Viimeisellä aterialla, jonka Jeesus vietti yhdessä opetuslastensa kanssa, oli koolla hyvin sekalainen seurakunta. Siihen kuuluivat muun muassa vallanhaluiset Sebedeuksen pojat, Jaakob ja Johannes, jotka olivat pyytäneet Jeesukselta, että toinen saisi istua hänen oikealla ja toinen vasemmalla puolellaan Jumalan valtakunnassa. Paikalla olivat myös muut opetuslapset, jotka olivat närkästyneet näihin kunniapaikkojen tavoittelijoihin ja jotka epäilemättä hautoivat mielessään samansuuntaisia suunnitelmia.
Muiden mukana yläsaliin oli tullut myös epäilijä Tuomas, joka ei halunnut uskoa näkemättä, joka ei halunnut luottaa yksin Jeesukseen, Jumalan Sanaan, vaan vaati näkyviä todisteita ja merkkejä.
Niin ikään kieltäjä Pietari istui opetuslasten joukossa. Hän, joka luotti itseensä ja omaan uskonsa, joka väitti, ettei ainakaan hän kieltäisi Jeesusta, vaikka kaikki muut niin tekisivät, joka oli aina ensimmäisenä ryhtymässä sanoista tekoihin. Hän joka kuitenkin tosi paikan tullen osoittautui pelkuriksi, petturiksi ja kieltäjäksi.
Kolmantenatoista pieneen seurakuntaan kuului myös Juudas: kavaltaja, varas, valehtelija ja teeskentelijä. Ahneuksissaan Juudas myi mestarinsa 30 hopearahasta ja kavalsi hänet suuta antamalla, ystävyyttä teeskennellen.
Samanlaista väkeä on ehtoollispöytään kokoontunut myöhemminkin. Jeesuksen ja opetuslasten muodostama pieni seurakunta on kuva kristillisestä kirkosta halki vuosisatojen. Samanlainen sekalainen seurakunta on koolla myös tänään täällä Sääksmäen kirkossa. Täällä on Jaakob ja Johannes, täältä löytyvät sekä Tuomas että Pietari, ja Juudaskin on paikalla.
Ehtoolliskirkkoomme on tänään tullut oman kunnian etsijä, vallan halun kahlitsema, kieltäjä, petturi, varas, ahneuden riivaama, valehtelija, teeskentelijä ja kavaltaja. Kaikki he ovat täällä tänään.
Ja sinä olet yksi heistä. Et ehkä ihmisten mielestä ja heidän arvionsa mukaan mutta kylläkin Jumalan edessä. Hän näkee sellaista mitä ihmiset eivät näe, hänen edessään me kaikki olemme Tuomaita, Pietareita ja Juudaksia – epäilijöitä, kieltäjiä ja kavaltajia.
Ensimmäisessä ehtoollispöydässä oli vain yksi viaton. Samalle pöydälle yhdessä hänen kanssaan ojensivat kätensä kaikki syylliset, myös hänen kavaltajansa. Näin on myös tänään: ehtoollispöydässä on tänään mukana epäilijä, kieltäjä ja kavaltaja, kun me, sinä ja minä, siihen polvistumme. Mutta mukana on myös anteeksiantava Kristus, viaton Jumalan Karitsa, joka on ottanut pois maailman synnin ja joka haluaa armahtaa meitä.
Ehtoollinen on anteeksiantamuksen ateria, jossa annetaan anteeksi aivan kaikki synnit, kaikkein suurimmatkin synnit. Ketään ei suljeta pois tältä aterialta. Ensimmäisessä ehtoollispöydässä sai olla mukana myös kavaltaja Juudas. Hänen kohtalonsa on salaisuus, jota emme täysin ymmärrä. Mutta Jeesuksen viimeiseen ateriaan Juudas joka tapauksessa osallistui, eikä Jeesus olisi torjunut häntä pois ehtoollispöydästä kauhean tekonsa jälkeenkään vaan olisi halunnut häntäkin armahtaa. Juudas ei kuitenkaan saanut enää vastaanottaa Jeesuksen ruumista ja verta syntinsä anteeksiantamiseksi.
Kuinka suurta armoa onkaan, että meillä on tänään tällainen mahdollisuus. Mitkään syntimme, olivatpa ne sitten kuinka suuria ja kauheita, eivät sulje meitä pois Jeesuksen ruumiin ja veren osallisuudesta. Ehtoollinen on juuri syntisiä varten, syntien anteeksiantamisen tähden Jeesus kärsi ja kuoli ja sen tähden hän antaa meille tänään ruumiinsa ja verensä. Kaikki saavat tulla tänään ehtoollispöytään armoa omistamaan. Sellaista, joka tulee jossain muussa tarkoituksessa, ehtoollinen ei hyödytä vaan päinvastoin paaduttaa. Se, joka ei tarvitse eikä kaipaa syntien anteeksiantamusta ja joka armahtaa itse itseään ja antaa itse itselleen anteeksi, jää ehtoollisen siunauksesta osattomaksi ja joutuu itse kantamaan syntinsä ja syyllisyytensä.
Mutta köyhiä syntisiä Kristus armahtaa. Hän on tänään salatusti mutta todellisesti läsnä ehtoollispöydässämme, aivan yhtä todellisesti kuin silloin viimeisellä aterialla opetuslastensa kanssa. Näin hän meille itse vakuuttaa kuulemissamme ehtoollisen asetussanoissa. Tutun pienoisevankeliumin, sen “Johannes kolme-kuudentoista” tavoin näitä sanoja voidaan pitää pienoisevankeliumina. Niihin on koottu koko evankeliumi. Saat uskoa, että Kristus itse julistaa juuri sinulle suurimman mahdollisen ilosanoman: “Sinun puolestasi annettu ja sinun puolestasi vuodatettu syntiesi anteeksiantamiseksi.”