Kirkastussunnuntai, Mt. 17: 1 – 8, Esko Väyrynen

Esko Väyrynen
Kerava

”Se oli niin valaiseva esitys, että asia kirkastui minullekin.” Näin huudahtamme arkisessa jokapäiväisessä elämässä hyvästä asian esittämisestä silloin, kun olemme oivaltaneet asian ytimen, varsinaisen sisällön.
Tämän päivän evankeliumissa on kyse vastaavanlaisesta tapahtumasta. Opetuslapsille alkoi kirkastua Jeesuksen todellinen olemus.
He tiesivät Jeesuksen Joosefin, rakentajan, pojaksi. Jeesus itsekin oli ammatiltaan rakennustyöläinen. Opetuslapset tunsivat Jeesuksen eteväksi lain ja profeettojen opettajaksi. He olivat nähneet Jeesuksen tekevän tunnustekoja, joita voi saada aikaan vain Jumalan antamalla voimalla.
Evankeliumi ei kerro, miksi Jeesuksella on mukana vain kolme opetuslasta. Kun muistamme, miten raukkamaisesti Pietari käyttäytyi ylimmäisen papin pihassa Jeesuksen kuulustelun aikana, niin uskonvahvuus ei voinut olla valintaperusteena. Mutta uskoa vahvistava kokemus se varmasti oli. Toisaalta vahvakaan uskonnollinen kokemus ei tee lankeamattomaksi.
Evankeliumi ei myöskään kerro, mitä Jeesus opetuslapsineen teki vuorella. Tekstiyhteys antaa viitteitä, että he ehkä lukivat Moosesta ja profeettoja. Teksti on täynnä viittauksia Raamatun taphtumiin. Maja muistuttaa erämaavaelluksesta ja lehtimajajuhlasta, pilviverho taivaasta. Opetuslapsille alkaa kirkastua Jeesuksen puheet profeettojen ennustamasta Messiaasta ja hänen pitäytymisensä Raamattuun.
Jeesus kirkastaa jumalallisuutensa Raamattua tutkiville opetuslapsilleen omalla toiminnallaan. Jeesuksessa Jumala tuli ihmisten keskelle. Evankelista Johannes kuvaa: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.” 1:14. Erämaavaelluksen aikana Jumala kulki kansan mukana päivällä pilvipatsaana ja yöllä valaisevana tulisoihtuna, 2. Ms. 13:21-22.
Meillekin Kristus kirkastaa itsensä Raamatun sanassa ja sakramenteissa, kasteessa ja ehtoollisessa. Kasteessa Jumala tunnustautuu meidän taivaalliseksi Isäksi. Apostoli kirjoittaa: ”Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme.” 1. Jh. 3:1.
Jumala on korottanut meidät ainoan Poikansa rinnalle, omiksi lapsikseen. Kun meille kirkastuu tmä Jumalan rakkauden suuruus, silloin meille kirkastuu Kristuksen kirkkaus, hänen sovitustyönsä valikoimattomuus: Kristus on sovittanut kaikki meidän syntimme, laatuun tai tekotapaan katsomatta.
Tämän sovituksensa merkiksi Kristus on asettanut Pyhän Ehtoollisen, jossa hän antaa itsensä meidän puolestamme leivässä ja viinissä syntien anteeksiantamiseksi. Me ihmiset olisimme valmiit uskon varjolla asettamaan ehtoja syntien anteeksi saamiselle. Haluaisimme Pietarin tavoin rakentaa majan vain muutamille Kristuksen kirkkauden kokeneille. Mutta Pietarinkin käskettiin kuunnella Jumalan Poikaa. Hän sanoo: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” Jh. 6:37.
Uskontunnustuksessa tunnustamme Lutherin selityksen mukaan: Jeesus Kristus on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen. Paavali varoittaa:”Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljenne kompastumaan ja kaatumaan.” Rm. 14:13.
”Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1. Jh. 1:5-7.