Evankeliumin myötä pääsemme mukaan iloiseen sukujuhlaan. Elisabet synnytti pojan, ja niin Elisabetista ja Sakarjasta tuli vihdoin onnelliset vanhemmat.Kahdeksantena päivänä oli lapsen ympärileikkauksen aika, ja sukulaiset ja naapurit tulivat heidän luokseen. Ympärileikkauksen yhteydessä annettiin lapselle nimi, joka tavan mukaan tuli suvusta niin kuin monesti nykyäänkin. Vanhemmilla oli kuitenkinantaa lapselle nimi, jonka Jumala oli heille ilmoittanut. Sakarias merkitsi Jumala muistaa, mutta nimi Johannes lupaa Jumalasta vielä enemmän: Jumala on armollinen.
Tästä nimestä Johannes meidän juhannus -sanammekin sitten tulee.
Raamatun mukaan Jumala antaa varsin suuren merkityksen sukulaissuhteille. Ja sanoohan vanha sanontakin: Veri on vettä sakeampaa. Raamatussa myös kerrotaankonkreettisia tilanteita, miten välirikot sukulaisten välillä saavat aikaan paljon mielipahaa ja kärsimystä. Sukulaisuussiteet ovat siis tärkeitä ja niitä meidän tulee hoitaa ja vaalia.
Jumala myös lupaa siunata sukuja. Hän haluaa yhdistää sukulaisia ja pelastaa kokonaisia sukuja. Esim. Kuningas Daavid (2. Sam. 7:29) pyytää: Suvaitse nyt siunata palvelijasi sukua….sillä sinä olet sen luvannut ja sinun palvelijasi suku on oleva siunattu sinun siunauksellasi iankaikkisesti.
Pyydä sinäkin Jumalan siunausta sukulaisillesi. Rukoile sukusi ja sukulaistesi puolesta. Se on Jumalan tahto, ja siihen liittyy myös hänen lupauksensa. Usein juuri sukulaisille voi olla vaikeinta puhua Jumalasta, mutta aina voit puhua heistä Jumalalle ja rukoilla että olet valmis ja kyvykäs rakkaudella vastaamaan, kun joskus tulee sellainen tilanne, että he sinulta kysyvät. Sukulaissuhteita ei tule rikkoa hengellisten asioiden väkisin tuputtamisella, vaan tulee odottaa sitä aikaa että he tahtovat kuulla.
Kesäaikana meillä Suomessa taitaa olla enemmän juhlia ja tapaamisia sukulaisten ja ystävien kesken kuin muina aikoina johtuen paremmista säistä ja lomista. Itsekin vietin lapsuuden ja nuoruuden juhannukset lähes poikkeuksetta sukulaisten kanssa toisessa mummulassani Uurasilla.
Juhannukseen liittyykin erilaisia perinteitä. Esim. Loimaan Kaupunginkirkolla on vuosia ollut aaton lipunnostohartaus. Kanta-Loimaan kirkossa oli juhannuksena konfirmaatiomessu aina 2000-luvun alkupuolelle saakka. Tästä kuin muistutuksena juhannussunnuntaina onkin Kanta-Loimaan kirkossa melkein joka vuosi 50 tai 60vuotta sitten ripille päässeiden kokoontuminen. Etenkin vanhaan aikaan pidettiin juhannuksena häitä, joita joskus vieläkin on.
Edelleen juhannuksena ihmisiä kokoontuu yhteen, maalle, mökeille, tapahtumiin, urheilukilpailuihin,
70 vuotta sitten juhannusta vietettiin pelon-ja huolensekaisissa tunnelmissa.Jatkosodan Neuvostoliiton suurhyökkäyksen vaihe oli käynnistynyt 9.6. Juhannuksen alla 20.6. 1944 menetettiin Viipuri, ja muutamien päivien päästä siitä alkoi taistelu Talissa.
Tuona kesänä saadut uskomattomat torjuntavoitot ovat pohjana ja perustana sille, että tänäkin juhannuksena 2014 voimme nostaa siniristilippumme salkoon ja viettää myös Suomen lipun päivää. Mutta hintana tälle oli, että joka sukuun tuli murheellisia uutisia: Teidän perheenne ja sukunne on antanut kalleimman uhrin isänmaan hyväksi; monissa suvuissa useita uhreja. Erityisen murheellinen päivä oli ollut 10.6, jolloinsuomalaisia kaatui peräti 798..
Me suomalaiset voimmekin ymmärtää, miltä niistä ihmisistä tuntuu, jotka tänä juhannuksena joutuvat elämään sodan ja levottomuuksien keskellä eri puolilla maailmaa.
