Valo on eräs keskeisimmistä elämän edellytyksistä. Tuskin moni-kaan elämän muoto tulee toimeen ilman valoa. Käsittääkseni ai-nakin valtaosa maapallollamme esiintyvä elämä tarvitsee aurin-gonvaloa. Koko meidän ihmisten elämä on täysin riippuvaista au-ringosta. Ilman valoa meillä ei olisi esimerkiksi ravintoa. Kasvit vaativat auringonvaloa voidakseen yhteyttää, voidakseen elää ja kasvaa, tuottaa hedelmää. Ilman niiden meille antamaa satoa me emme tulisi toimeen.
Ei olekaan mikään ihme, että aurinkoa on palvottu jumalana. Jo muinaisina aikoina ihmisillä on ollut aavistus siitä, että aurinko antaa meille elämän. Aurinko on elämälle välttämätön.
Kristittyinä me tiedämme, että aurinkokin kuuluu luomakuntaan, se on luotu kappale niin kuin kaikki muukin oleva. Jumala on luo-nut sen kuten kaiken, mitä maailmassa on. Jumalan luomisjärjestykseen kuuluu kuitenkin se, että hänen luomansa elämä on todella riippuvaista valosta. Ilman aurinkoa, ilman valoa me emme voi elää.
Ihan Raamatun alussa kerrotaan maailman luomisesta: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi: ‘Tulkoon valo!’ Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä.” (1 Moos 1:1-4a) Ennen valon luomista ei voinut olla elämää. Pimeydessä ei mikään voinut syntyä, kasvaa ja kehittyä. Luomalla valon Jumala loi edellytykset muulle elämälle.
Johanneksen evankeliumin alussa on Uuden testamentin luomis-kertomus: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” (Joh 1:1) Tässä kohden sana on kirjoitettu isolla alkukir-jaimella siksi, että se tarkoittaa Vapahtajaa Jeesusta, Jumalan Poi-kaa. Johannes kertoo, että kaikki on syntynyt Sanan voimalla. Niinhän ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomuskin tote-aa, että Jumala vain sanoi, ja se, mitä hän sanoi, toteutui.
Johannes totesi evankeliumissaan Jeesuksesta, Sanasta, että ”hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.” (Joh 1:4) Jeesuksen edelläkävijänä tulleesta Johannes Kastajasta evankelista Johannes sanoo, että ”… hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh 1:7-9)
Kastetoimituksen yhteydessä on tapana sytyttää kastettavan oma kastekynttilä. Sitten, kun varsinainen vedellä suoritettu uudestisyn-tymisen pesu, kaste on suoritettu, otetaan kynttilä ja sytytetään se kastepöydällä palavasta kynttilästä tai kirkon pääsiäiskynttilästä jos sellainen on . Näin tuo elävän kynttilän liekki kertoo siitä uudesta elämästä, joka kasteessa on syntynyt taivasten valta-kuntaan, iankaikkiseen elämään. Kastekynttilän sytyttämisen yh-teydessä pappi lukee Jeesuksen sanat: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh 8:12) Siis Jeesus on maailman valo.
Tänään tuo valo loistaa erityisen kirkkaasti keskuudessamme. Vie-tämme kirkastussunnuntaita, päivää, joka kertoo meille Kristuksen kirkkaudesta. Kuulimme, miten Jeesus oli yhdessä kolmen opetus-lapsensa kanssa ylhäällä vuorella yksinäisyydessä rukoilemassa. Hän muuttui häikäisevän kirkkaaksi. Mooses ja profeetta Elia il-mestyivät ja lopulta Jumala puhui valoisasta pilvestä.
Jeesus oli puhunut itsestään maailman valona. Nyt hänen läheisensä saivat nähdä hänen hohtavan ylimaallista valoa. He tunsivat Jeesuksen hyvänä ihmisenä, opettajana ja voimallisten tekojen tekijänä. Nyt he saivat nähdä hänet taivaallisessa kirkkaudessa. He saivat kohdata myös kaksi Vanhan Testamentin ajan keskeistä henkilöä ja kuulla Jumalan äänen.
Miksi kirkastusvuoren kokemus tapahtui? Mikä oli sen merkitys Jeesukselle? Mikä oli sen merkitys opetuslapsille? Miksi se on talletettu Raamattuun? Miksi siitä saarnataan joka vuosi?
