy lapsi. Paimenia ei ole talvella vartioimassa lammaslaumaa, mutta lähimmässä savottapirtissä metsien miehet pelikorttiensa äärestä havahtuvat outoon valoilmiöön. Ja sen seurauksena lähtevät lasta katsomaan.
Tai – voisimmeko olla kuvittelussamme vielä rohkeampia? Miksi emme sijoittaisi koko tapahtumaa nykyaikaan ja tänne Harjavaltaan. Mitä jos Jeesus syntyisi tänä yönä Harjavallassa? Missä hän syntyisi täällä ja minkälaisiin oloihin? Kenelle enkelit ilmestyisivät?
Luukkaan evankeliumissa ’heillä ei ollut tilaa majapaikassa’, mutta täällä heillä varmaan olisi jokin asunto. Ehkä he asuisivat vuokralla jossakin taajaman kerrostalossa. Et tuntisi heitä, sillä he ovat vasta paikkakunnalle muuttaneet. He olisivat kenties vailla työtä tai koulut olisi vielä kesken – paremminkin keskeytyneet. Tuntuu, että Joosef ja Maria tänään olisivat liian nuoria aikuisten maailmaan – ehkä 17-vuotiaita. Joosef olisi halunnut lähteä uutta elämäntilannettaan pakoon. Sukulaiset saivat hänet kuitenkin kantamaan vastuunsa. Viikko sitten he vielä kantoivat kirpputorilta viimeisiä tavaroita ensimmäiseen yhteiseen asuntoonsa. Se ei tunnu vielä kodilta.
Maria edellisen tyttöystävä olisi nuori nainen, mutta tuskin kuitenkaan neitsyt. Vaikka lapsi olisikin siinnyt Pyhästä Hengestä, Maria päättelisi tulleensa raskaaksi poikaystävälleen.
Molemmat olisivat vakavia ja kalvenneita nuoruuden päättymisestä johtuen.
Samaan aikaan enkelit ilmestyisivät niille, jotka valvovat silloin kun muut nukkuvat. Yksi enkeli ilmestyy kaupan siivoojille, jotka myynnin loputtua siistivät marketin tuhansien askelten jälkiä. Toinen enkeli ilmestyisi Satakunnan Kansan jakajalle, joka arasti koputtaa kerrostalon ovea, minne lapsi on kotiin syntynyt ennen kuin ehdittiin sairaalaan. Harjavallan sairaalassa ilmestyi yksi enkeli osaston hoitajalle ja potilaille. Yksinhuoltajaäidille ja pätkätyöläiselle, jolla työpaikan menettämisen pelossa ei ole varaa kieltäytyä aattoyön vuorosta. Kenties vielä yksinäisyydessä kuolevalle vanhukselle ilmestyy rauhan sanoman enkeli. Tai sinulle tässä kirkossa. Kaikki saisivat enkeliltä viestin lapsesta. Kaikki miettisivät kuinka toimia tuon viestin johdosta.
Olennaista tässä kaikessa ei ole miettiä suurta joukkoa yksityiskohtia heidän elämästään, vaan miettiä, mitä nyt tarkoittaa enkelien viesti: teille on syntynyt vapahtaja. Mitä tarkoittaa sanat Teille on syntynyt Vapahtaja, kun sitä ei sanota vain kaukana Betlehemissä kauan sitten paimenille, vaan tänään sinulle – sinun kuultesi.
Se mitä evankeliumeissa kuvattiin, on kerran tapahtunut historiassa kaksi tuhatta vuotta sitten. Jeesus syntyi. Jumalan Poika otti ihmisen muodon.
Mutta se mitä siellä tapahtui ei jäänyt vain Palestiinan alueelle. Siitä on tullut myös meidän historiaamme. Siitä on tullut osa meidän arkeamme ja juhlaamme.
Jumalallinen todellisuus koskettaa aikaamme, se on murtautunut meidän elämäämme. Iso ratas meidän elämässämme asettuu kohdalleen.
Tuo elämän iso ratas on niin juuttunut paikoilleen tai joutunut pois sijoiltaan, että siihen ei enää ihmiskäsi pysty. Kokemuksesta olet oppinut, että ne rajat joiden sisälle elämä piirtyy, muodostavat lopuolta vankila. Kierrät kehää ja joka kierroksella epätoivo syvenee, jos muutosta ei ilmaannu.
Joulun sanoma tuo viestin tämän taian murtumisesta: teille on syntynyt Vapahtaja.
Jumalan Poika on syntynyt ihmiseksi, jotta sinä pääsisit Jumalan lapsen asemaan. Jotta epätoivon meri jakaantuisi kahtia edessäsi ja kyyneleesi vaihtuisivat ilon kyyneliin. Pelastus on saapuut, valo näkyy jo.
Jumala on katsonut puoleesi. Hän ei ole unohtanut sinua. Pelastajan käsi on tarttunut sinuun. Tänään se on pienen lapsen käsi seimessä. Se on Jumalan oma käsi – se ulottuu sydämeesi ja sieluusi asti.
Kristus syntyy. Kiittäkää!. Kristus syntyy kiittäkäämme Jumalaamme ja vapahtajaamme.
Nousemme tunnustamaan uskomme