Kun mietin sitä, kuinka ihmiset kokoontuvat juhannuksena yhteen, minulle tuli mieleen eräs evankeliumin kohta:
Nähdessään kansanjoukot Jeesuksen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.(Matt. 9)
Mitä Jeesus ajattelee tänä juhannuksena katsoessaan meitä suomalaisia, kun olemme kokoontuneet eri paikkoihin erilaisella joukolla, yksin tai yhdessä? Ja näin jalkapallon mm-kisojen aikaan on myös pakko kysyä: Mitä hän ajattelee katsoessaan kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka ovat kokoontuneet eri puolille Brasiliaa viettämääntätä upeaa urheilujuhlaa? Jalkapallokatsomoihin Brasiliassa mahtuu vähimmilläänkin yli 40 000 ihmistä eli todellakin silloin on kyse suurista kansanjoukoista.
Mitä Jeesus siis ajattelee katsoessaan meitä?
Jeesus tuntee pohjatonta, syvää, pyyteetöntä rakkautta. Tämä on ihan varma. Mistä sen tietää?
Rakkautensa hän on todistanut ja osoittanut tavalla, josta ei jää epäselvyyttä.. Se rakkaus ole vain hempeä tunne, vaan Jeesus osoitti sen teoillaan,; koko elämällään.Kaiken minkä Jeesus teki, hän teki rakkaudesta. Jeesus antoi itsensä, koska rakasti niin paljon meitä. Pelastus. syntien anteeksiantamus ja ikuinen elämä on valmis vastaanotettavaksi uskon kautta.
Kun Jeesus katsoo meitä, hän katsoo meitä myös ymmärtäen täysin ihmiselämän vaivat ja ilot. Jeesuksesta sanotaan että koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän voi kiusattuja auttaa (Heb. 2, 4). Jeesus eli kyllä puhtaasti ja synnittömästi, muttakoska hän oli aivan todellinen ihminen hän on iloinnut asioista, joista mekin ja häntä on vaivannut asiat, jotka meitäkin voi vaivata.
Ajatellaan hetki Jeesuksen inhimillistä puolta. Voisin hyvin kuvitella – sallittakoon tämä esimerkki- Jeesuksen jalkapallokatsomoonkin. Vähän taustalle kyllä ja puolueettomana, mutta kyllä hän, joka on ihmistä ollut luomassa, antanut taidon ja lahjakkuuden, varmasti iloitsee rehdistä pelistä ja hienoista maaleista. Kyllä hän, joka on luomassa tätä maailmaa, nauttisi kanssamme Suomen suvesta. Hän nauttisi senvaloisista illoista ja yöttömästä yöstä, jotka muuten on todella harvinainen poikkeus maailmassa; lämpimissäkin etelän maissa illat ja yöt ovat pimeitä.
Jeesus myös saattaisi pitää juhannuksenvieton ideasta; hänkin piti hyvästä ruuasta ja ystävien seurasta, siksihän hän kävi Martan ja Marian ja Lasaruksen kodissa.
Entä, kuinka on, katsoessaan meitä ihmisiä, näkeekö hän ihmisiä, jotka ovat vailla paimenta, niin kuin tuossa evankeliumin kohdassa kerrotaan? Näkeekö hän ihmisiä joilla ei ole oikein elämän suunta ja tarkoitus selvillä? Ja joutuuko hän siksi samalla suremaan puolestamme?
Vai näkeekö hän ihmisiä, jotka ovat sanoneet hänelle: minä tahdon olla sinun omasi.
Jeesus tahtoisi niin olla meidän kaikkien paimen. Ja älä pelkää sinä et huku laumaan,et katoa Jeesukselta siihen kansanjoukkoon.. Ei, vaan jos sinä puutut, Jeesus jättää netoiset, sen suuren joukon, ja lähtee sinua etsimään.
Luin hiljattain lehtijutun eräästä pappismiehestä, joka vaihtoi työnsä lampurin työhön. Kyllä, aivan oikein, papista tuli lammastenhoitaja, kun hän otti kotitilansa haltuun. . Kerran kun hänelle tuli vieraita, niin hän sanoi, varmaan vähän kurillaankin, että katsotaanpa kuka nyt, kuka on se hyvä paimen. He menivät lammasaitauksen luo ja lammastenhoitaja kehotti vieraitaan huutamaan ja kutsumaan lampaita. Näin he tekivät, mutta lampaat lähtivät kauemmas. Hän teki sitten itsesamoin ja lampaat vastasivat ja tulivat hänen luokseen.
Jeesus sanoo: minun lampaani kuulevat minun ääneni ja seuraavat minua, mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat koska eivät tunne vieraan ääntä (Joh. 10).
Kuulemmeko Jeesuksen äänen? Kuulemmeko hänen äänessään rakkauden ? Hän puhuu meille Sanassaan. Sanan kautta hän puhuu sydämellemme. Niin hän neuvoo meitä. Juhannusjuhla muistuttakoon sinua juuri siitä, että Kristuksen tähden Jumala on armollinen ja rakastava sinuakin kohtaan ja juuri sinua kohtaan! Vietit juhannusta miten vain ja missä vain ja millä mielellä vain, olit yksin tai seurassa, muista yksi asia. Että Jeesus näkee sinut ja hän katsoo sinua suurella rakkaudella ja hellyydellä.