Kiirastorstai 28.3.2013 Luuk. 22:14-22
Ollaan Jerusalemin vanhassakaupungissa, muurien sisäpuolella.
Siellä hurskaiden juutalaisten piti nauttia pääsiäisateria.
Paikan löytäminenkään ei ollut ongelma,
sillä jerusalemilaiset tarjosivat mielellään huoneitaan
juhlijoita varten. Saivathan he siitä pienen korvauksenkin.
Siellä Jeesus nyt oli opetuslastensa kanssa, kun tunnelma
tiivistyi yhdessä pimenevän illan kanssa.
Kaikki tiesivät, ettei tämä ole mikään tavallinen ilta.
Ei edes tavallinen pääsiäisjuhla.
Sitä oli ennakoinut Jeesuksen ratsastaminen aasilla Jerusalemiin,
temppelin puhdistaminen,
Jumalan äänen kuuluminen temppelissä,
jossa Jumala lupasi kirkastaa Jeesuksen nimen.
Vapahtaja oli koko viikon saarnannut temppelissä sitä,
että Hänen piti kärsiä kuolema,
ja että Hän oli todella Suuren Kuninkaan Poika.
Jeesus oli myös puhunut temppelin hävittämisestä ja
jopa maailmanlopusta.
Opetuslapset eivät voineet välttää ajatusta,
että jotakin hyvin suurta tulisi tapahtumaan hyvin pian.
Mutta vielä oli tämä pieni keidashetki Vapahtajan kanssa yläsalissa.
Hetki, jolloin Jeesus jättäisi heille perintönsä,
jota heidän tulisi vaalia siihen saakka, kun Jeesus tulisi takaisin.
Evankeliumissa korostuu se, että ehtoollisen asettaminen
ei tapahtunut mitenkään sattumalta juuri tuolloin.
Luukas kirjoittaa: Kun hetki koitti.
Siis Jumalan määräämä tietty aika.
Hetki, jonka Jumala oli päättänyt jo silloin, kun Hän laati
täydellisen pelastussuunnitelmansa. Nyt oli SEN hetki,
yhteisen aterian hetki. Pysyvän, jatkuvan armonaterian asettamisen hetki.
***
Jeesuksen sanat ovat paljonpuhuvat:
Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän
kanssanne ennen kärsimystäni.
Tai niin kuin muistatte vahvasta käännöksestä:
Minä olen halajamalla halannut syödä …
Sananmukaisesti Jeesus sanoo kreikankielisessä alkutekstissä:
Olen himolla himoinnut …
Eli Jeesus siis innolla, kiivaasti, suurella halulla tahtoi syödä
tämän aterian apostoliensa kanssa.
Miksi?
Koska tämä ateria tulisi olemaan pohja ja perusta kaikelle
tulevalle yhteydelle Jeesuksen ja opetuslasten välillä;
sen jälkeen kun Hän olisi mennyt taivaaseen.
Ehtoollinen PITI asettaa.
Ilman sitä pelastussuunnitelmasta olisi jäänyt puuttumaan
aivan olennainen osa.
Jos ei ehtoollista olisi asetettu, meillä olisi kyllä tietenkin Sana,
Jumalan sana, Raamattu.
Siitä me saisimme lukea, mitä Jeesus teki,
miten Hän kuoli meidän syntiemme edestä ja nousi kuolleista.
Siitä evankeliumista me saamme uskon, pelastavan uskon.
Mutta Jeesus ei halunnut jättää meitä vain Sanan varaan.
Hän halusi, että me saamme aivan kouriintuntuvan merkin ja
vakuutuksen siitä, että evankeliumi on totta;
että minunkin syntini on sovitettu Kristuksen ristillä.
Siihen tarvittiin ehtoollisen asettaminen.
Jeesus tarkoitti, että kaikkien aikojen kaikki kristityt pääsisivät
jatkuvasti osallisiksi Hänen ruumiistaan ja verestään.
Ei vain Hengessä ja vain Sanassa.
Vaan myös ihan kädessä ja suussa tuntuvalla, konkreettisella tavalla.
Juuri tätä on sakramentti, pyhä aine,
joka Sanaan yhdistyneenä välittää meille Jumalan armon ja
anteeksiantamuksen.
Siksi Jeesus tahtoi himolla himoiten syödä oppilaittensa kanssa.
Eikä se koskenut vain tuota hetkeä, kauan sitten Jerusalemissa.
Kyllä Jeesus haluaa sillä samalla innolla ja halulla
olla aterialla myös MEIDÄN kanssamme.
Ajattele tätä!
Ihmiskunnan syntien sovittaja, koko maailman Vapahtaja,
halajamalla halajaa saada SINUT pöytäänsä.
Olla yhdessä SINUN kanssasi aterialla.
Ja yhdessä koko kirkkonsa ja seurakuntansa kanssa.
Me usein ajattelemme asiaa toisin päin.
Mietimme, onko MINULLA halua tulla ehtoollispöytään.
Tunnenko tarvitsevani Kristuksen ruumista ja verta.
Mutta ajattele, että Jeesus odottaa sinua joka pyhä ehtoollispöydässä.
Hän odottaa, ettet sinä koskaan olisi poissa sieltä,
missä Hän tarjoaa tosi ruumiinsa ja tosi verensä syntien
anteeksiantamiseksi.
Hän on juhlien isäntä, joka kutsumalla kutsuu syntisiä pöytäänsä,
saadakseen puhdistaa meidät.