Evankeliumit kertovat Jeesuksen kasteesta. Silloinkin taivaasta kuului Jumalan ääni. Samalla tavalla kuin kirkastusvuorella Juma-la sanoi Jeesusta Pojakseen ja kehotti kuulemaan häntä. Kaste aloitti Jeesuksen julkisen toiminnan. Varmaan Jumala halusi kasteen hetkellä osoittaa tukensa hyvin selvästi Jeesukselle. Hän halu-si näyttää sen, että hän on Poikansa kanssa, hänen tukenaan hänen vaativassa tehtävässään, joka oli alkamassa.
Kirkastusvuorelta alkoi Jeesuksen tie viimeisen kerran kohti Jerusalemia, kohti kärsimystä ja ristinkuolemaa.
Varmaan Jumala halusi tuolla hetkellä osoittaa tukensa Pojalleen. Hän oli ollut Jeesuksen kanssa, kun hän teki voimallisia tekoja – paransi sairaita, ruokki nälkäisiä, tyynnytti myrskyn. Hän oli antanut Pojalleen viisauden sanat, kun tämä opetti kansaa. Nyt Jeesus oli matkalla kohden koko tehtävänsä tärkeimmän osan täyttämistä. Hän oli matkalla sovittamaan maailman synnit viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän tarvitsi varmuuden taivaallisen Isän läsnä-olosta.
Uskoisin, että kirkastusvuoren tapahtuman keskeisin merkitys oli juuri siinä, että Jeesus sai kokea taivashetken. Hän sai olla lähellä taivaallista Isää aivan erityisellä tavalla. Hän sai kohdata Mooseksen, lain tuojan ja Profeetta Elian, jota odotettiin Messiaan edellä-kävijänä. Jeesus tiesi jo silloin edessä olevan kohtalonsa. Hän tiesi kärsimisensä. Hän tiesi lähtevänsä pian kohti Golgataa. Hän sai voimaa raskaalle matkalleen.
Varmaan silläkin oli joku merkitys, että Jeesus otti mukaansa kolme keskeistä opetuslastaan, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Vaikka olikin Jumalan Poika, Jeesus oli myös ihminen. Ihmisenä hänelle merkitsi varmasti paljon ystävien mukanaolo niin tällaise-na taivashetkenä kuin myös suuren tuskan aikana, kuten Öljymäellä ennen kuin hänet vangittiin. Siellä ystävät tosin eivät jaksaneet valvoa Jeesuksen rinnalla. Vuorella ollessaan he eivät oikein ymmärtäneet, mistä on kyse. Tuskin he ymmärsivät tapahtuman to-dellista merkitystä. Se selvisi heille ilmeisesti vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Kuitenkin he olivat paikal-la todistamassa tätä ihmeellistä hetkeä. Varmaan kirkastusvuoren kokemus auttoi heitä myöhemmin kestämään uskossa. Ja heidän välityksellään tieto tästä tapahtumasta on välittynyt meille asti.
Jos kysymme, miksi tämä tapahtuma on talletettu Raamattuun, voimme kysyä samalla, mitä sellaista meille kerrotaan tässä, mitä emme muuten ymmärtäisi Jeesuksesta.
Raamatun kertomus kirkastusvuoren tapahtumasta ei ehkä tuo meidän tietoisuuteemme juuri mitään sellaista, mitä emme evankeliumien perusteella muutenkin saisi tietää Jeesuksesta. Muutoinkin tiedämme sen, että Jeesuksella oli hyvin kiinteä, läheinen yhteys taivaalliseen Isään. Monesti Jeesus aloitti puheensa sanalla ”aamen”, totisesti. Voimme ajatella, että hän kuuli Jumalan pu-heen ja aamen sanoessaan liittyi siihen. Hän välitti meille ihmisille Jumalalta saamansa ilmoituksen. Hän myös puhui rukouksessa lukemattomia kertoja Jumalalle.
Toistuvasti kerrotaan muualla myös siitä, miten Jeesus vetäytyi yksinäisyyteen, hiljaisuuteen. Kuten totesin, jo kasteen hetkellä Jumalan ääni puhui taivaasta samalla tavalla kuin kirkastusvuorella. Ilman kirkastusvuoren ta-pahtumiakin tiedämme Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Tiedämme ilman kirkastusvuoren kokemusta myös sen, että Jeesus on maail-man valo. Hän itse puhui siitä.
Kirkastusvuoren tapahtuma oli ikään kuin tiivistetty yhteenveto kaikesta tästä. Se vahvisti Jeesuksen sanat. Hän ei vain sanonut olevansa valo. Opetuslapset saivat nähdä hänet taivaallista valoa säteilevänä. Tämä kokemus vahvistaa myös meidän uskoamme. Jeesus on todella sanojensa mittainen. Hän on sitä, mitä sanoo olevansa.
Mooseksen ja Elian ilmestyminen korostaa sitä, että Jeesus ei ollut mikään irrallinen ilmiö. Hänellä on paikka Jumalan pelastushistoriassa. Hän kuuluu osana siihen pelastussuunnitelmaan, jota Jumala kansansa vaiheiden kautta on toteuttanut. Mooses johdatti Jumalan valitun kansan pois Egyptin orjuudesta. Mooseksen välityksellä Jumala antoi lakinsa kansalleen. Elia edustaa profeettoja, joita Jumala käytti välittääkseen tahtonsa ihmisten tietoon. Elia ei aino-astaan kehottanut puhtaaseen jumalanpalvelukseen vaan hän tais-teli myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta.
Jeesus johdattaa meidät Mooseksen tavoin pois orjuudesta, synnin orjuudesta. Mooses välitti Jumalan tahdon, kymmenen käskyn lain. Jeesus antoi uuden, syvemmän tulkinnan laille. Hän osoitti, ettei lain ulkoinen noudattaminen riitä. Jumala katsoo sisimpään. Oikea asenne on tärkein, siitä nousevat teot. Jeesus ei suinkaan kumonnut Mooseksen lakia. Hän täytti sen viimeistä piirtoa myöten. Hän toi pelastuksen lain alla eläville ihmisille, meille syntisil-le. Hän kuoli ristillä ja näin sovitti meidät Jumalan kanssa.
Elian tavoin Jeesus taisteli oikeudenmukaisuuden puolesta. Hän osoitti, ettei ulkoinen hurskaus riitä. Hän osoitti, ettei jumalanpal-velus ole oikea, ellei siitä seuraa oikea elämä.
Tänään olen puhunut valosta, Kristuksen kirkastumisesta. Lähdin liikkeelle auringon valon merkityksestä ja maailman luomisesta. On hyvä muistaa, että Jumala itse on valo. Hänen valonsa on kaiken valon alkulähde samoin kuin hänen rakkautensa on kaiken todellisen rakkauden alkulähde. Rakkaudessaan hän lähetti Poikansa maailmaan, tuomaan meille valon, tuomaan rakkauden.
Raamatun sanassa meille loistaa Jumalan valo. Se osoittaa meille oikean suunnan. Se varoittaa väärästä. Ja se paljastaa myös kaiken likaisen, epäpuhtaan, synnin. Raamatun sana osoittaa meille myös Jumalan suunnattoman rakkauden. Jumala ei ainoastaan näytä meille oikeaa suuntaa ja valaise tietämme. Hänen Poikansa Jeesus on itse tie, jota kulkien pääsemme pelastuksesta osallisiksi. Jumalan sana ei vain varoita meitä väärästä. Se kertoo meille myös sen, että Jeesus on meidän Vapahtajanamme voittanut kaiken vääryy-den, koko pahan vallan. Hän myös antaa Pyhän Henkensä omilleen voimaksi, johdattajaksi. Ja samalla, kun valo paljastaa meidän syntisyytemme Jumala sanassaan vakuuttaa meille sitä, että Jee-suksen ristinkuolema merkitsee meille kaikkien syntien anteeksi-antamusta.
Kirkastusvuori oli merkittävä käännekohta. Vuorelta Jeesus lähti kohti kärsimystä, kohti Golgataa, kohti ristinkuolemaa. Voimme-kin sanoa, että juuri ristillä Jumala lopullisesti kirkasti itsensä. Ristiltä Jumalan valo loistaa kirkkaimmin. Se loistaa Jumalan suunnatonta rakkautta meitä syntisiä ihmisiä kohtaan.