Kiirastorstai, Joh. 13: 1-15, Marita Koivunen

Marita Koivunen
Loimaa

Evankeliumiteksti vie meidät Jeesuksen ja hänen opetuslastensa seuraan, Jeesuksen viimeiselle aterialle. Jeesus tiesi, että aivan pian alkaisi hänen kärsimyksensä aika. Aika täällä maan päällä oli päättymässä. Tiimalasin hiekka alkoi olla valunut loppuun.

Jeesus myös tiesi, mitä Juudaksen mielessä liikkui, paholainen oli jo vietellyt Juudaksen puolelleen. Jeesus tiesi senkin, että opetuslapset eivät ymmärtäneet missä mennään. Heille tämä ilta oli kai yksi ilta muiden joukossa siihen asti kunnes. Niin, siihen asti, kunnes Jeesus tekee jotain tavatonta ja mieleenpainuvaa.

Jeesus pesee opetuslastensa jalat. Aivan. Jeesus. Pesee. Opetuslastensa. Jalat.Voimme hyvin kuvitella, miten ilta saa uuden käänteen, kun Jeesus tulee vesiastian ja liinan kanssa ja aloittaa.

No, onhan jalkojen pesu nyt vähän erikoista ja nöyrä teko toisen hyväksi, myönnämme me. Onhan se. Mutta emme kuitenkaan tajua miten isosta jutusta oli kysymys. Ei ollut kyse mistään siististä jalkahoitola-tyyppisestä käynnistä.

Jeesuksen aikaan tiet olivat hyvin likaisia, koska roskat, likavedet ja muu sellainenheitettiin kadulle. Ja kun kuljettiin avosandaaleissa, jalat todella paitsi pölyyntyivät niin myös oikeasti likaantuivat. Ja jalat oli se vähäpätöisin ruumiinosa. Jalkojen pesu oli vain orjien työtä. Niin halveksittavaa se oli.

Siksi on tosissaan iso asia, että Jeesus Kristus, Vapahtajamme taivaan ja maan luoja, pesi opetuslastensa jalat. Voimme tätä taustaa vasten ymmärtää, miksi Pietari vastusteli. Hän ei voinut suostua siihen, että Jeesus, jota hän ihaili ja rakasti, käyttäytyi kuin orja, asettui häntä alemmas ja pesisi hänen jalkansa.

Omalla tyylillään, ”pietarimaisesti” hän vastustelee, ja sitten taas kohta yhtä lailla yhtä ”pietarimaisesti” pyytää pesemään kädet ja päänkin, ettei vain jäisi Jeesuksen rakkauden ulkopuolelle.

Jalat kuvaavat myös meidän elämäämme ja vaellustamme täällä. Kylvystäkin Jeesus puhuu sanoen, että joka on kylpenyt hän on puhdas. Mitä hän tarkoittaa? Kun turvaamme ensimmäistä kertaa elämässämme Jeesukseen Kristukseen syntiemme sovittajana, silloin siirrymme kuolemasta elämään, pimeydestä valoon ja meistä tulee taivaan kansalaisia, Jumalan lapsia. Me tulemme puhtaaksi, saamme kaikki syntimme anteeksi. Silti, niin kuin jalatkin päivittäin likaantuvat, tarvitsemme joka päivä puhdistusta, minkä saamme kun aina uudelleen pyydämme anteeksiantoa ja elämme näin armosta.

Tuo opetuslapset hämmästyttänyt jalkojen pesu oli kuitenkin vain pieni osa siitä, ja toisaalta vasta alkua sille, miten alas Jeesus oli jo mennyt ja tuli vielä menemään. Se että hän syntyi tänne, kertoi hänen alentumisestaan. Ja se, että hän suostuu häpeälliseen ristinkuolemaan niin Pietarin kuin kaikkien meidän tähden. Jumalan kiroama on se, joka on puuhun ripustettu, sanoo 5 Moos. 21.

Mitä me tähän sanomme? Vastustelemmeko niin kuin Pietari? Herra, ei sinun minun tähteni olisi tarvinnut vaivautua tänne maan päälle tulemaan…ei sinun tarvitse minun tähteni sitä tehdä, tulla kirotuksi, kärsiä, kuolla…, Herra sinäkö peset minun jalkani, Herra sinäkö kuolet minun puolestani?

Ja Jeesus vastaa: ellen minä pese sinua, sinulla ei ole sijaa minun luonani. Ellen minä saa kuolla sinun tähtesi, ei sinulla ole sovitusta Jumalan edessä.

Anna siis Jeesuksen pestä jalkasi. Anna hänen kuolla sinunkin tähtesi. Anna hänen rakastaa sinua.

Toisessa Mooseksen kirjassa on eräs laki orjasta. Orjaksi joutunut heprealainen voi lähteä orjuudesta 7. vuonna oltuaan 6 vuotta orjana. Jos kuitenkin orja oli vaikkapa mennyt naimisiin sinä aikana, eikä halunnutkaan lähteä vaan suostui olemaan orja ainiaan, hän sai jäädä. Silloin isännän piti tehdä naskalilla reikä orjan korvanlehteen merkiksi siitä, että hän oli elinikäinen, vapaaehtoinen orja rakkauden tähden.

Jeesus Kristus tuli taivaasta tänne maan päälle. Hän suostui elämään ihmisenä. Hän suostui kärsimykseen ja kuolemaan lunastaakseen meidät vapaiksi. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Ja ristillä hänet lävistettiin. ”Herra näki hyväksi että hänet lävistettiin, että hänet ruhjottiin. Hän antoi itsensä sovitusuhriksi”(Jes. 53).Hän teki sen, rakkauden tähden.

Hyväksytkö sinä sen, että hän teki tämän sinunkin puolestasi? Sovitus on jo tapahtunut, sitä ei enää kukaan koskaan voi perua, kiitos Jumalalle! Ja Jumala ilmoittaa, että Jeesus teki sen kaikkien puolesta. Jumala ei jätä ketään ulkopuolelle.Jeesus ei taipunut Pietariin pyyntöönkään, koska silloin Pietari olisi tahtomattaan jäänyt ulkopuoliseksi.

Mutta ihminen voi siis kyllä jättää itse itsensä sovituksen ulkopuolelle sanomalla esim. Ei, en minä tarvitse, Jeesus, sovitustasi. En tahdo. Ei sinun, Jeesus, minun puolestani olisi tarvinnut, sillä kyllä minä pärjään omillani.

Annammeko Jeesuksen rakastaa meitä? Jeesus toivoo niin kuulevansa, että sanomme hänelle: Otan vastaan kaiken sen minkä olet puolestani tehnyt, kaiken minkä haluat antaa. Teen niin, koska tarvitsen sinua, Jeesus, koska tiedän, että en pärjää omillani.

Ehtoollispöydässä Jeesus vakuuttaa sinulle: Minun ruumiini; Sinun puolestasi annettu. Minun vereni; sinun puolestasi vuodatettu. Saat ottaa vastaan nämä sanat ja ihmettele niitä, maistele niitä. Kiitä siitä, että Jeesus Kristus on kuoli sinunkin puolestasi, että sinulla olisi elämä.