Kiirastorstai 5.4.2012 Matt. 26:17-30
Jeesus ja opetuslapset olivat siis pääsiäisaterialla.
Tätä emme siis ehkä tule äkkiseltään ajatelleeksi,
kun kuulemme tuosta Jeesuksen viimeisestä ateriasta.
Mehän vietämme pääsiäistä vasta sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä.
Juutalaiset sen sijaan viettivät sitä niisankuun 14. päivänä.
Se saattoi siis osua mille viikonpäivälle tahansa.
Matteuksen kertomuksessa tuo aterian päivä on torstai, niin kuin me tänään kiirastorstaina olemme täällä koolla.
Juutalainen pääsiäisateria sisälsi aina lampaan syömisen.
Siitä oli annettu tarkat määräykset.
Perheen isän piti valita syötävä lammas jo niisankuun 10. päivänä,
jolloin Jerusalemissa kävi varmaan aikamoinen kuhina.
Lampaat vaihtoivat siellä omistajaa tiuhaan tahtiin.
On hyvin mahdollista, että tuo lampaiden valitsemisen päivä on juuri se päivä, jolloin Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin.
Johanneksen evankeliumin mukaanhan se oli viides päivä ennen pääsiäistä.
Keskellä tuota vilkasta lammaskauppaa Jeesus siis ratsastaa hälisevien kauppiaiden ja ostajien välistä.
Tuo markkinatouhu oli tunkeutunut temppelialueelle saakka,
joten Jeesus ryhtyy puhdistamaan temppelin ympäristöä kauppamiehistä.
Mutta vielä paljon syvempikin merkitys tähän tulemiseen sisältyy.
Jos todella oli kyse pääsiäislampaiden valitsemisen päivästä, tuli Jeesus juuri oikeaan aikaan kaupunkiin.
Hänhän oli ja on se pääsiäislammas, joka jokaisen perheenisän ja äidin pitäisi valita kotiinsa.
Nyt tämä suuri pääsiäislammas, Jumalan karitsa saapuu juhlivaan Jerusalemiin kaikkien ruuaksi.
– Lapset ottavat hänet iloiten vastaan.
– Mutta perheenisät jatkavat lammaskauppojaan.
***
Pääsiäisaterialle asetuttiin niisankuun 14. päivän alkaessa, kun aurinko oli painunut mailleen. Eli juuri tällä tavoin illan hämärtyessä, niin kuin mekin olemme tulleet tänne kiirastorstain ehtoolliselle.
Egyptissä tuo pääsiäisateria oli syöty kiireessä, vaatteet päällä. Olihan se juuri se yö, jolloin Israelin kansan piti lähteä pakoon Egyptin orjuudesta.
Heidän piti syödä sauva kädessä ja kengät jalassa, lähtövalmiina.
Luvatussa maassa tämä pääsiäisaterian viettäminen kuitenkin muuttui.
Enää sitä ei vietetty hätäisesti ja kiireessä.
Osanottajat lepäsivät makuusohvillaan, eikä heillä ollut päällään matkavaatteita.
Näin haluttiin osoittaa, että enää ei oltu Egyptin orjuudessa vaan nyt oltiin perillä, vapaassa maassa. Josta ei enää tarvinnut paeta.
Näinhän Jeesus ja opetuslapsetkin viettivät tuota juhlaa. Puolittain makuulla. Kaikessa rauhassa. Luvattu maa oli heidän keskellään, koska Kristus oli siellä.
Tästä oli vain yksi poikkeus. Vain yhdellä oli kiire pois. Juudaksella.
Hän ei ymmärtänyt, että Luvattu maa on siellä, missä on Jeesus.
Hänellä oli mielestään parempi paikka, johon tuli pyrkiä.
Ylipappien talo, jossa hän saisi kavaltaa Jeesuksen.
Niinpä Jeesus sanoikin Juudakselle: Minkä teet, tee se pian (Joh. 13:27)
Juudaksella ei ollut sitä pääsiäisen lepoa ja iloa, joka täytti muiden sydämet.
**
Tämä näkyy myös siinä, miten hän puhutteli Jeesusta.
Muut opetuslapset sanoivat: Herra. He tunnustivat Jeesuksen siis elämänsä Herraksi ja hallitsijaksi.
Juudas sen sijaan sanoo: Rabbi, opettaja. Se on vain sellainen mitäänsanomaton titteli, jolla hän kutsui varmaan montaa muutakin opettajaa.
Meille Jeesus ei ole vain opettaja.
Vaan Hän meidän elämämme Herra,
jolle kuuluu kaikki valta ja kunnia.
***
Aterian aikana Jeesus sitten otti leivän.
Huomatkaa: Hän ei ottanut palasta pääsiäislampaasta.
Vaan Hän otti leivän, mursi sen, antoi opetuslapsille ja sanoi:
Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini
Pääsiäislammas on väkevä kuva Kristuksesta ja hänen uhristaan.
