Dies viridium on Kiirastorstain vanha latinankielinen nimi ja se tarkoittaa vihreiden oksien päivää. Joskus kauan aikaa sitten ehtoollisyhteydestä erotetut otettiin ripin ja synninpäästön jälkeen takaisin seurakunnanyhteyteen ja he saivat jälleen olla Kristus-viinipuussa tuoreina ja vehreinä elävinä oksina.
Jeesuksen asettama ehtoollinen on yhteyden ateria. Murrettu ja jaettu leipä luovat yhteyttä ja tämä yhteys antaa elämän Jeesuksessa, joka on itse elämän leipä. Jeesus itse sanoo: ”Minun lihani on todellinen ruoka ja minun vereni on todellinen juoma” – ja kun vastaanotat minut, saat elää ikuisesti. Vanhat kirkkoisät kuvaavat tätä jatkuvaksi syntymäksi. Joulun ihme, Jeesus, syntyy elämään kristityn sydämessä yhä uudestaan ja elämä jatkuu. Pääsiäiseksi kasvatettu raeruoho muistuttaa meitä juuri uudesta elämästä.
Olin viime viikonloppuna paastonajan retriitissä katolisessa luostarissa, vähensimme tietoisesti turhaa puhetta ja keskityimme kuuntelemaan opetusta Johanneksen ilmestyskirjasta, jossa kuvataan juuri tuota uutta elämää, taivaallista juhlan aikaa. Päivämme päättyi yhteiseen ehtoomessuun. Olin mukana tässä katolisessa messussa, mutta kun tuli ehtoollisen aika, en voinut saada ehtoollista. Huomasin tuolloin, kuinka valtava suru ja kaipaus täyttivät ajatukset kokonaan. Surun aiheutti ehtoollisyhteyden puute näiden ihmisten kanssa. Jotkut heistä ovat ystäviäni. Mehän kaikki uskomme ja meitä yhdistää uskossamme Jeesus. Olin vieras ja ulkopuolinen, vaikka samaan aikaan sydämestäni tiesin, että nämä ihmiset pitivät minua tervetulleena ja he olivat minulle ystävällisiä.
Tuolloin mielessäni oli Jeesuksen jäähyväisrukous Johanneksen evankeliumista, jonka hän rukoili juuri ennen vangitsemistaan: ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä Isä olet minussa ja minä sinussa”. Tätä Jeesus itse rukoili. Hän ei halunnut erota vanhoista pyhistä kirjoituksista. Hän eli uskoa todeksi ja ymmärsi, että lain kirjain orjuutti, jos sitä noudatti kirjaimellisesti ilman rakkauden henkeä. Tämän vuoksi hän asetti uuden armon liiton aterian.
Miltä Lutherista mahtoi tuntua tuo ehtoollisyhteydestä erottaminen, hänhän ei olisi itse halunnut erota katolisesta kirkosta? Hän puuttui joihinkin kirkon epäkohtiin. Luther ei esimerkiksi voinut hyväksyä, että synnit annettiin anteeksi maksamalla tietty summa rahaa, mitä enemmän maksoi sitä enemmän oli synnitön. Katolinen kirkko on luopunut tästä niin sanotusta anekaupasta jo kauan aikaa sitten. Yhteinen ymmärrys vanhurskauttamisestakin on nykyään riittävä kirkkojemme välillä. Yksin armosta.
Luther tunnusti katolisen kirkon kanssa saman käsityksen ehtoollisesta; ehtoollisen leivässä ja viinissä on Jeesus siunattuna ja salaisella tavalla läsnä olevana. Näin me luterilaiset ja katoliset ajattelemme nykyäänkin. Englannin anglikaanisen kirkon kanssa luterilaisilla on tunnustettu ehtoollisyhteys. Suurempi kuilu kristittyjen yhteydessä on reformoitujen protestanttien ja luterilaisten välillä. Toisin kuin reformoiduille, meille luterilaisille ehtoollinen on enemmän kuin Jeesuksen muistoateria, ehtoollisessa Jeesus on läsnä olevana lihassa ja veressä. Jeesus elää juuri tässä todellisuudessa. Tästä Luther oli täysin vakuuttunut eikä hän halunnut tästä käsityksestä luopua.
Ehtoollinen on sakramentti, joka tarkoittaa kirjaimellisesti lupausta (valaa). Sakramentti on pyhänä toimituksena lupaus Jumalan armosta, ja tuo armo on läsnä olevassa Jeesuksessa lahja meille Jumalalta. Sakramentti syntyy, kun Jumalan sana, joka on itse Jeesus, liittyy aineeseen. Yhteisenä sakramenttina luterilaiset ja katoliset tunnustavat yhteisesti kasteen. Lapsellamme voi olla kummi, joka on katolisen kirkon jäsen. Katollisten ja luterilaisten kirkkojen välillä on hyväksytty, että hätätilassa luterilainenkin voisi saada ehtoollisen katolisessa kirkossa. Käytännössä yhteyttä ei kuitenkaan ole. Voimme kuitenkin rukoilla niin kuin Jeesus: että he kaikki olisivat yhtä.
Dies viridium – vihreiden oksien päivä. Vihreät oksat tuovat myös mieleen toivon. Vedenpaisumuksen jälkeen kyyhkynen toi Nooalle vihreän oksan, joka kertoi, että jossain on olemassa maa, johon voi asettua elämään.
Mekin voimme nähdä tänään toivon kristittyjen ykseydestä ehtoollisessa. Tulkaa tänään toivon ja syntien anteeksiantamisen aterialle kohtaamaan rauhan ruhtinas, Jumalan karitsa, jonka veri on merkki, lupaus pelastuksesta, niin kuin se oli myös merkkinä talojen ovien pielissä, kun Jumala pelasti israelilaiset egyptiläisten orjuudesta.