Kirkastussunnuntai, Jh. 17: 1 – 5, Esko Väyrynen

Alkutervahdys: Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kaikkien kanssa.
Eilen minulle ojennettiin pieni lehtileike. Siinä kirjoittaja kertoo eräästä ylioppilaskokelaasta, joka ei sano pystyvänsä papiksi, koska hän ei osaa saarnata eikä puhua. Kirjoittaja ei kumminkaan pidä tärkeinpänä edellytyksenä papin virkaan saarnaamis- ja puhujalahjoja. Hän tähdentää kuuliaisuutta. Hänen mielestään on niin, että meidän on oltava kuuliaisia ja valmiita lähtemään Jumalan valtakunnan työhön. Silloin saamme kokea sen ihmeen, että Jumala voi käyttää heikkoakin puhetaitoa evankeliuminsa kirkastamiseen.
Varmasti onkin niin, että monta kertaa papin ja sananjulistajan haluttomuus ja tottelemattomuus on paljon suurempana esteenä Jumalan evankeliumin kirkastumiselle ihmisten keskuudessa kuin mitä on estettä heikoista lahjoista. Puhetaito ja saarnalahja ovat Jumalan antamia lahjoja, mutta haluttomuus ja tottelemattomuus ovat ihmisen omia syntejä.
Kun Jeesus oli maan päällä kirkastamassa Jumalaa, siis ilmoittamassa ihmisille Jumalan pelastavaa ja armahtavaa tahtoa, niin Jeesus ei rukoillut itselleen mitään yliluonnollisia Jumalan lahjoja. Jeesus rukoili Jumalaa kirkastamaan oman Poikansa. Toisin sanoen Jeesus rukoili, että Jumala antaisi ihmisten tulla tuntemaan ja tietämään, että juuri hän on se Jumalan lupaama Messias. Kun Jumala kirkastaa ainokaisen Poikansa Messiaaksi, niin silloin samalla Jumalakin kirkastuu ihmisille.
Jumala näet lähetti Poikansa maailmaan ilmoittamaan ihmisille Jumalan tahtoa, siis kirkastamaan Jumalaa. Mutta vaikka Jeesus kuinka julisti olevansa Jumalan Poika, Messias, joka on tullut vapahtamaan kansansa heidän synneistään, ja vaikka Jeesus kuinka teki sellaisia voimatekoja, joita pystyi tekemään vain Jumalan voimalla varustettu henkilö, niin siitä huolimatta valittu kansa ei uskonut eikä tunnustanut häntä Jumalan Pojaksi.
Valittukaan kansa ei jaksanut uskoa Kaikkivaltiaan Jumalan Pojaksi sellaista henkilöä, joka tuntee tuskaa, elää köyhyydessä ja kaiken lopuksi kärsii Jumalan pilkkaajalle kuuluvan häpeällisimmän mahdollisen rangaistuksen, kuolee ristinpuulla. Mutta Jeesuksen kirkkaus olikin salattu viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoitettu ainoastaan lapsenmielisille.
Jeesuksen kirkkaus loisti kirkkainpana, hän siis ilmaisi Jumalan tahtoa selvimmin silloin, kun hän ihmisjärjen mukaan oli kaikkein syvimmässä alennustilassa. Jeesuksen kirkkaus oli hänen kuuliaisuudessaan Isän tahdolle.
Kuuliaisuus Isän tahdolle johti Jeesuksen häpeälliseen ristinkuolemaan. Koska ihmiskunta oli langennut tottelemattomuuteen, niin Jeesus kuuliaisena Isän tahdolle joutui sovittamaan ihmisten uppiniskaisuuden viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan. Jeesus joutui lunastamaan tottelemattomille ihmisille kuuliaisuuden pyhällä ja kalliilla verellään. Jeesus tuli ilmoittamaan ihmisille Jumalan tahtoa, kirkastamaan Isää. Jumalan tahto on kuuliaisuus häntä kohtaan. Koska uppiniskainen ihminen ei taivu siihen, Jeesus joutui sen meille ansaitsemaan. Siinä on Kristuksen kirkkaus, että hän kuuliaisena Isän tahdolle sovitti omalla kärsimisellään ja kuolemallaan meidän tottelemattomuutemme Jumalan edessä. Vanhurskas kuoli jumalattomien edestä, jotta me tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi.