Se muistuttaa meitä siitä viattomasta Jumalan Pojasta, joka oli valmis teurastettavaksi ihmisten puolesta.
Mutta Jeesus ei asettanut lammasta ehtoollisaineeksi, vaan leivän.
Miksi Hän niin teki, se Hänen tahtonsa salaisuus.
Meille tärkeintä on kuunnella näitä Vapahtajan sanoja ja uskossa toimia niiden mukaan: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.
***
Juutalaiset rabbit kutsuivat pääsiäislammasta nimellä pääsiäisen ruumis,
guuf ha-pesah.
Lammas oli siis se pääsiäisen kuollut ruumis, vainaja.
Mutta tuo guuf tarkoittaa vielä enemmän: Se tarkoittaa asian olemusta, sen varsinaista sisältöä.
Pääsiäislammas oli siis koko pääsiäisen sisin olemus.
Pääsiäinen on juutalaistenkin mukaan juuri sitä, että uhrilammas annetaan kansan puolesta. Jotta me saamme olla vapaat.
Ja nyt Jeesus asettuu tuon pääsiäislampaan paikalle ja sanoo:
Minä olen se pääsiäisen ruumis, minä olen pääsiäisen varsinainen sisältö ja olemus. Ja te saatte vastaanottaa tämän pääsiäisen ruumiin, kun nautitte minun ruumiini leivässä. Silloin te olette todella vapaat, kun Poika tekee teidät vapaiksi synnistä, kuolemasta ja perkeleestä.
***
Mutta tämäkään ei vielä riitä. Jeesus ottaa käteensä myös viinimaljan,
Kiittää siitä Jumalaa ja sanoo: Juokaa tästä kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi
Tarkalleen ottaen tässä EI sanota: kaikkien puolesta.
Vaikka Raamatusta toki tiedämme, että Jeesus tahtoo, että kaikki pelastuisivat. Jeesus sanoo tässä: monien puolesta.
Juutalaisessa Qumranin yhteisössä, Kuolleellamerellä, käytettiin tätä samaa ilmausta: monien puolesta, ha-rabbim.
Sillä ei tarkoitettu, että kaikki saisivat tulla Jumalan pöytään.
Tuo monien puolesta tarkoitti tuon uskonyhteisön kaikkia jäseniä.
Kaikkia, jotka olivat valon lapsia, niin kuin he sanoivat.
Asuivat sitten lähellä, yhteisössä tai kauempana, erämaassa.
Kaikki lukuisat valon lapset pääsivät osallisiksi yhteisön pyhistä salaisuuksista.
Näinhän mekin ajattelemme.
Kristuksen veri on vuodatettu jokaisen ihmisen puolesta se on varmaa.
Mutta tuon veren osallisuus on tarkoitettu niille, jotka panevat toivonsa tuohon liiton vereen. Niille, jotka kuuluvat tuohon liittoon uskon ja kasteen siteellä.
Tuo liiton veri viittaa siihen liittoon, jonka Jumala solmi kansan kanssa Siinain vuorella. Siellä Mooses vihmoi kansan päälle uhrieläinten verta ja sanoi: Tämä on sen liiton veri, jonka Herra solmii teidän kanssanne (2. Moos. 24).
Kun ihmiset luopuivat tästä Jumalan liitosta, Kristus solmi uuden liiton omalla uhriverellään. Eikä hän vain pirskota sitä ulkonaisesti meidän päällemme vaan Hän sanoo: Ottakaa ja juokaa. Uuden liiton veri nautitaan sisäisesti, sillä se ei muuta vain pintaa vaan se muuttaa sydämen.
Ensimmäisen liiton veri pirskotettiin vain kerran. Mutta me saamme vahvistua liitossamme Jumalan kanssa jokaisena Herran päivänä, viikko toisensa jälkeen. Näin meidän sydämemme, meidän uusi ihmisemme, saa nousta ja rohkaistua.
***
Ehtoollisen jälkeen Jeesus ja opetuslapset lauloivat kiitosvirren.
Ja niinhän mekin tänään teemme.
Jeesuksen tie vei yläsalista Getsemaneen.
Ja niin mekin laulamme: Käy yrttitarhasta – siis Getsemanesta polku.
vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele.
Me emme tiedä mihin meidän tiemme vie täältä yläsalista, ehtoollispöydästä, jossa saamme olla Herran palveltavana.
Viekö meidän tiemme Getsemanen tuskanrukoukseen?
Vai peräti Golgatalle?
Mutta me veisaamme kiitosvirttä Karitsalle, joka on meidän puolestamme kuollut ja antaa meille itsensä leivässä ja viinissä.
Ja voimme olla sataprosenttisen varmoja, että Se tie vie viimein taivaaseen
Vaikka se useinkin on tuskien tie.
USKONTUNNUSTUS SYNNINTUNNUSTUS