Kiirastorstai, Joh. 13: 1-15, Mirita Häyrynen

Tämän viikon matkamme Vapahtajan askelissa alkoi Betaniasta Martan, Marian ja Lasaruksen kotoa. Siellä Maria voiteli Jeesuksen jalat valtavan kalliilla tuoksuöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan.
Aiemmin Maria oli istunut kuuntelemassa Jeesusta hänen jalkojen juuressa ja Jeesus sanoi, että Maria on valinnut hyvän osan. Muistamme muitakin, jotka polvillaan pyysivät Herralta apua tai itkivät hänen jalkojaan vasten. Tämä aika on saanut monet polvilleen. Olemme joutuneet nöyrtymään ja näkemään oman pienuutemme. Monella on huoli ja hätä läheisestään. Elämme epätietoisuudessa, emmekä voi enää kuvitella, että itse hallitsemme elämäämme. On aika luopua itseriittoisuudesta ja ottaa vastaan apua. On aika rukoilla Jumalan johdatusta ja varjelusta, on aika etsiä hänen apuaan ja lohdutustaan.
Hyvät ystävät, tänä iltana Kristus polvistuu palvelemaan meitä. Hän kumartuu ja kuuntelee. Hän hoitaa ja puhdistaa. Hän koskettaa meitä armon hengellään. Mietin onkohan apostoli Paavalilla ollut tämä jalkojen pesu mielessään, kun hän kirjoittaa filippiläiskirjeessä. ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti”.
Jalkojen pesu oli orjan tehtävä. Sandaaleissa kulkiessa jalat pölyyntyivät ja likaantuivat. Vapaa ihminen ei alentunut pesemään toisten jalkoja. Se ei näytä käyneen opetuslapsilla mielessäkään ennen kuin Jeesus itse ottaa tämän halpa-arvoisimman tehtävän hoitaakseen. He ovat järkyttyneitä ja häpeissään. On vaikea suostua siihen, että osat menevät päälaelleen – että Mestari ja Herra kumartuu palvelemaan ja puhdistamaan.
Näin kiirastorstaina me erityisesti kaipaamme Herran pyhää ehtoollista. Ajattelin, että tähän iltaan olisi kuulunut Jumalan karitsa hymni ja ehtoollisrukoukset. Ehtoollisen terveeksi tekevä lahja on kuitenkin tässä koronatilanteessa myös terveysriski, vaikka kuinka pienellä porukalla sitä vietettäisiin.
Me papit ja seurakunnan työntekijät jaamme saman kaipauksen armopöytään kuin niin monet seurakuntalaisetkin. Tänä kiirastorstaina meitä on siunattu poikkeusaikaan sopivalla evankeliumilla. Evankelista Johannes ei kerro ehtoollisen asettamisesta, vaikka yhteistä ateriaa vietetäänkin. Jeesus tietää, että yhteinen aika on käymässä vähiin. Hän tietää, että pian on aika saattaa päätökseen työ, jota varten hän on maailmaan tullut. Tuskan ja kuoleman tie on edessä. Tuollaisella hetkellä haluaisi saada tukea läheisiltä ihmisiltä. Kuitenkin Jeesus tietää, että yksi joukosta kavaltaa hänet, yksi kieltää tuntevansa ja kaikki muutkin jättävät hänet pian yksin. Kuitenkin Jeesus haluaa osoittaa uskottomille ystävilleen täydellistä rakkautta loppuun asti. Hän haluaa myös opettaa heitä, jotka kiistelevät kuka on suurin ja kuka saa parhaat paikat Jumalan valtakunnassa. Pian hänen työnsä jää näiden hänen seuraajiensa varaan, kun Jeesus ei enää kulje ihmisenä maan päällä.
Rakkaat kristityt, tänäänkin Kristus on meille sekä lahja että esimerkki. Hän on läsnä Pyhän Hengen kautta ja hän antaa meille itsensä ja koko sovitustyönsä. Ketään ei suljettu Jeesuksen rakkauden teon ulkopuolelle, ei Juudastakaan, eikä Jeesus antanut periksi, vaikka Pietari jyrkästi kielsi Jeesusta: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani.” Mitenkähän sinä suhtaudut palvelevaan ja itsensä alentavaan Vapahtajaan, kun hän kumartuu sinun puoleesi? Ajatella – hän, jolle on annettu kaikki valta, antaa itsensä rakkauden uhriksi. Hän ei odota meiltä vahvuutta ja voittoja, ei uskonsankaruutta, eikä listaa hyvistä teoista. Hän odottaa vain, että nöyrrymme tarvitsemaan häntä. Silloin hän saa meitä rakkaudellaan hoitaa ja puhdistaa sekä valmistaa käyttöönsä.
Stanley Jones on kertonut eräästä sairaanhoitajasta, joka pesi spitaalipotilaiden jalkoja lähetyskentällä Lähi-idässä. Amerikkalainen rikas turisti katseli inhoten miten sairaanhoitaja käsitteli noita märkiviä ja haisevia jäseniä. ”Tuollaista työtä en tekisi miljoonasta dollaristakaan”, hän sanoi. Sairaanhoitaja katsoi turistia lempeästi ja vastasi ”En minäkään.” Sitten hän jatkoi jalkojen pesemistä. Mitkään rahasummat eivät olisi riittäneet hänelle motiiviksi, mutta Jeesuksen rakkaus riitti.
Näinä aikoina meidän käsketään pitää turvaväliä tai huolehtia suojautumisesta, jos tehtävämme on vaikkapa vanhusten ja sairaiden hoitaminen. Kun me suostumme Jeesuksen palveltaviksi, emmekä pidä välimatkaa häneen, niin me saamme tartunnan hänen rakkaudestaan. Hän alkaa vaikuttaa meissä sisältäpäin, koska hän tahtoo levittää rakkautta ja toivoa sekä jatkaa työtään myös meidän kauttamme.
Tänä iltana alttari puetaan mustaan. Yhä lisääntyviä kuolemia ja surua kohti olemme käymässä myös täällä Kiuruvedellä. Mutta kirkon ja kristityn väri ei jää mustaksi. Meitä palvelee hän, jolla on valta kuolemankin yli ja joka ei jäänyt hautaansa. Me saamme rukouksin kantaa kaikki läheisemme hänen hoivaansa. Pyydämme, että hän koskettaisi ja vahvistaisi niin apua tarvitsevia kuin auttajiakin.
Yhä uudelleen ja uudelleen saamme tuoda omat tahramme, hätämme ja puutteemme hänen eteensä, joka on jo kumartunut meidän puoleemme. Kristuksen palveltavina ja hänen armohoidossaan me saamme tartunnan siitä rakkaudesta, josta meidät tunnistetaan hänen ystävikseen ja joka vie meidät kaikki läpi surun ja kuoleman pimeyden