Iankaikkinen elämä riippuu siitä, että me tunnemme hänet, joka yksin on totinen Jumala, ja hänet, jonka Jumala on lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Koko Jeesuksen elämä ja työ oli Jumalan ilmoittamista, siis iankaikkisen elämän välittämistä meille ihmisille. Jeesukseen uskominen taas on ilmoituksen vastaanottamista. Mutta miksi sitten kaikki eivät usko Jeesukseen, eivät ota vastaan Jumalan ilmoitusta eivätkä sen vuoksi pääse osallisiksi iankaikkisesta elämästä. Jeesus itse puhuu tekstissämme niistä, jotka Jumala on hänelle antanut. Jeesukseen Kristukseen uskominen on Jumalan lahjaa. Jumala antaa meille Pyhän Hengen voiman, joka saa meissä aikaan uskon. Opetuslapset ovat siis Isän lahja Pojalle. Niin täydellisesti on tottelemattomalta ja uppiniskaiselta ihmiseltä suljettu pois kerskaus. Ihminen saa uskon Jeesukseen Jumalan armosta.
Mutta vaikka kerskaus onkin suljettu meiltä niin tyystin, että uskokin tulee Jumalan lahjana, niin se ei vähennä meidän omaa vastuutamme. Jeeus sanoo tekstissämme: Minä olen kirkastnut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Meille on siis annettu ilmoitus Jumalasta, joten meillä ei ole millä itseämme puolustella. Jeesus on kirkastanut meille Jumalan omalla kuuliaisuudellaan Isän tahdolle. Jumala on kirkastanut ainokaisen Poikansa häpeällisellä ristinkuolemalla. Meiltä on suljettu kerskaus sen tähden, että Jeesuksen kirkkaus velvoittaisi meitä kuuliaisuuteen Jumalan tahdolle.
Synti on aina kapinaa ja tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan. Sitä varten Jeesuksen täytyy rukoilla Isäänsä kirkastamaan hänet meille, jotta kirkastettu Jeesus voisi taivuttaa meidät kuuliaisiksi Isälle, Jumalalle. Kun kirkastettu Jeesus tekee meidät kuuliaisiksi, niin silloin me otamme vastaan Jumalan ilmoituksen, toisin sanoen me uskomme Jeesuksen kirkkauden olevan sinä, että hän kärsi viattomana piinallisen ristinkuoleman ja siten ansaitsi meille tottelemattomille ihmisille kuuliaisuuden. Näin uskoessamme, että Kristuksen kirkkauden avulla pääsemme iankaikkiseen kirkkauteen, meillä ei ole totisesti aihetta kerskaukseen omasta pelastuksestamme tai omasta uskostamme. Mutta meillä on aihetta kerskaukseen siitä, että Kristuksen kirkkaus luo meihin uskoa Jeesuksen pelastavaan kirkkauteen.
Koska meillä on sellainen Herra Jeesus, jonka kirkkauden turvin me voimme uskoa hänet Jumalan Pojaksi ja Lunastajaksemme, niin hänen antamansa esikuva kuuliaisuudesta vetää meitäkin kuuliaisuuteen. Kun Kristus kirkastaa meille tämän, niin silloin huonoinkin pappi on velvoitettu rohkeasti saarnaamaan niillä lahjoilla, jotka hänelle on annettu, saarnaamaan Kristuksen kirkkaudesta, joka pystyy vetämään meidät kuuliaisuuteen ja elävään uskoon. Silloin saa kaikkein heikoin ja epäuskoisinkin seurakunnan jäsen nostaa silmänsä taivasta kohti ja rukoilla, että Isä kirkasta meille Kristusta, jotta me voisimme saada Kristuksen kirkkaudesta voimaa uskoaksemme. Lunastajaksi ja Vapahtajaksi kirkastunut Kristus antaa myös epäilystensä ja syntiensä kanssa kamppailevalle ehtoollisvieraalle voimaa rukoilla, jotta hän jaksaa tulla Herran pöytään ja saada vapahduksen synneistään Herran armoaterialla.
Kristuksen kirkkaus kirkastaa meille Jumalan Isäksi, joka ei vaadi meiltä suuria kykyjä tai loistavia lahjoja, vaan nöyryyttä ja kuuliaisuutta Jumalan tahdolle silloinkin, kun kuuliaisuus johtaa meidät kärsimyksiin ja vaivaan. Jumala vaatii meiltä Kristuksen antaman esikuvan mukaan kuuliaisuutta palvelemaan. Lihan mieli on näet vihollisuutta Jumalaa vastaan, mutta Jumalan Hengen mieli on elämä ja rauha, kuten apostoli Paavali sanoo. Mutta te ette ole lihan vallassa vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.