Kolme on yksi ja yksi on kolme
Kolme on yksi. Yksi jakaantuu kolmeksi. Jumala on yksi. Hän on kolme.
Oppi kolmiyhteisestä Jumalasta on järjen ajatus siitä, mitä järki ei voi selittää. Siksi sitä ei voi pitää tieteellisenä totuutena.
Ajatus Jumalasta kolmiyhteytenä on uskonoppi, ei tieteellisesti perusteltu totuus.
Uskoaan tunnustava lausuu inhimillisillä sanoilla uskonsa kolmiyhteiseen Jumalaan, mutta ei yritä kaapata totuutta maailmankaikkeudesta ja sen Luojasta omakseen eikä onnistuisi, vaikka yrittäisi.
Mitä nuo kolme Jumalan persoonaksi nimettyä, Isä, Poika ja Pyhä Henki ilmaisevat uskostamme?
Sanat Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat uskoaan tunnustavan seurakunnan löytämiä sydämen uskon sanoja. Sanat ovat selvästi lohduttaneet, virkistäneet, puhutelleet ja neuvoneet, sillä vuosituhanten jälkeenkin niitä toistetaan.
Mitä nuo sanat pitävät sisällään?
Ensinnäkin sanotaan, että
Jumala on rajaton, ääretön, suurimmista suurin ja pienimmistä pienin. Edes avaruus ei ole Jumalan raja. Niin avaruuden äärettömyys kuin elämän heiveröiset ilmiöt ovat Jumalan luomaa ihmettä.
Uskomme, että niin taivaat tähdet kuin talven kohmeesta kasvuun herännyt vihreä ruoho on lähtöisin Jumalasta.
Usko Isään, Jumalaan Kaikkivaltiaaseen Luojaan on nöyrä ilmaus siitä, että kaikki on olemassa Jumalan tahdosta. Näen, kuulen, ymmärrän, koen, ajattelen, tunnen, koska Jumala on kutsunut minut näkemään, kuulemaan, ymmärtämään
Ihmisten välisen tasavertaisuuden eräs keskeinen peruste nousee uskosta Jumalaan. Kukaan ei ole olemassa omasta voimastaan. Kyvykäs älköön siis ylpeilkö kyvykkyydellään, sillä kyvykkyys on Luojan lahja, josta kukin on osallinen ilman omaa ansiota.
Usko Jumalaan elämän antajana merkitsee elämän ilmiöiden tasavertaisuuden hyväksymistä. Me olemme tasavertaisia suhteessa toisiimme, suhteessa luontoon, suhteessa elämään.
Muistan vuosien takaa erään poliittisyhteiskunnallisen keskustelun. Joku tuli sanoneeksi, että laki ei velvoita, ellei lain rikkomisesta ole säädetty rangaistusta.
Mielipide herätti suuttumuksen. Rangaistuksen pelostako me vasta elämme toisiamme arvostaen?
Lakien laki on kymmenen käskyä. Sen periaatteellinen lähtökohta on kaikkien tasavertaisuus ja kaikkien velvollisuus suojella elämää toisissa ja itsessä.
Ensimmäinen ja toinen käsky ilmaisevat, että on yksi Jumala. Ihminen ei voi nousta millään perusteella Jumalan asemaan siis toisten yläpuolelle.
Jumala, elämän antaja ja elämä on yksi. Me olemme sisaria ja veljiä, joille toisen hyvä on sama kuin oma hyvä. On monta elämän ilmiötä, mutta elämä on yksi.
Toiseksi sanotaan, että
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu.
Jos Jumalan olemus onkin ääretön ja selittämätön, niin Jumala on myös äärellinen, kuten Kristus oli. Kristuksessa Jumala on kiinni luomakunnassa viinipuun juurien tavoin ja levittäytyy ympäristöönsä viinipuun lehvästön tavoin.
Uskoaan Jeesukseen tunnustava lausuu ilonsa siitä, että Jumala ei ole jättänyt luomakuntaansa, vaan on sen keskellä osa sitä.
Jumala ei ole vain kaukainen avaruus. Hän on myös äärellinen. Jumalan hyvyys, kauneus, rakkaus herää kaikkialla siellä, missä rakastetaan, jaetaan ystävyyttä, murretaan yhteisestä leivästä, missä pelastetaan toinen, missä lunastetaan vapaaksi.
Jeesus sanoi: Taivasten valtakunta on tullut lähelle. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.
Äärellistä elämää, jos mikä paitsi tuo kuolleiden herättäminen!
Kolmanneksi sanotaan, että Jumala on Henki.
Se, joka hengittää, on elossa. Me uskomme Jumalaan, joka hengittää kanssamme samaa henkeä. Jumala ei ole vain kaikkivaltias, ylivertainen avaruusmyrsky. Hän on Henki, jota hengitämme. Hän on kanssamme elävä.
Jumala on Henki, joka antaa elämänvoiman rakkaudelle ja kaikkinaiselle hyvyydelle.
Jumala on Henki, joka valtaa luodut ja luo yhteyden. Jokainen lintu, kasvi, ihminen, eläin hengittää Jumalan Henkeä ja yhtä on yhtä Jumalan ja toisten luotujen kanssa.
Uskon sanat Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä eivät kerro niinkään Luojasta kuin luotujen yhteydestä Luojaan.
Uskontunnustus on pikemminkin Jumalan ja hänen tekojensa ylistys, kuin vakuutus oikeasta uskosta tai selitys maailmanjärjestyksestä.
Uskon sanoissa me ilmaisemme ilomme ja kiitoksemme siitä, että meidät on kuultu, nähty, kutsuttu yhteyteen, lähetetty elämään.
Uskon kohde, Jumala, antaa elämän, on elämässä mukana ja pitää elossa.
Nouskaamme ylistämään Jumalaa ja tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.