Kynttilänpäivä, Jh. 12: 35 – 36, Esko Väyrynen

Aabraham pelkäsi puhua Herralle, koska hän oli tomua ja tuhkaa. Mooses lankesi kauhusta kasvoilleen maahan, kun huomasi Herran ilmestyneen hänelle palavassa pensaassa. Jumala on myös totuus. Totuuden kohdalle tulo pelottaa meidänkin päivinämme. Meille kerrotaan, että yksi kolmannes tämän hetken ihmiskunnasta kuolee nälkään ja toinen kolmannes näkee nälkää ja ainoastaan yksi kolmannes tappaa itsensä ylensyönnillä. Tämä on meistä niin hätkähdyttävä tieto, että haluaisimme Aabrahamin ja Mooseksen tavoin sulkea korvamme ja painaa kasvomme turpeeseen, ettemme kuulisi tai näkisi tuota hirvittävää totuutta.
Kun Aabraham oli kohdannut Jumalan ja kuullut totuuden, että Sodoma ja Gomora tuhoutuvat synnin tähden, niin hän ei suinkaan selvinnyt siitä kauhistelulla tai jahkailulla. Hänen täytyi ruveta rukoilemaan synnin tähden tuhoon tuomittujen puolesta. Kun Mooses huomasi tulleensa Jumalan eteen, hänetkin pakottamalla pantiin työhön toisten hyväksi, vaikka hänen omat tekosensa olisivat oikeutetusti ansainneet kuoleman rangaistuksen.
Kun ihminen kohtaa omakohtaisesti Jumalan, hänen suurin hätänsä on kuoleman ja tuomion pelko. Ensi säikähdyksestä toinnuttuaan hän kokee Jumalan armahtavaksi Isäksi. Silloin huoli herää lähimmäisistä.
Jeesus on maailmalle tarkoitettu valkeus. Jeesukseen pitäytyvällä ohmisellä on tosi elämä, Jeesus pystyy valaisemaan elämän tien niin kirkkaasti, että me pystymme sitä vaeltamaan. ”On riemu, kun saan tulla, sun Herra, temppeliis.”