***
Jeesus ilmeisesti käytti sanaleikkiä puhuessaan opetuslapsilleen.
Hän sanoi, että haluaa syödä koko pääsiäisaterian heidän kanssaan
ennen kärsimistään.
Pääsiäinen on kreikaksi paskha ja kärsiä on paskhein.
Näin Jeesus liittää pääsiäisaterian ja oman kärsimisensä toisiinsa.
Uuden liiton pääsiäisateria eli ehtoollinen on suuri sitä,
että me tulemme osallisiksi Kristuksen kärsimyksestä ja
tuon kärsimyksen hedelmistä.
Tässä armon aterialla me saamme KOKO pääsiäisen (touto to paskha),
kuten Jeesus sananmukaisesti sanoo.
Kaikki se, mitä Jeesus pääsiäisenä teki; syntien sovittaminen ja
kuoleman voittaminen, luetaan meidän hyväksemme,
kun me polvistumme vastaanottamaan Hänen ruumiinsa ja verensä.
***
Juutalaisella pääsiäisaterialla jokaisella pöytävieraalla oli
oma viinimalja.
Perheenpää luki sitten ruokarukouksen,
joka pyhitti kaikkien juhlavieraiden maljan sisällön.
Mutta Jeesus teki toisin.
Hän otti vain yhden maljan ja piti sitä käsissään.
Sitten Hän kiitti Jumalaa eli siunasi sen maljan ja sanoi:
Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
Hän pani siis oman maljansa kiertämään.
Ja jokainen joi siitä yhteismaljasta.
– Aivan niin kuin mekin tänään teemme.
Tämä on merkittävä muutos juutalaiseen käytäntöön.
Jeesus tahtoi korostaa sitä, että HÄN antaa juoman.
Meillä ei ole omaa juomaa eikä edes omia maljoja.
Vaan me vain tulemme osallisiksi siitä, mitä HÄN jakaa.
Tämä korostaa hienolla tavalla yhteyttä Kristukseen ja
Hänen maahanvuotaneeseen vereensä.
Veren lähteitä on vain yksi eli Kristuksen kylkihaava.
Ja samoin meillä on vain yksi viini.
Tämä yksi malja korostaa myös veljien ja sisarien välistä yhteyttä.
Me kaikki saamme juoda samasta maljasta, samaa viiniä.
Ja juuri Kristuksen ruumis ja veri yhdistävät meidät toisiimme,
yhdeksi ruumiiksi, joka on seurakunta.
***
Kiirastorstain ateria oli myös apostolien lähettämisen paikka:
Ottakaa tämä ja jakakaa…
Jeesus määräsi siis apostolinsa jatkamaan Kristuksen ruumiin
jakamista sen jälkeen, kun Hän itse on poissa.
Apostoliselle paimenviralle Hän antoi tehtäväksi ehtoollisen
toimittamisen ja jakamisen.
Evankeliumien mukaanhan yläsalissa olivat Jeesuksen kanssa
vain ne 11 kun Juudas oli lähtenyt.
Ja heidän määrättiin tämän sakramentin jakamisen virkaan.
Siksi me tämän päivän papitkaan emme voi muuta kuin
jatkaa tätä apostolista tehtävää. Me olemme apostolien työnjatkajina,
apostolisessa virassa, täyttämässä Kristuksen käskyä.
Jotkut hurskaat uskovaiset ajattelevat,
että Jeesuksen veri RISTILLÄ kyllä sovittaa ihmisen synnit.
Siellä solmittiin liitto ihmisen ja Jumalan välille.
MUTTA ei ehtoollinen ole heidän mielestään mikään syntien
anteeksiantamuksen paikka.
Sehän on vain viiniä ja leipää, jossa muistellaan ristiä ja
uskotaan Kristukseen.
Jos näin ajatellaan, silloin jää huomaamatta tuo asetussanojen
tärkeä lause: Tämä MALJA on uusi liitto minun veressäni.
Tämä hieman hankala lause on suora käännös kreikan kielestä.
Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.
Huomatkaa: MALJA on LIITTO.
Ei niin että ristillä tapahtui liitto.
Ja uskossa toteutuu liitto.
VAAN: MALJA on uusi liitto.
Siis ehtoollismalja, ehtoollisen viini, joka ON Kristuksen veri.
Kun me siis haluamme elää liitossa Jumalan kanssa,
me emme ensi sijassa ala muistella Jeesuksen kärsimystä.
Ei vaan me tulemme LIITON ATERIALLE.
Tämä malja ON se uusi liitto.
Kun me elämme tämän maljan osallisuudessa, nautimme sitä,
silloin me olemme liiton kansaa.
Ja silloin Kristuksen ristillä uhraama veri tulee jatkuvasti meidän
elämämme voimaksi ja puhtaudeksi.
Sovitus tapahtui tietenkin Golgatan ristillä se on selvää.
Mutta siitä sovituksesta me pääsemme osallisiksi,
kun nautimme tuota verta pyhässä ehtoollisessa.
Siinailla liiton verta, siis eläinten verta, vain pirskoteltiin kansan päälle.
Mutta uudessa liitossa verta, siis Jeesuksen verta, nautitaan sisäisesti.
Tämä kuvaa sitä läheistä, elimellistä yhteyttä,
joka uudessa liitossa vallitsee ihmisen ja Jumalan välillä.
Mikään ei enää erota meitä Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa.