Juhannuspäivä, Lk. 1: 57-66, Hans-Christian Daniel

Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!
Nyt on meillä katto korkealla ja sininen taivas sen yllä. Taivaan alle pingottuu maamme kaunis siniristilippu juhlistamassa ja muistuttamassa hyvyyttä Jumalan, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta. Taivas on katon yllä. Mutta voidaan sanoa, että taivas on myös tämän katon alla.
Tänään kesäisessä luonnossa voimme aavistaa Jumalan ottavan meitä syliinsä ja ravitsevan meitä omalla Luojan olemuksellaan. Meillä on aikaa, on lepoa, on rauhaa, on ravintoa, on kesän lämpöä. Sydän tulee kiitolliseksi. Ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on. Juuri tässä pienessä suvivirren säkeessä esiintyy Johanneksen nimi kaksikin kertaa: Johannes, Juhani, Jussi, Jukka, Juha, Juho, Juhana, Janne, Jani tai kansainvällisesti Giovanni, Juan, Jean, John, Jan, Jens, Iwan, Jánoš ja jopa oma ensimmäinen etunimeni Hans, sekä sen suomalaiset kaimat Hannu tai Hannes. Kaikki nämä 20 nimeä sisältyvät samaan pieneen säkeeseen ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on. Nimi Johannes ei esiinny Vanhassa testamentissa. Se tulee hepreasta ja merkitsee ”Herra Jumala antaa armon”, eli ”Jahve on armollinen”, siis myöskin sitä, että ”armon Herra” ”on laupias”. Tähän nimeen ja kaikkiin sen erilaisiin muotoihin sisältyy Jumalan olemus, hänen uusi ohjelmajulistuksensa maailmalle: Herra on armollinen.
Uuden testamentin otsikoksi voitaisiin laittaa Johanneksen nimen sanoma ”Jumala on sinulle armollinen”. Jumala kumartuu ottamaan lastansa syliinsä. Jumala tulee maailmaan, lähestyy meitä, kun hän antaa Poikansa Vapahtajaksi.
Johannes on uuden liiton eli Uuden testamentin tienraivaaja. Hän on se huutavan ääni raivatkaa tie Herralle (Lk 3:4). Hän kehottaa parannukseen eli kääntymään Jumalan puoleen, sillä Jumala antaa armon. Johanneksen tie maailmaan on kummallista mykkäkoulua. Viimeinen ja suurin profeetta (vrt Lk 7:28), josta sanotaan, että huutavan ääni kuuluu (Jes 40:3), saatetaan maailmaan hänen isänsä tullessaan mykäksi. Tämä seikka on osoituksena siitä, että Jumalan toimintaa kätkeytyy vastakohtaansa eli ristin alle.
”Herra antaa armon” on Johanneksen nimen merkitys. Hänen vanhemmilleen Sakariaalle ja Elisabetille jo hänen syntymisensä oli armon osoitus, sillä he olivat jo vanhoja mutta silti lapsettomia. Heistä sanotaan varta vasten (Lk 1:6): He olivat kumpikin Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan. Heille ei kuitenkaan annettu lasta tästä hyvästä, vaan Jumala halusi osoittaa heille ihmeellisen armonsa: Herra on armollinen, Johannes.
Johanneksen päivä, juhannus, on keskellä kesää, kuusi kuukautta ennen joulua. Johannes syntyi kuusi kuukautta ennen Jeesusta (Lk 1:36); tänään vietämme siis Johanneksen syntymäpäiväjuhlaa. Kesä on parhaimmillaan ja yötön on yö. Tästä lähtien päivät lyhenevät kohti joulua, ja niiden lyheneminen muistuttaa Johanneksen tärkeimmästä ja jaloimmasta virasta viitata Jeesukseen: Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi, sanoi Johannes Jeesukseen nähden (Joh 3:30). Jeesukseen hän osoittaa ja käskee Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. (Joh 1:29).
Taivas kaartuu yllämme korkealla. Taivas on myös tämän katon alla, sillä Jumalan pyhä Sana on armon sana, joka rakentaa meitä Jumalan kirkoksi maailmalle ja maailmaan. Aamen.