Rakkaat kristityt
Elämään mahtuu monenlaisia murrosaikoja. Sellaisia aikoja, jolloin jotain oleellisesti muuttuu – muutos voi olla luonteeltaan ulkonainen – kenen tahansa havaittavissa. Tai muutos voi olla sisäinen – jotain tapahtuu tavassani kokea ja ymmärtää elämää ja maailmaa tai itseäni. Tällaisia muutosvaiheita itse kukin pystyy todennäköisesti omasta elämästään tavoittamaan.
Osa muutoksista liittyy normaaliin elämänkaareen: syntymä, kouluunlähtö, murrosikä, kotoalähtö, työelämään siirtyminen, perheen perustaminen, työpaikkojen vaihdokset, eläköityminen, sairastuminen, kuolema… elämään mahtuu yleensä monenlaisia vaiheita, milloin missäkin järjestyksessä. Ja aina elämä näyttää vähän erilaiselta. Muutos on kirjoitettu elämään sisälle.
Mutta asia ei ole näin vain ulkoisesti. Myös mielen ja ymmärryksen taholla tapahtuu muutoksia. Kasvaminen edellyttää niitä. Pienenä ollaan hyvin sidottuja vanhempiin – erityisesti yleensä äitiin, myöhemmin otetaan etäisyyttä – ja oman aikuisuuden myötä läheisyys ja etäisyys parhaimmillaan löytävät jonkinlaisen tasapainon. Elämä ei ole aina samanlaista. Ei voi olla – eikä tarvitse olla.
Tällä mitä puhun voi olla hyvin vähän tekemistä juhannuksen kanssa. Tietenkin sellaisen liitoksen voisi halutessaan löytää – että usein kesä on lapsen ja nuoren elämässä kasvun ja muutoksen aikaa. Kesästä usein löytyy ne sellaiset elämän väljyyden hetket, jolloin muutos on mahdollista. Työn ja opiskelun paineen alla muutosta tapahtuu hyvin vähän mielen alueella. Silloin, kun tulee tilaa – jotain uutta voi seurata.
Tänään ei kuitenkaan tämä ole ensisijaisesti mielessäni. Mielessäni on Johannes Kastaja – jonka juhla juhannus kirkollisesti on. Johannes luo tilan sille henkiselle ja hengelliselle muutokselle, jonka Jeesus hänen jälkeensä toi.
Moni Raamatun lukija on Raamatun äärellä usein hämmennyksissä, vähän niin kuin kasvava nuori elämänsä vaiheiden vaihtuessa. Raamatun äärellä ollaan hämmennyksissä, koska jos sitä lukee kuin tasapaksua –kerralla kirjoitettua – teosta – ikään kuin kaikilta osiltaan samalla painotuksella – joutuu mahdottomuuden eteen. Sanat voivat olla keskenään ristiriitaisia. Vanhan testamentin opetukset ja Jeesuksen opetukset eivät kulje samaan tahtiin. Raamatun alkulehdiltä kohti Uuden testamentin ydintä käydään läpi iso kehityskaari. Aivan samalla tavalla kuin syntymästä aikuisuuteen käydään läpi kasvuin monia vaiheita. Jumala tekee tahtoaan tiettäväksi vähitellen. Sen mukaan kuin vastaanottajilla on siihen kykyä ja ymmärrystä. Tie pienen paimentolaisheimon jumalakäsityksestä on pitkä siihen, mitä Jeesus opettaa Jumalasta kaikkien rakastavana Isänä.
Raamatun sisällä ikään kuin kulkee ne samat kehityskulut – jotka me myös uskonnolliset yksilöinä koemme vuosien vieriessä ja kasvaessamme uskovina. Näköalat eivät suinkaan kapene – vaan useimmiten avartuvat.
Mikä oli Johanneksen paikka. Millaisen vastauksen Sakarias sai tuohon monen isän ja äidin kysymykseen: ”Mitähän tästä lapsesta tulee?”
Johanneksesta tuli pysäyttäjä. Hänen kutsumuksensa oli olla tienraivaaja. Hänen saarnansa oli selvä: ”Tehkää parannus: taivasten valtakunta on tullut lähelle!” Ja lopulta: ”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Jokaisessa messussa me yhä muistamme ennen ehtoollista tätä Johannes Kastajan sanaa. Johannes pysäytti aikalaisensa vahvalla viestillään muutoksesta: ajat muuttuvat, pelastaja on tullut.
Niin kuin meillä ihmisinä, yksilöinä, on elämässämme muutoksen ja murroksen aikoja – niin on ollut myös ihmiskunnalla murroksen aikoja – ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Apostoli Paavali ilmaisi tämän asian näin Galatalaiskirjeessä: ”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta. (Gal.4:4-7)
Tuota aikojen taitetta Johannes kutsumuksellaan ennakoi.