VUODEN KIERRON RAJALLA
Juhannuksena olemme vuoden kierrossa kuin rajalla: valon ja pimeän, kuluneen ja jäljellä olevan vuoden, kesän heräämisen ja syksyyn kypsymisen rajalla.
Rajalla oleminen on herkkä asia. Jumalanpalveluksessa tulemme aina myös uskon ja epäuskon rajalle.
Juhannuksen profetia näkyy myös alttarilla herkällä tavalla. Alttarin leikkokukat ovat kauneimmassa kukinnossaan, mutta me tiedämme niiden lakastumisen jo alkaneen. Ollaan jälleen rajalla:
Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka!
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset.
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.
Huomaamme, että kaikki näkyvä; kukkiva luonto, lintujen laulu ja kaikki ihmisen aikaansaama on lopulta katoavaa. Mutta Jumalan sana, joka on näkymätön, tulee näkyväksi ja pysyväksi, koska se luo jatkuvasti uutta elämää.
Sana saa aikaan sen, mitä se lupaa!
Rukoushymni: VK 547
Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa.
Juhannuksen päähenkilö on Johannes Kastaja. Hänen elämänsä osui aikakausien rajakohtaan. Hän edusti Israelin ikivanhaa profeettaperinnettä. Samalla hänen toimintansa viittasi edessä olevaan uuteen aikakauteen. Hän oli valmistamassa kuulijoitaan Jumalan valtakunnan tuloon. Hän oli tien raivaaja. Iäti pysyvää oli tulossa ihmisten katoavaisuuden keskelle. Jumalan iankaikkinen Sana oli tuleva ihmiseksi Nasaretin Jeesuksessa.
Vanhan Testamentin profeetan sana kaikui kuin uudelleen Johanneksen julistuksessa:
Ääni huutaa: – Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot! Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.
Johannes Kastajan tienraivausurakka oli raskas. Kutsumus ajoi hänet yksinäisyyteen, autiomaahan – vastapäätä jopa omia maanmiehiään. Hänen toimintansa kohtasi vallanpitäjien ennakkoluulot. Kutsumus vei hänet lopulta vankilaan ja kuolemaan syyttömänä. Hän ennakoi Jeesuksen toimintaa, mutta väistyi itse. Hän ei vielä ollut se, jota hartaasti odotettiin. Erämaan Johannes esitteli Jeesuksen kansanjoukoille sanoen: ”Katso: Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”
Johannes Kastaja oli kaikkien hänen jälkeensä tulevien sukupolvien tienraivaajien esikuva.
Tien raivaaminen – hengellisen elämän yhtenä keskeisenä käsitteenä – tarkoittaa sitä, että raivataan tilaa jollekin sellaiselle, josta itse et ehkä pääse täysin nauttimaan, mutta jälkipolvien elämässä näet työsi kantavan hedelmää. Tai jos et itse pääse näkemään, sinun jälkeesi tulevat näkevät. Tien raivaaja valmistaa parempaa elämän kulkutietä toisille. Itse saattaa jäädä vähemmälle kuin he, jotka valmiiksi raivattua tietä lopulta kulkevat.
Näyttää kuin joihinkin sukuihin ja perheisiin olisi tihentynyt sukupolvia jatkunut rukouksen ja Jumalan etsimisen siunaus. Vanhempien ja esivanhempien rukousten vaikutus yltää nykyheteen asti.
Löydämme virsistä sanoja niitä vailla olevien rukoussanoiksi.
Rukoushymni: VK 547
Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa.
Siniristilippu hulmuaa salossa vapaan isänmaan symbolina. Rajoilla on myös taisteltu, jotta meillä olisi paremmin. Suomen jälleenrakentamisen sukupolvi jatkoi tieraivaajien työtä. Meitä ennen eläneet ovat raivanneet tietä sille turvallisuudelle, josta me saamme nauttia. Nyt on meidän aikamme liittyä tuohon sukupolvien ketjuun: ristiä kätemme ja pyytää, että Jumala katsoisi läheisiämme meitä – armahtaen ja siunaten.
Juhannuksen profetiassa kaikuu Jumalan sanan lakastumaton viesti:
Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.
Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.
Lohduttakaa… puhukaa lempeästi… kertokaa, että syyllisyys on sovitettu!
Tämä on juhannuksen evankeliumin hyvä uutinen!
Lohduttakaa…
Usein ei tarvita edes sanoja. Riittää kuunteleminen. Kuunnellessasi toista, et voi tehdä hänelle mitään pahaa!
Puhukaa lempeästi…
Se kuinka puhumme toisillemme vaikuttaa yhteiselämäämme ratkaisevasti. Avoin ja reilu vuorovaikutus toinen toistemme kanssa johtaa meitä hyvään yhteiselämään.
Kertokaa, että syyllisyys on sovitettu!
Jumalanpalveluselämän syvin viesti on tämä. Kristus on sovittanut meidät Jumalan kanssa. Tämän armon vastaanottaminen tekee mahdolliseksi sovinnon myös toinen toistemme kanssa.
”Anteeksiantaminen ei muuta menneitä, mutta se avartaa meidän tulevaisuutemme!”
Rukoushymni: VK 547
Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa.