Kirkastussunnuntai, Mk 9:2-6, Hannu Tiainen

Kirkastussunnuntaita vietetään kesän paahteessa, jos sitä nyt edes vietetään.
Mutta jos sitä vietettäisiin, niin miksi vietettäisiin?
Kirkastussunnuntain tausta on evankeliumin kertomus Jeesuksesta ja kolmesta opetuslapsesta vuorella. Miehet olivat piknikin kaltaisella retkellä.
Retken huipentuma oli näky, jossa Mooses ja Elia ilmestyivät retkeläisten seuraan. Näky oli ilmeisen todellinen, sillä Pietari ehdotti majoitusratkaisua: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Ei ollut kiire pois. Pikemminkin vuorella olemista olisi voinut jatkaa.
Kesken hyvän, joskin pelottavan tunteen vuoren peitti pilvi, ja pilvestä kuului taivaallinen julistus: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”
Pilven häivyttyä Mooses ja Elia olivat poissa. Jäljellä oli vain arkinen Jeesus; pojat, lähdetään alas!
Kirkastussunnuntain peruskertomuksesta ei ole juhlan sisällöksi jouluevankeliumin tai pääsiäisen tapaan. On kyllä ilmestys ja taivaallisia ääniä, mutta lupaus rauhasta ja hyvästä tahdosta puuttuu tai kokemus ylösnousemuksen puuttuu.
Pilvi haihtui. Arki alkoi. Mäen alla ensimmäisenä odottivat ihmisten kiistat ja sairaudet.
Kuitenkin kirkon opetuksessa kirkastusvuoren tapahtumaa pidetään Jeesuksen toiminnan käännekohtana. Näin ajatellen juhlalle kyllä pitäisi löytyä aineksia.
Ihmisen taipumus juhlia liittyy useimmiten elämän taitekohtiin, kuten lapsen syntymään, avioliiton solmimiseen, koulun päättymiseen, ammattiin valmistumiseen ja pyöreisiin vuosiin. Juhlan tarkoitus on unohtaa hetkeksi arkinen ponnistelu. On hyvä vain olla.
Hyvän juhlan merkki on, että tekee mieli majoittua hetkeksi kaiken ulkopuolelle. Hyvässä juhlassa on mukana jotain mooseksen ja elian kaltaista ylimaallista sisältöä; samalla kertaa vanhaa ja tuttua, mutta myös oudon kiehtovaa.
Jeesuksen elämäntehtävän käännekohtaan liittyi taivaallinen kohotus. Vanha Testamentin laki ja profeetat, siis juutalaisen ajattelun peruspilarit olivat kirkastusvuoren tapahtumien sisältö. Ilman vanhatestamentillista viritystä koko retki olisi ollut vain tavallinen, rento irtiotto. Ilman Moosesta ja Eliaa Jeesuksen elämäntehtävän käännekohta olisi jäänyt jotenkin tyhjän päälle.
Mutta nyt ei jäänyt. Käänne tapahtui. Kirkastusvuorelta alkoi lain ja profeettojen vaatimusten vieminen, ei vain sanoiksi, vaan myös teoiksi. Jeesus alkoi ottaa Kristuksen askeleita. Matka Jerusalemiin, itsensä antaminen kokonaan toisten puolesta alkoi.
Jeesuksen kirkastusvuori ei ollut vain irrottelua, vaan myös tiedostamisen hetki. Jeesus tiedosti, että hänen tehtävänsä oli antaa elämänsä toisten palvelemiseen.
Jälleen eteemme avataan kilvoituksen polku. Kilvoitus on sen tiedostamista, mikä ei itsestään selvästi ole jokapäiväistä, mutta on välttämätöntä. Suuret vuorisaarnan julistukset ja taianomaisen taitavat vertauskuvat laupiaasta samarialaisesta ja tuhlaajapojasta eivät olisi yhä eläviä ilman tietoisesti Jerusalemiin suuntaavaa Kristusta – ja sama ehkä toisin päin. Jerusalem ilman Suuren Opettajan puheita olisi ollut vain kapinallisen kuolema vailla merkitystä.
Kirkastusvuori on hyvän piknikin malli. On hyvä tehdä irtiotto arjesta, mutta samalla on hyvä antaa mielen kerrata vanhaa Mooseksen, Elian ja Kristuksen viisautta. Uusi arki syntyy vanhan arjen opetuksista ja kokemuksista.
Kristityn vanha ja lyhyt viisaus on Jeesuksen neuvo: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken, ja lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi.
Hyvän piknikin eväspaketti syntyy hyvistä sanoista. Hyvät sanat kohottavat mielen jopa niin, että tekee mieli antautua sanojen vangiksi. Mutta hyvät sanat eivät jätä rauhaan, vaan lähettävät ja kutsuvat kirkkaudesta sinne, missä ei ole kirkkaudesta tietoakaan. Hyvät sanat synnyttävät hyvää elämää. Eväitä on jaettava niiden kanssa, joilla omat eväät ovat vähissä tai niitä ei edes ole.
Tämän on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä! Ja vielä enemmän: Seuratkaa häntä. Kaikkia sanoja suurempi kirkkaus koittaa siellä, missä annetaan sanojen muuttua teoiksi toisen puolesta. Pimeissä varjoissa istuvien seuraan laskeutuva kulkee kohti ylösnousemuksen aamun valoa.